Huomattava osa Suomen lääkekannabispotilaista on jäämässä ilman reseptiä. Vain harva lääkäri suostuu enää kirjoittamaan lääkekannabista. Potilaiden vaihtoehdot ovat palata entiseen, kivun täyttämään elämään, tai ostaa kannabista laittomasti kaduilta.
Lääke
Alkuperäinen kuva: GoToVan. Kuvaa rajattu.
Alkuperäinen kuva: GoToVan. Kuvaa rajattu.
Lauri Niemelä
Janne Silvolta, 47, on poistettu puolet suolista. Hänen vatsalihaksensa ovat revenneet jatkuvien leikkausten vuoksi kahtia. Tilalla on vain kipua tuottavaa arpikudosta. Kipulääkettä, jota hän tarvitsee, on jäljellä enää kuukaudeksi. Lisää ei ole näillä näkymin tulossa.
Silvo käyttää kivunlievitykseen lääkekannabista. Suomessa lääkärit voivat erityislupahakemuksella määrätä potilaille kannabisvalmisteita, joilla ei ole myyntilupaa. Tällöin puhutaan kokeellisesta hoidosta. Kesäkuussa lääkäreiden toimintaa valvova Valvira rajoitti erään turkulaisen lääkärin oikeutta kirjoittaa lääkekannabisreseptejä. Valviran ryhmäpäällikkö Mervi Koivuniemi kertoo lääkärin olleen Valviran valvonnassa ja saaneen jo aiemmin kirjallisen varoituksen.
Huomattavan suuri osa Suomen lääkekannabisresepteistä oli tämän turkulaisen lääkärin kynästä ¬– niin myös Silvon.
Silvo on käyttänyt lääkekannabista kipuihinsa jo seitsemän vuotta. Kipujen taustalla on pitkä leikkauskierre. Kierre käynnistyi vuosituhannen vaihteessa todetusta pahasta refluksitaudista.
”Vatsaani on leikattu yksitoista kertaa,” Silvo kertoo.
Puolet Silvon suolistosta meni leikkauskierteessä kuolioon ja jouduttiin poistamaan. Poistetun suoliston ja repeytyneiden vatsalihasten tilalla on vain joustamatonta arpikudosta.
”Minulle on kirurgi sanonut, että kukaan ei halua enää leikata vatsaani, vaikka tarve tulisi. Että sitä ei saataisi enää kasaan.”
Koska arpikudos ei jousta, Silvo koki suurta kipua aina suoliston tehdessä töitä, eli käytännössä aina syömisen jälkeen.
Hänen mukaansa kivut lamasivat hänet täysin. Kipujen ollessa päällä Silvo ei kyennyt keskittymään mihinkään.
”Lopulta aloin pelkäämään kipua ja välttelemään syömistä. Ennen lääkekannabista söin ehkä yhden paketin nuudeleita kolmessa päivässä. Tässä vaiheessa minulla oli jo opiaatit käytössä.”
Saadakseen erityisluvan ei-myyntiluvallisen lääkekannabiksen käyttöön Silvon piti kokeilla kaikki muut mahdolliset lääkkeet, mukaan lukien opiaatit. Hän käytti opiaatteja yhteensä reilut viisi vuotta. Vaikka ne aluksi lievittivät kipua, ne aiheuttivat myös voimakkaita vieroitusoireita, kuten oksentelua. Silvo oli päivittäin hereillä vain muutaman tunnin, jolloin vieroitusoireet alkoivat jo tulla.
Lisäksi toleranssi opiaateille kasvoi koko ajan, ja annosta jouduttiin jatkuvasti lisäämään. Silvo ei muista niistä vuosista juuri mitään.
”Tuijotin telkkaria ja kuola valui pitkin leukaa. Ei se ollut enää elämää.”
Silvo lähti itsenäisesti hankkimaan lääkekannabisreseptiä. Lopulta hän sai sen yksityisestä terveydenhuollosta. Kivut katosivat täysin. Seitsemään vuoteen Silvo ei ole joutunut käymään lääkärillä juurikaan muuten kuin lääkekannabisreseptiin liittyvissä asioissa.
Silvo käyttää kannabista vaporisaattorilla eli höyrystimellä. Höyrystämällä käytetty kannabis vaikuttaa esimerkiksi syötyä kannabista nopeampaa.
Silvo kuvaa ensimmäistä lääkekannabiksen käyttökertaansa erikoiseksi kokemukseksi.
”Se oli jopa pelottava tilanne, kun ei tuntunutkaan kipua niin monen vuoden jälkeen.”
Silvo saanut lääkekannabisreseptin vuorotellen kolmelta eri lääkäriltä. Nyt on siis jo kolmas kerta, kun hän uhkaa jäädä ilman lääkkeitä.
Viimeiset seitsemän vuotta Silvo on elänyt kivutonta ja suhteellisen normaalia elämää. Hän pelaa – tai pelasi – Turun Palloseuran parajääkiekkojoukkueessa maalivahtina, ja on voittanut mitaleita paraurheilijoiden yleisurheilukisoista.
”Nyt on menossa neljäs, viides vuosi joukkueessa,” Silvo kertoo jääkiekkourastaan.
Urheilu on Silvolle hyvin tärkeää. Hän kertoo olevansa tottunut treenaamaan. Urheilu on tuonut elämään sisältöä ja arki on ollut pitkälle suunniteltua. Dopingsäännöt kuitenkin määräävät, että Silvo saa käyttää lääkekannabista vain voimassa olevalla reseptillä. Kun resepti loppui, Silvon oli jätettävä myös urheilu.
Silvon mukaan joukkueelle on sanottu, että heidät saatetaan testata milloin tahansa dopingin varalta. Mikäli Silvo jäisi kiinni dopingista, vaikeutuisi uuden lääkekannabisreseptin saaminen ennestään.
”Tuntuu, että unelmaa ollaan riistämässä. Tipun tyhjän päälle,” Silvo sanoo.
Myös Anni Saari (nimi muutettu) sai sairauteensa apua lääkekannabiksesta. Saari sairastaa fibromyalgiaa. Sairaus aiheuttaa Saarelle pahaa nivelkipua ja väsymystä. Uni ei palauta fibromylgiapotilaita samalla tavalla kuin muita.
Kuten Silvo, myös Saari oli ennen lääkekannabisreseptiään suurimman osan ajasta sängyssä. Hän kävi myös kuntouttavassa työtoiminnassa.
”Parhaimmillaankin tein kuntouttavassa kahtena päivänä viikossa neljä tuntia töitä,” Saari kertoo.
Saari kokeili terveyskeskuksen kautta kaikki fibromyalgiaan tarkoitetut lääkkeet. Hänelle kokeiltiin myös opioidipohjaisia kipulaastareita. Kokeilluista lääkkeistä ei ollut hyötyä. Ne aiheuttivat kuitenkin vahvoja sivuvaikutuksia. Terveyskeskus ei kirjoittanut lähetettä kipupoliklinikalle. Saari päätti hakeutua yksityisen terveydenhuollon piiriin, josta 2016 sai lääkekannabisreseptin.
Lääkekannabis poistaa kivut lähes kokonaan. Saari kertoo, että vaikka kipuja joinakin päivinä on, hän pystyy nyt elämään niiden kanssa. Tällä hetkellä hän on käytännössä täysin toimintakykyinen ja opiskelee täysipäiväisesti.
Myös Saari oli aiemmin mainitun turkulaisen lääkärin potilas, eli myös Saaren lääkekannabisresepti on loppumassa. Lääkettä on jäljellä loppukevääseen. 2018 hän yritti uudestaan saada lääkekannabisreseptiä julkisesta terveydenhoidosta, mutta ei onnistunut. Kipupoliklinikan lääkäri ehdotti lääkekannabiksen vaihtamista masennuslääkkeeseen, jota Saari oli aiemminkin kokeillut huonoin lopputuloksin. Tässä vaiheessa Saari oli käyttänyt lääkekannabista jo yli vuoden.
Valviran turkulaislääkärin toiminnan rajoittamista koskevasta päätöksestä käy ilmi, että lääkäristä on tehty ainakin kaksi kantelua. Erään kantelun mukaan lääkäri määräsi potilaalle lääkekannabista, vaikka kyseinen potilas oli saanut ”ainakin kaksi psykoosia kannabiksen käytön seurauksena”.
Valviran mukaan lääkäri hoiti potilaitaan lähes ainoastaan lääkekannabiksella ilman muita hoitosuunnitelmia. Lisäksi hän on päätöksen mukaan kirjoittanut lääkekannabista usein jo potilaan ensimmäisellä käyntikerralla. Valviran mukaan kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden hoidon tulisi perustua moniammatilliseen arvioon, jossa arvioidaan kivun lisäksi myös potilaan psyykkistä hyvinvointia. Turkulainen lääkäri on vedonnut siihen, että lähes kaikkien potilaiden diagnoosit ja tutkimukset on tehty julkisella puolella.
Valviran Koivuniemi painottaa, että Valvira ei tee hoitolinjauksia eikä hyväksy tai kiellä lääkkeitä. Se kuitenkin valvoo, että lääkäreiden potilaille määräämät lääkkeet ovat perusteltuja. Koivuniemen mukaan kokeellisten hoitojen käyttö ei ole ongelma, jos muista hoidoista ei ole apua. Hyödyt ja haitat on arvioitava tarkasti jokaisen potilaan kohdalla.
Koivuniemen mukaan Valvira on yksittäistapauksissa tutkinut lääkekannabisreseptin kirjoittamisen sopivuutta. Valvira on päätöksissään vedonnut tutkimustiedon puutteeseen. Lääkekannabikselle ei ole yleisesti hyväksyttyjä hoitokäytäntöjä eikä tutkimustietoon perustuvia hoitosuosituksia.
”Virallinen kliininen tutkimusnäyttö ei toistaiseksi tue kannabislääkevalmisteiden käyttöä esimerkiksi minkään kiputilan hoidossa,” Koivuniemi toteaa.
Päihdetutkija Aleksi Hupli kyseenalaistaa väitteen. Hänen mukaansa on näyttöä, että kannabis auttaa esimerkiksi krooniseen kipuun.
Ongelma on se, että lääkekannabis vaikuttaa niin moneen asiaan. Kaikkia vaikutuksia ei ole tutkittu.
Tutkimuksen määrään vaikuttavat sekä historialliset että taloudelliset syyt. Lääketutkimus on kallista, ja kannabista on vaikea kaupallistaa.
”Kannabis on kasvi. Kasveja ei voi patentoida. Lääkeyhtiöt eivät tuota lääkkeitä pelkkää hyvyyttään,” Hupli toteaa.
Huplin mielestä on kuitenkin väärin katsoa pelkästään tutkimuksen määrää.
”Ymmärrän tutkimuksen tärkeyden, mutta mielestäni se ei ole itseisarvo. Pelkän tutkimuksen painottaminen ohittaa potilaan oman kokemuksen.”
Hupli nostaa esille myös sen, että lääkärit eivät tiedä lääkekannabiksesta tarpeeksi. Sitä ei käsitellä opinnoissa juurikaan. Huplin mukaan suurin osa eri lääkkeisiin liittyvistä koulutuksista on lääkeyhtiöiden järjestämiä. Suomessa lääkekannabismarkkinat ovat kuitenkin verrattain pienet.
Hupli arvelee myös Valviran toiminnan nostavan kynnystä kirjoittaa reseptiä.
”Siinä on pelko ammatin menettämisestä.”
Sekä Silvon että Saaren tulevaisuudet näyttävät lohduttomilta. He kertovat, että kaikki kivet on jo käännetty. Julkiselta puolelta lääkekannabisreseptejä tuskin on tulossa.
”En uskalla edes ajatella, mitä tapahtuu, kun lääkekannabis loppuu,” Silvo kertoo.
Koska reseptejä on niin vaikeaa enää saada, vaihtoehtoja on käytännössä kaksi. Joko Silvo ja Saari alkavat ostamaan kannabista laittomasti huumekauppiailta tai he palaavat entiseen elämäänsä.
Elämään, josta suurin osa kului sängyssä toimintakyvyttömänä. Elämään, jota Silvo kuvaa kuolemantuomioksi.