Mitä sitten, jos uni ei tule? Unettoman yö kuluu hitaasti ja hiljaa

Reet­ta Mul­ta­nen

Vart­tia vail­le il­ta­kym­me­nen El­len Aho­nen jää pois rai­ti­o­vau­nus­ta Hel­sin­gin Pu­na­vuo­res­sa. Hän huo­maa, et­tä py­säk­ki on vää­rä. Vie­lä oli­si pi­tä­nyt odot­taa yk­si väli en­nen vau­nus­ta pois­tu­mis­ta.

“Tämä on just täl­lais­ta, et­tei pys­ty kes­kit­ty­mään ja tu­lee kai­ken­lai­sia pie­niä unoh­duk­sia”, hän sa­noo.

Ko­ti­mat­ka tait­tuu on­nek­si ja­lan­kin, ja pian saa­vu­taan van­han ki­vi­sen ker­ros­ta­lon eteen. Mat­ka jat­kuu por­tai­ta ylös Aho­sen yk­si­öön. Pie­nen ko­din va­lais­tus on läm­min ja hie­man hä­mä­rä. Ta­va­roi­ta ei ole pal­jon lu­kuun ot­ta­mat­ta val­ta­vaa kir­ja­hyl­lyä, joka kii­pe­ää koko sei­nän kor­keu­del­le ja joka not­kuu kir­jois­ta ja eri­näi­sis­tä ta­va­rois­ta.

Vas­ta­päis­tä sei­nus­taa ko­ris­ta­vat lat­ti­a­re­mon­tin tar­vik­keet.

“Teen ai­na niin, et­tä hom­maan tar­vik­keet en­sin ja vas­ta sit­ten käyn miet­ti­mään, kuka tä­män lat­ti­an mul­le kor­jai­si”, Aho­nen nau­rah­taa. Hän is­tuu alas pie­nen keit­ti­ön­pöy­tän­sä ää­reen niin kuin usein en­nen nuk­ku­maan­me­noa. Pa­rin tun­nin pääs­tä on taas ai­ka men­nä sän­kyyn ma­kaa­maan, ja sii­tä al­kaa unet­to­muus.

Aho­nen, 68, on kär­si­nyt unet­to­muu­des­ta kym­me­ni­sen vuot­ta. Hän saat­taa nuk­kua kah­dek­san tun­tia vii­kos­sa, ja mo­ni­na öi­nä uni ei tule edes tun­nik­si. Aho­nen on ol­lut pik­ku­ty­tös­tä läh­tien vä­hä­u­ni­nen mut­ta sil­ti pir­teä, jo­ten vie­lä 2000-lu­vun alus­sa uni­on­gel­mien pa­he­ne­mis­ta oli vai­kea huo­ma­ta.

“Lää­kä­riin me­nin, kun unet­to­muus al­koi ol­la jat­ku­vaa. Mul­la oli sel­lai­nen ryt­mi, et­tä nu­kuin al­kuil­las­ta ja he­rä­sin puo­li kah­den ai­kaan yöl­lä. Ei sii­hen uni­ai­kaa hir­ve­äs­ti jää­nyt”, hän muis­te­lee.

Aho­nen kävi tu­tul­la yleis­lää­kä­ril­lä, joka mää­rä­si hä­nel­le nu­kah­ta­mis­lää­ke Nor­mi­so­nia. Aho­nen jat­koi bent­so­di­at­se­pii­ni­lää­ki­tys­tä epä­sään­nöl­li­ses­ti vuo­sia, mut­ta pil­le­rit ei­vät aut­ta­neet unet­to­muu­teen. Vuon­na 2013, kun Aho­nen jäi eläk­keel­le toi­mit­ta­jan työs­tään, on­gel­mat pa­he­ni­vat. Sil­loin yleis­lää­kä­ril­tä lop­pui­vat kei­not.

“Lää­kä­ri sa­noi, et­tei hän tie­dä, mi­ten ede­tä täs­tä. Hän ke­hot­ti kään­ty­mään erään toi­sen lää­kä­rin puo­leen. Minä me­nin ja hän hoi­ti. Sii­nä tai­si ol­la Mir­ta­za­pi­nia, ja hän vaih­toi nu­kah­ta­mis­lääk­keen Nor­mi­so­nis­ta Som­no­rik­si”, Aho­nen lu­et­te­lee.

Pit­kä­ai­kai­ses­ta unet­to­muu­des­ta kär­sii Suo­mes­sa lä­hes 12 pro­sent­tia ai­kuis­vä­es­tös­tä. Unet­to­muu­den hoi­toon mää­rä­tään lääk­kei­tä, jois­ta mo­nia käy­te­tään myös esi­mer­kik­si ma­sen­nuk­sen tai ki­pu­ti­lo­jen hoi­toon. Ylei­sim­piä lääk­kei­tä ovat Nor­mi­so­nis­sa­kin vai­kut­ta­va­na ai­nee­na toi­mi­vat bent­so­di­at­se­pii­nit. Ne ovat kes­kus­her­mos­toa la­maa­via yh­dis­tei­tä, jot­ka pois­ta­vat ah­dis­tu­nei­suut­ta, jän­ni­tys­tä ja pel­koa sekä ren­tout­ta­vat miel­tä ja li­hak­sia.

Lääk­kei­den ne­ga­tii­vi­siin vai­ku­tuk­siin kuu­lu­vat esi­mer­kik­si vä­sy­mys, mo­to­ris­ten tai­to­jen heik­ke­ne­mi­nen, muis­ti- ja kes­kit­ty­mis­ky­vyn vai­keu­tu­mi­nen, ma­sen­nus ja sek­su­aa­li­nen ha­lut­to­muus. Bent­so­di­at­se­pii­nit myös vah­vis­ta­vat la­maa­vien ai­nei­den, ku­ten al­ko­ho­lin, toi­min­taa. Ne ai­heut­ta­vat her­käs­ti riip­pu­vuut­ta.

Bent­so­di­at­se­pii­ne­ja käy­te­tään jos­kus myös päih­ty­mys­tar­koi­tuk­seen tai vah­vis­ta­maan päih­ty­mys­ti­laa. Bent­so­di­at­se­pii­ne­ja si­säl­tä­vien lääk­kei­den käyt­töä uni­häi­ri­öi­hin suo­si­tel­laan ra­jat­ta­vak­si muu­ta­maan viik­koon riip­pu­vuus­ris­kin ta­kia.

Mir­tat­sa­pii­ni on toi­nen lä­hin­nä ma­sen­nuk­sen hoi­toon tar­koi­tet­tu rau­hoit­ta­va lää­ke, jota käy­te­tään pie­ni­nä an­nok­si­na myös nu­kah­ta­mis­lääk­kee­nä. Se vai­kut­taa kes­kus­her­mos­ton vä­lit­tä­jä­ai­nei­den, ku­ten se­ro­to­nii­nin toi­min­taan si­ten, et­tä ma­sen­nuk­sen oi­reet lie­vit­ty­vät.

Lääk­keen hait­ta­vai­ku­tuk­sia ovat muun mu­as­sa ruo­ka­ha­lun li­sään­ty­mi­nen, pai­non­nou­su, une­li­ai­suus, suun kui­vu­mi­nen ja pään­sär­ky. Mir­tat­sa­pii­ni voi pa­ra­dok­saa­li­ses­ti ai­heut­taa myös unet­to­muut­ta, epä­nor­maa­le­ja unia ja ki­pu­ti­lo­ja. Lää­ke voi häi­ri­tä var­sin­kin kuu­rin al­ku­vai­hees­sa kes­kit­ty­mis­tä ja ha­vain­noin­ti­ky­kyä.

Ke­ti­pi­no­rin vai­kut­ta­va ai­ne ke­ti­a­pii­ni on skit­sof­re­ni­an ja kak­si­suun­tai­sen mie­li­a­la­häi­ri­ön hoi­toon tar­koi­tet­tu psy­koo­si­lää­ke. Sen on to­det­tu ole­van var­sin te­ho­kas, mut­ta sil­lä voi ol­la myös voi­mak­kai­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sia, ku­ten muu­tok­set pai­nos­sa, ve­ren so­ke­ri­ar­vois­sa ja ras­va-ar­vois­sa. Lää­ke voi ai­heut­taa li­säk­si kou­ris­tus­koh­tauk­sia ja uni­ap­ne­aoi­reyh­ty­mää.

Tuo­te­se­los­tei­ta tut­ki­va huo­maa, et­tä mo­nia uni- ja nu­kah­ta­mis­lääk­kei­tä käy­te­tään eri­lais­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mien hoi­toon. Kaik­kien lääk­kei­den tuo­te­se­los­teis­sa ei edes mai­ni­ta unet­to­muut­ta. Uni­on­gel­mien lää­kin­näl­lä on­kin vah­va side mie­len­ter­vey­son­gel­mien hoi­toon.

Unet­to­muu­den hoi­toon on li­säk­si tar­jol­la run­saas­ti lääk­keet­tö­miä vaih­to­eh­to­ja. Unen laa­dun pa­ran­ta­mi­sen en­si­as­ke­lei­ta on hyvä uni­hy­gie­nia, eli esi­mer­kik­si tar­peek­si vii­leä ja pi­meä huo­ne, kun­nol­li­nen sän­ky ja pe­ti­vaat­teet. Li­säk­si hy­vis­tä elin­ta­vois­ta huo­leh­ti­mi­nen, kun­nol­li­nen syö­mi­nen ja riit­tä­vä lii­kun­ta ovat mo­nil­le tut­tu­ja eh­do­tuk­sia. Unet­to­mal­le voi­daan suo­si­tel­la esi­mer­kik­si hen­gi­tys- ja ren­tou­tu­mis­har­joi­tuk­sia, joi­den tar­koi­tuk­se­na on rau­hoit­taa ke­hoa ja miel­tä.

Ko­ti­kons­tit ei­vät lopu tä­hän: mark­ki­noil­la on run­saas­ti eri­lai­sia tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta, joi­den väi­te­tään aut­ta­van unet­to­muu­teen. Esi­mer­kik­si roh­to­vir­ma­juu­ri-kas­vis­ta saa­ta­vaa va­le­ri­aa­naa kau­pi­tel­laan unen laa­dun pa­ran­ta­ja­na, vaik­ka sen teho on Duo­de­ci­min mu­kaan ver­rat­ta­vis­sa lu­me­hoi­toon. Myös kär­si­mys­kuk­kau­ut­teen ja vii­me ai­koi­na pal­jon jul­ki­suut­ta saa­neen CBD- eli kan­na­bi­di­o­li­öl­jyn väi­te­tään pa­ran­ta­van nu­kah­ta­mis­val­miut­ta ja lie­vit­tä­vän stres­siä. Pai­no­pei­tot ovat yk­si uu­sis­ta unen­laa­dun pa­ran­ta­mi­sen tren­deis­tä ja pe­rus­tu­vat ke­hon rau­hoit­ta­mi­sel­le.

Edel­lä mai­nit­tu­jen li­säk­si uu­sia tuot­tei­ta ja pal­ve­lui­ta unen hoi­toon kek­si­tään jat­ku­vas­ti. Kos­ka uni­lääk­kei­tä ei nu­kah­ta­mis­hor­mo­ni me­la­to­nii­nia lu­kuun ot­ta­mat­ta saa il­man re­sep­tiä, ky­syn­tää vaih­to­eh­toi­sil­le hoi­to­kei­noil­le on run­saas­ti.

Hy­vin­voin­ti­bis­nes hyö­tyy unet­to­muu­des­ta pal­jon: unet­to­muu­den pa­ran­ta­mi­sek­si kau­pa­taan rei­ki­hoi­to­kurs­se­ja, her­mo­ra­ta­hie­ron­taa, kris­tal­li- ja ener­gi­a­hoi­to­ja. Ark­ki­teh­ti Ma­ria Nor­di­nin kri­ti­soi­tu Eroon oi­reis­ta -verk­ko­kurs­si ke­hot­taa pää­se­mään eroon mo­nis­ta vai­vois­ta, ku­ten unet­to­muu­des­ta, muok­kaa­mal­la ai­vo­ja mie­li­ku­va­har­joi­tuk­sil­la ja mik­ro­bi­o­min op­ti­moin­nil­la.

Eri­lais­ten hoi­to­jen on­gel­ma on se, et­tei nii­den tu­ek­si löy­dy vält­tä­mät­tä kat­ta­vaa tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta, joil­la hoi­to­jen teho oli­si tut­kit­tu. Vaih­to­eh­to­hoi­dot voi­vat ol­la käyt­tä­jäl­le jopa vaa­ral­li­sia, jos nii­den li­säk­si ei kon­sul­toi­da ter­vey­sa­lan am­mat­ti­lais­ta.

Unettomuus on vaivannut Ellen Ahosta jo vuosikymmenen ajan. Ahonen suhtautuu uniongelmiinsa kuitenkin tyynesti. KUVA: Reetta Multanen

Reetta Multanen

Aho­nen tes­ta­si uu­den lää­kä­rin mää­rää­miä lääk­kei­tä, mut­ta uni ei vie­lä­kään tul­lut. Vuon­na 2014 Ahos­ta ke­ho­tet­tiin ot­ta­maan yh­teyt­tä Mark­ku Par­ti­sen ve­tä­mään Hel­sin­gin Unik­li­nik­kaan. Unik­li­nik­ka kes­kit­tyy uni­häi­ri­öi­den ja uni­on­gel­mien di­ag­nos­tiik­kaan ja hoi­toon, ja Par­ti­nen on suo­ma­lai­sen uni­tut­ki­muk­sen edel­lä­kä­vi­jä.

“Nu­kuin yh­den yön unik­li­ni­kal­la piu­hoi­tet­tu­na. Mi­nul­la oli myös kak­si viik­koa ak­tii­vi­suus­ran­ne­ke, joka mit­ta­si elin­toi­min­to­ja, ja sa­maan ai­kaan pi­det­tiin uni­päi­vä­kir­jaa. Sii­hen piti mer­ki­tä kaik­ki ruo­kai­lut, ko­la­juo­mien naut­ti­mi­set ja yöl­lä he­rää­mi­set ja nii­den syyt”, Aho­nen ker­too.

Unik­li­ni­kal­ta Aho­nen sai di­ag­noo­sin: poik­keuk­sel­li­sen vai­kea unet­to­muus. It­se di­ag­noo­sis­sa ei ol­lut mi­tään, mitä Aho­nen ei jo tie­täi­si, mut­ta sel­vyy­den saa­mi­nen oli hel­po­tus. Aho­sen uni­on­gel­mat ei­vät esi­mer­kik­si joh­tu­neet fyy­si­sis­tä te­ki­jöis­tä, sil­lä ne tes­tat­tiin ja sul­jet­tiin pois kli­ni­kal­la. Uu­dek­si lääk­keek­si an­net­tiin psy­koo­si­lää­ke Ke­ti­pi­nor, jos­ta ei kui­ten­kaan ol­lut apua.

Seu­raa­vat vuo­det Aho­nen jat­koi vä­häi­sil­lä unil­la, kun­nes vuo­den 2019 lop­pu­ke­säs­tä hän ta­pa­si jäl­leen uu­den ter­veys­kes­kus­lää­kä­rin. Täl­lä ker­taa Aho­nen ha­lu­si kar­toit­taa mah­dol­li­suuk­sia lääk­keet­tö­mään hoi­toon. Lää­kä­ri tie­si­kin fy­si­o­te­ra­peu­tin, joka oli kiin­nos­tu­nut uni­on­gel­mien hoi­ta­mi­ses­ta.

Fy­si­o­te­ra­peut­ti tut­ki Aho­sen ja to­te­si muun mu­as­sa sen, et­tä Aho­nen sai­si ve­tää hen­keä hie­man sy­vem­min. Aho­sen mu­kaan kes­kus­te­lu fy­si­o­te­ra­peu­tin kans­sa oli hyvä, mut­ta kaik­kia neu­vo­ja hän ei al­le­kir­joi­ta.

“Hä­nel­lä oli vä­hän täl­lai­sia huu­haa­jut­tu­ja. Tie­dän, et­tä fy­si­o­te­ra­peu­tin tar­koi­tus oli hyvä ja hän oli to­del­la ai­to ja re­hel­li­nen. Tun­tui vain sil­tä, et­tä hän oli ot­ta­nut näi­tä muo­ti­vir­tauk­sia vas­taan it­se ai­ka kri­tii­kit­tö­mäs­ti”, Aho­nen nau­rah­taa.

“Eh­do­tuk­set oli­vat mind­ful­l­ness-tyyp­pi­siä, jo­tain so­lu­ta­son bi­o­lo­gi­aan viit­taa­via. Ou­doim­pia väit­tei­tä oli se, et­tä kipu ei pa­ra­ne lääk­keel­lä vaan et­tä se on ih­mi­sen mie­lel­lä pa­ran­net­ta­vis­sa. Mut­ta jos sä läh­det il­man an­ti­bi­oot­te­ja sep­sis­tä pa­ran­ta­maan, niin huo­nos­ti käy”, hän jat­kaa.

Aho­nen myön­tää ole­van­sa skep­ti­nen “huu­haal­le”, vaih­to­eh­toi­sil­le unet­to­muu­den hoi­to­kei­noil­le. Hän on en­ti­se­nä toi­mit­ta­ja­na läh­dek­riit­ti­nen ja luot­taa enem­män tie­teel­li­seen tut­ki­muk­seen kuin ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­joi­den va­kuut­te­luun.

“Jos joku on­nis­tuu hen­ki­pa­ran­ta­mi­sel­la pa­ran­ta­maan unet­to­muu­den, se on ihan hyvä. Mut­ta se kei­no ei toi­mi mi­nun koh­dal­la­ni”, Aho­nen poh­tii.

Seu­raa­vak­si Aho­nen ai­koo suun­na­ta yk­si­tyi­sen ter­vey­sa­se­man psy­ki­at­ril­le sii­nä toi­vos­sa, et­tä sitä kaut­ta hän löy­täi­si uu­sia hoi­to­kei­no­ja unen saa­mi­seen.

"Jos sä läh­det il­man an­ti­bi­oot­te­ja sep­sis­tä pa­ran­ta­maan, niin huo­nos­ti käy."

Vaik­ka Aho­nen ei huu­haa­hoi­toi­hin us­ko, hän on ko­keil­lut mo­nia lääk­keet­tö­miä kei­no­ja unet­to­muu­teen. Hän ei esi­mer­kik­si juo kah­via tai ko­la­juo­mia kah­den jäl­keen il­ta­päi­väl­lä. Aa­mui­sin kah­via kyl­lä me­nee, vaik­kei Aho­nen sen maus­ta vä­li­tä­kään.

“Juon sitä oi­ke­as­taan vain lääk­kee­nä”, hän tun­nus­taa.

Aho­nen yrit­tää men­nä nuk­ku­maan yleen­sä kym­me­nen ja kah­den­tois­ta vä­lil­lä. Pai­no sa­nal­la yrit­tää, sil­lä mo­ni­na öi­nä uni ei tule lain­kaan. Aho­sel­la ei ole tiet­ty­jä il­ta­ru­tii­ne­ja ham­pai­den pe­sun ja il­ta­tu­pa­kan li­säk­si.

“Kun yöl­lä on le­vo­ton olo, nou­sen ylös ja is­tun. Saa­tan käy­dä ne­tis­sä kat­so­mas­sa jo­tain tai kat­soa telk­ka­ria tai Netf­li­xiä. Teen myös neu­lei­ta, sil­lä mi­nun ei tar­vit­se kat­soa neu­lee­seen. Neu­le on ikään kuin stres­si­le­lu”, Aho­nen ker­too ja al­kaa lu­e­tel­la mo­nia Netf­lix-sar­jo­ja, joi­ta hän on unet­to­mi­na öi­nä kat­so­nut. Suo­sik­ke­ja ovat muun mu­as­sa Orp­han Black ja Ori­gi­nal An­gel.

Aho­nen suh­tau­tuu unet­to­muu­teen­sa hät­käh­dyt­tä­vän tyy­nes­ti. Hän pu­huu val­veil­la vie­te­tyis­tä öis­tä neut­raa­liin ää­nen­sä­vyyn ja pai­not­taa hy­väk­sy­vän­sä asi­at sel­lai­si­na kuin ne ovat. Hän ei myös­kään tun­ne syyl­li­syyt­tä val­vo­mi­ses­taan.

Toi­si­naan epä­toi­vo nos­taa kui­ten­kin pää­tään.

“On jak­so­ja, jol­loin alan jo il­ta­päi­väl­lä pel­kää­mään yö­tä, mut­ta val­vo­mi­nen on mi­nul­le jo niin jo­ka­päi­väis­tä, et­ten enää osaa pe­lä­tä. Mie­les­tä­ni unet­to­muus ei ole mi­nul­la stres­si­pe­räi­nen jut­tu. Kun se fii­lis kui­ten­kin is­kee, mie­li­a­la on sil­loin muu­ten­kin al­haal­la”, Aho­nen poh­tii.

“Pa­hat fii­lik­set ovat pa­niik­ki­koh­tauk­sen omai­sia. Mie­tin, et­tä täl­lais­ta­ko tämä ai­na on ja en­kö mä saa enää iki­nä un­ta. Sa­mal­la on sel­lai­nen aja­tus, et­tä taas tu­lee hel­ve­tin pit­kä yö, mut­ta aa­mul­la, kun ru­pe­an keit­te­le­mään kah­via, niin huo­maan, et­tä no­pe­as­ti­han tämä meni”, hän jat­kaa.

Unet­to­muu­den ta­kia Aho­nen ei juu­ri vie­tä öi­tä ys­tä­vien­sä luo­na. Poik­keuk­se­na on mies, jota hän on ta­pail­lut ne­li­sen vuot­ta. Mies on to­dis­ta­nut Aho­sen pa­him­mat unet­to­muus­jak­sot.

“Hän on niin ym­mär­tä­väi­nen, et­tä saan kat­soa telk­ka­ria hil­jai­sel­la ei­kä hän är­syyn­ny. Hän on ih­meen rela kai­kes­sa muus­sa­kin suh­tau­tu­mi­ses­sa, hy­väk­syy”, Aho­nen sa­noo hy­myil­len.

"Mie­tin, et­tä täl­lais­ta­ko tämä ai­na on. Sa­mal­la on aja­tus, et­tä taas tu­lee hel­ve­tin pit­kä yö."

Jon­kin ajan ku­lut­tua Aho­nen hörp­pää vet­tä isos­ta muo­vi­pul­los­ta ja ky­syy: “Saa­ko pu­hua sek­sis­tä?”

Sek­sin hyö­dyis­tä unet­to­muu­den hoi­dos­sa on pu­hut­tu pit­kään, ja sek­si voi aut­taa nu­kah­ta­maan il­lal­la pa­rem­min. Aho­nen ei sek­sin jäl­keen vält­tä­mät­tä nu­kah­da, mut­ta ren­tou­tu­mi­sen tun­ne on eri­lai­nen kuin vaik­ka­pa hi­ki­lii­kun­nan har­ras­ta­mi­sen jäl­keen.

“Se on niin ko­ko­nais­val­tais­ta ja sel­lais­ta, et­tä sii­hen kes­kit­tyy täy­sil­lä ja se tuot­taa nau­tin­toa. Kun kat­soo toi­sen il­mei­tä ja nau­tin­toa, ja naut­tii myös toi­sen nau­tin­nos­ta”, hän poh­tii.

Aho­sen mie­sys­tä­vä nu­kah­taa it­se no­pe­as­ti, mut­ta se ei Ahos­ta häi­rit­se.

“Se on okei. Ei mua se häi­rit­se. Sil­loin pai­nau­dun hä­nen ol­ka­pää­tään vas­ten ja jos­kus olen saat­ta­nut jopa nuk­kua it­se­kin. Jos­kus on tosi tur­val­lis­ta nuk­kua pe­rus­tur­val­li­sen mie­hen vie­res­sä. Lä­hei­syys on tie­tyl­lä ta­paa ai­ka jees”, hän ker­too.

Lä­hei­syys on jo­tain, mi­hin Aho­nen ei ole nuo­ruu­des­saan tot­tu­nut. Hän kas­voi Itä-Suo­mes­sa pie­nes­sä maa­lais­ky­läs­sä, ja hä­nen van­hem­pan­sa oli­vat to­del­la tiuk­ko­ja.

“Mi­nul­la oli hy­vin äk­ki­pi­kai­set ja an­ka­rat van­hem­mat. Voi­si sa­noa mel­kein, et­tä äi­ti­ni oli jos­sain suh­tees­sa ky­ke­ne­mä­tön las­ten kas­vat­ta­mi­seen. Hän tu­kis­ti ja an­toi luu­nap­pe­ja, pu­hu­mat­ta­kaan hen­ki­ses­tä puo­les­ta”, Aho­nen sa­noo.

“Elin koko lap­suu­te­ni ja nuo­ruu­te­ni kau­hun ti­las­sa ja pel­kä­sin nii­tä ih­mi­siä (van­hem­pia). Sa­man­tyyp­pis­tä tun­net­ta on sel­ke­äs­ti myös unet­to­muu­des­sa­ni”, hän poh­tii.

“Kou­lus­sa oli hel­pom­paa, mut­ta kun suun­ta­sin ko­tiin päin, al­koi pe­lot­taa, mitä ky­län mui­jat oli­vat äi­dil­le ker­to­neet. Hän piti mi­nul­le kuu­lus­te­lu­ja. Hän oli kai­kin puo­lin kau­hea ih­mi­nen”, Aho­nen jat­kaa ja vai­ke­nee het­kek­si.

Aho­nen kävi 80-lu­vul­la psy­ko­a­na­lyy­ti­kon luo­na puo­li­tois­ta vuot­ta. Käyn­neil­lä sel­vi­si, et­tä pa­hoin­pi­te­lyn li­säk­si Ahos­ta oli käy­tet­ty sek­su­aa­li­ses­ti hy­väk­si lap­suu­des­sa. Psy­ko­a­na­lyy­sis­tä oli Aho­sen mu­kaan pal­jon hyö­tyä. Ana­lyy­tik­ko oli Aho­sen mu­kaan en­sim­mäi­nen ih­mi­nen, joka ym­mär­si hän­tä. Hän ko­kee, et­tä hän on ai­na­kin osit­tain pääs­syt yli men­nei­syy­den ta­pah­tu­mis­ta. Äi­din kont­rol­loi­mi­sen tar­ve ei ole Aho­sel­le pe­riy­ty­nyt.

“Olin kyl­lä hel­pot­tu­nut kun pää­sin pois 19-vuo­ti­aa­na en­sim­mäi­sen har­joit­te­lu­paik­ka­ni myö­tä. Sil­loin se ei kui­ten­kaan tun­tu­nut niin voi­mak­kaal­ta kuin myö­hem­min”, Aho­nen poh­tii.

Men­nei­syy­den trau­maat­ti­set ta­pah­tu­mat voi­vat ai­heut­taa muun mu­as­sa uni­on­gel­mia jopa vuo­si­kau­sia ta­pah­tu­mien jäl­keen. Trau­maat­ti­set muis­tot voi­vat ai­heut­taa jat­ku­vaa va­ruil­la­o­loa, jon­ka ta­kia nu­kah­ta­mi­nen tai unes­sa py­sy­mi­nen on vai­ke­aa.

Lap­suu­den stres­saa­vat ko­ke­muk­set jät­tä­vät tut­ki­mus­ten mu­kaan py­sy­vän jäl­jen ai­voi­hin. Esi­mer­kik­si lai­min­lyön­tiä ko­ke­neet lap­set nu­kah­ta­vat ai­kui­si­na ta­val­lis­ta huo­nom­min.

Ylei­sin unet­to­muu­den psyyk­ki­nen syy on kui­ten­kin ma­sen­nus. Ma­sen­tu­neet ovat sy­väs­sä unes­sa pal­jon vä­hem­män kuin ter­veet, mikä tar­koit­taa sitä, et­tä unen le­vol­li­sin ja pa­laut­ta­vin vai­he jää vä­hiin. Vaik­ka ma­sen­tu­nut ih­mi­nen nuk­kui­si pal­jon, hä­nen unen­sa laa­tu on huo­noa, ei­kä hän vält­tä­mät­tä koe le­vän­neen­sä tar­peek­si. Unet­to­muus puo­les­taan vai­keut­taa ma­sen­nuk­ses­ta pa­ra­ne­mis­ta. Unet­to­muut­ta hoi­ta­es­sa on­kin tär­ke­ää sul­kea pois ma­sen­nuk­sen mah­dol­li­suus.

Kel­lo 1.31 Aho­nen me­nee nuk­ku­maan. Tänä yö­nä hän ha­lu­aa eh­dot­to­mas­ti ol­la pat­jal­la lat­ti­al­la oman sän­kyn­sä si­jaan.

“Ha­lu­an ko­keil­la, sai­si­ko un­ta pa­rem­min lat­ti­al­la”, hän to­kai­see ja nau­raa pe­rään.

“Nyt vä­hän jo vä­syt­tää­kin.”

Asun­to on hii­ren­hil­jai­nen. Edes ul­koa ei juu­ri kuu­lu kau­pun­gin ää­niä. Sei­nä­kel­lo­a­kaan ei ole.

Kah­del­ta Aho­nen lait­taa aa­mu­ta­kin pääl­leen, käy ves­sas­sa ja polt­taa tu­pa­kan. Puo­len tun­nin ku­lut­tua hän käy uu­del­leen ves­sas­sa. Etei­sen vie­res­sä si­jait­se­va jää­kaap­pi al­kaa hu­ris­ta vai­me­as­ti. Ver­ho­jen vä­lis­tä ka­jas­taa hä­myi­nen valo.

Kol­men ai­kaan kuu­los­taa sil­tä kuin Aho­nen kuor­sai­si. Pian hän kui­ten­kin nou­see taas is­tu­maan pöy­tän­sä ää­reen. Uni ei tule vie­lä­kään.

Var­tin yli nel­jä Aho­nen käy jäl­leen ves­sas­sa ja me­nee ulos. Vart­tia vail­le vii­si kuu­los­taa taas sil­tä, et­tä hän saat­tai­si nuk­kua, mut­ta koh­ta hän nou­see­kin is­tu­maan. Jää­kaap­pi hu­ri­see jäl­leen, mut­ta muu­ten asun­nos­sa val­lit­see hä­myi­nen hil­jai­suus läpi yön.

Yöl­li­nen le­vot­to­muus on mo­nen unet­to­man on­gel­ma. Noin 5–15 pro­sent­tia vä­es­tös­tä kär­sii jos­kus esi­mer­kik­si le­vot­to­mis­ta ja­lois­ta. Le­vot­to­mat ja­lat il­me­ne­vät var­sin­kin le­po­ti­las­sa epä­miel­lyt­tä­vä­nä tun­tee­na ja­lois­sa. Tun­ne hel­pot­taa kun jal­ko­ja lii­kut­te­lee. Kun le­vot­to­mat ja­lat vai­vaa­vat yli kol­mes­ti vii­kos­sa vä­hin­tään kol­men kuu­kau­den ajan, pu­hu­taan le­vot­to­mien jal­ko­jen synd­roo­mas­ta.

Le­vot­to­mien jal­ko­jen ai­heut­ta­jaa tut­ki­taan jat­ku­vas­ti, ja täl­lä het­kel­lä tie­de­tään, et­tä kyse on kes­kus­her­mos­ton do­pa­mii­ni­ai­neen­vaih­dun­nan häi­ri­ös­tä. Esi­mer­kik­si rau­dan puu­te voi pa­hen­taa oi­rei­ta, sil­lä do­pa­mii­ni­her­mos­to tar­vit­see toi­mi­ak­seen rau­taa.

Le­vot­to­mat ja­lat voi­vat hai­ta­ta nuk­ku­mis­ta pal­jon­kin, sil­lä epä­miel­lyt­tä­vä tun­ne ja­lois­sa ei läh­de en­nen kuin nii­tä lii­kut­te­lee. Vai­va on ylei­sem­pi yli 40-vuo­ti­ail­la ja yleis­tyy iän myö­tä.

Ikä vai­kut­taa unen saan­tiin muu­ten­kin. Nu­kah­ta­mi­seen me­nee enem­män ai­kaa, uni on ke­vy­em­pää ja yöl­li­sen he­rää­mi­sen jäl­keen voi ol­la vai­ke­am­paa saa­da un­ta. Ikään­ty­neil­lä uni­ryt­mi­kin voi muut­tua. Ikään­ty­mi­sen tuo­mia luon­nol­li­sia uni­muu­tok­sia ja unet­to­muut­ta voi siis ol­la vai­kea erot­taa toi­sis­taan.

Ahonen keittää aamukahvinsa ilman kahvinkeitintä. Hän juo kahvia vain piristyäkseen, maulla ei ole niin väliä. KUVA: Reetta Multanen

Reetta Multanen

Aa­mu­kuu­del­ta Aho­nen te­kee kah­via. Hän keit­tää vet­tä ja kaa­taa sen kah­vil­la täy­te­tyn suo­dat­ti­men läpi suu­reen mu­kiin.

“Ei­pä tul­lut taas nu­kut­tua”, Aho­nen to­kai­see hil­pe­äs­ti.

Aho­sel­la ei ole ta­pa­na syö­dä heti aa­mus­ta. Ruo­ka­ha­lu he­rää yleen­sä vas­ta pari tun­tia “he­rää­mi­sen” jäl­keen. Sitä en­nen Aho­nen eh­tii juo­da kah­via rau­has­sa ja käy­dä kau­pas­sa.

“Tä­män ta­kia ym­pä­ri vuo­ro­kau­den au­ki ole­vat kau­pat ovat tosi kä­te­viä”, Aho­nen to­te­aa pu­kies­saan tak­kia pääl­le.

Vie­lä on var­mis­tet­ta­va pa­riin ot­tee­seen, et­tä sekä lom­pak­ko, kän­nyk­kä et­tä avai­met ovat mu­ka­na. Sen jäl­keen Aho­nen as­tuu rap­pu­käy­tä­vään ja ve­tää ul­ko-oven pe­räs­sään kiin­ni. Ovea ko­ris­ta­vat mo­net lem­mik­kie­läi­mis­tä ker­to­vat tar­rat. Aho­sel­la kun oli ai­koi­naan pari kis­saa.

Haas­tat­te­lua seu­raa­va­na maa­nan­tai­na Aho­nen päi­vit­tää Fa­ce­boo­kin Unet­to­mat-ryh­mäs­sä, et­tä käyn­ti psy­ki­at­ril­la on men­nyt pa­rem­min kuin hän us­kal­si toi­vo­a­kaan.

“Nyt nu­ku­taan. Psy­ki­at­ri kir­joit­ti Te­no­xia ja Ke­ti­pi­no­ria. Kak­si­tois­ta tun­tia un­ta vii­me yö­nä.”

Ju­tun te­os­sa on käy­tet­ty läh­tei­nä muun mu­as­sa Ter­veys­kir­jas­to Duo­de­ci­min, Lää­kein­fon, Phar­ma­ca Fen­ni­can, Käy­pä Hoi­don, Uni­lii­ton ja Päih­de­lin­kin tie­to­ja.