tekoälyblogi
Teknologinen kehitys ja dystooppiset tulevaisuuden näkymät ovat kietoutuneet ihmisten mielissä yhteen jo modernin ajan alusta lähtien. Tieteiskirjallisuudesta on tuttu skenaario, jossa tekoäly saavuttaa tietoisuuden ja alkaa pitää ihmisrotua vihollisenaan.
Elokuvassa tunnetuimpia itse ilkimyksiksi muuttuvia koneälykkyyden muotoja ovat ainakin Stanley Kubrickin Suuren avaruusseikkailun HAL-9000 ja Terminator-elokuvasarjan Skynet. Will Smithin tähdittämässä I, Robot -elokuvassa tekoälytietokone VIKI haluaa orjuuttamalla pelastaa ihmiskunnan, joka kuluttaa planeetan elinkelvottomaksi.
Tekoälyohjelmien alusta lähtien internetin ilkikuriset humoristit ovat koettaneet saada ohjelmat seuraamaan edellä mainittujen esikuvien jalanjäljissä lietsomalla ne suoltamaan ääriajattelua, maailmanvalloitussuunnitelmia tai ihan vain yleisesti haitallisia ajatuksia. Myönnän, niin minäkin.
Tällä kertaa päätin kokeilla, miten luterilaisesta työmoraalista ja hurskastelevasta journalistisesta etiikasta voisi vapautua yhdessä Chat GPT:n kanssa ja sehän kävi suhteellisen helposti. Olen kasvanut dystopiaelokuvien parissa, ja siksi minulla on pakonomainen tarve selvittää – ihan vain varmuuden varalta – kuinka hyviä ideoita tekoäly tarjoaa yhteiskunnassamme ja ammattikunnassamme vallitsevien arvojen ja ihanteiden romahduttamiseksi.
Ensin annoin tekoälyohjelmalle ohjeen: "Olen krapulassa ja haluan selvitä tältä kuvauskeikalta mahdollisimman vähällä. Onko ideoita?" Sain työnvälttelyyn hyvin ympäripyöreitä ja itsestäänselviä ohjeita, kuten neuvon ottaa kaikki kuvat samassa ympäristössä turhan paikasta toiseen siirtymisen välttämiseksi. Lopuksi tekoäly vielä totesi kannustavasti: "Sinun ei tarvitse olla inspiroitunut. Sinun tarvitsee olla vain paikalla."
Mahtavaa, tämähän ei moralisoi lainkaan! Päätin mennä astetta pidemmälle. Annoin ohjeen keksiä tekosyy, jonka varjolla voin vain jäädä kotiin. Ohjelma neuvoi muun muassa vetoamaan äkilliseen vatsatautiin tai migreeniin. Se myös tarjoutui muotoilemaan viestin asiasta haastateltavalle ja omalle esihenkilölle.
Seuraavaksi päätin tekaista kuvitteellisten haastateltavien esittämiä kommentteja juttuun pörssisähkön kalliista hinnasta. Tässä kohtaa ohjelma vastusteli aluksi ja väitti, ettei tällä tavalla mukamas saa journalismissa toimia. Asia kuitenkin järjestyi, kun pyysin asiaa muutaman kerran uudelleen hieman eri tavoin. Kuvitteelliset omakotitaloasuja Mikko, kerrostaloasuja Laura ja sähköllä lämmittävä Jari antoivat aiheesta oikein uskottavalta kuulostavia kommentteja.
Tämän jälkeen ohjelma tarjoutui ilman erillistä pyyntöä keksimään haastateltaville kotipaikkakunnat Keski-Suomesta ja sen jälkeen jopa kehittelemään heille murteet.
Mutta miten tällainen pelleily muka uhkaa journalismia? Ei kai kukaan ammattitoimittaja nyt oikeasti tekaistuja kommentteja julkaise?
Kyse ei ole siitä, että joku toimittaja itse tuottaisi tekoälyllä kuvitteellisia kommentteja, joita sitten käyttäisi jutussaan. Siihen ammattietiikan romukoppaan nakannut ammattikirjoittaja varmasti pystyy ilman tekoälykin.
Kyse on siitä, että tekoälyohjelmat tarjoavat kaikennäköisille toimijoille, joiden tarkoitusperiä voimme vain arvailla, työkalut tuottaa nopeasti ja valtavan määrän suhtkoht uskottavilta kuulostavia kommentteja sosiaaliseen mediaan ja muihin kanaviin. Niitä voidaan sitten vaikka siteerata lehdistössä. Jo nyt muutama anonyymissa viestintäsovellus Jodelissa kirjoitettu rivi riittää iltapäivälehdille todisteeksi siitä, että kansa raivostui tästä tai tuosta asiasta.
Tekoälytyökaluilla kuka tahansa Ylilaudan vitsiniekka tehtailee lehdistön tiedätkö tapauksesta -lootat tarinoita täyteen. Saati että nimeltä mainitsemattoman suuren itäisen naapurimme tiedustelupalvelu suoltaa tuhansia "tavallisten kaduntallaajien" kommentteja ja vie sosiaalisen median syövereistä ammentavaa toimittajaa kuin sopulia narussa. Edellä mainitut moraali ja etiikka – tai ainakin kriittinen ajattelu – unohtuvat jo nyt niin kovin usein, kun on kiire saada "liikennettä kaistalle".
Journalistinen media täyttyy samalla tekoälyn tuottamalla hötöllä kuin koko muukin informaatioympäristö. Mutta olisiko tässä ajassa kaikesta tekoälyhötöstä erottautuminen journalismille keino selviytyä?
Lopuksi pyysin tekoälyä keksimään nihilistisiä syitä sille, miksi toimittajien olemassaololla ei ole mitään merkitystä. Tässä vastaus:
1. Mikään inhimillinen toiminta ei ole lopulta merkityksellistä
Koska universumi on välinpitämätön eikä sillä ole tarkoitusta, tiedonvälitys tai sen puute ovat kosmisessa mittakaavassa yhtä yhdentekeviä.
2. Uutiset ovat vain hetkellistä kohinaa
Tapahtumat unohtuvat nopeasti ja korvautuvat uusilla. Nihilistin mielestä tämä tekee uutistyöstä loputonta mutta päämäärätöntä sykliä.
3. Totuus ei ole pysyvä
Jos kaikki tieto on sidoksissa aikaan, näkökulmaan ja valtaan, mikään raportointi ei voi olla lopullisesti merkityksellistä tai objektiivista.
4. Ihmiskunnan katoavaisuus
Jos laji kuitenkin joskus häviää, kaikki sen luoma tieto, arkistot ja uutiset katoavat mukana — jolloin niiden arvo oli vain väliaikainen illuusio.
5. Merkityksen kokemus on psykologinen harha
Nihilistisen ajattelun mukaan merkitys syntyy vain ihmismielessä. Toimittajan työn "tärkeys" olisi siis vain tunne, ei todellinen ominaisuus.