Oletko introvertti vai ekstrovertti – ja onko sillä väliä?

Ada Pah­ka­la

On uu­den­vuo­de­naat­to. Ko­ti­bi­leis­sä on ol­lut haus­kaa jo pit­kään, mut­ta jon­kin ajan ku­lut­tua ih­mis­pal­jous ja ää­nek­kyys al­ka­vat riit­tää. Yh­täk­kiä raja tu­lee vas­taan. Ei­no pai­ne­lee no­pe­as­ti ulos il­man tak­ki­aan. Hän ei poh­ti­nut asi­aa tie­toi­ses­ti, mut­ta tun­si vain tar­vit­se­van­sa het­ken ai­kaa yk­sin. Sit­ten hän pa­laa ta­kai­sin si­säl­le.

Ei­no on int­ro­vert­ti, mut­ta hän ei ha­lu­ai­si luk­kiu­tua ky­sei­seen ter­miin. Ei­no viih­tyy ih­mis­ten seu­ras­sa ei­kä ha­lua ol­la ai­na yk­sin. Int­ro­ver­si­on voi­mak­kuus vaih­te­lee elä­män­ti­lan­teen ja päi­vän mu­kaan.

-So­si­aa­li­nen sie­to­ky­ky voi ol­la vä­häi­sem­pi, jos on kuor­mit­tu­nut muis­ta asi­ois­ta, Ei­no to­te­aa.

Int­ro­vert­ti-ekst­ro­vert­ti-jako tun­tuu­kin yk­sin­ker­tais­ta­val­ta.

-Ku­kaan ei mie­les­tä­ni ole täy­sin int­ro­vert­ti tai ekst­ro­vert­ti vaan se riip­puu ti­lan­tees­ta.

Haas­ta­tel­ta­van nimi on muu­tet­tu, sil­lä hän ha­lu­aa py­sy­tel­lä ano­nyy­mi­nä. Tämä joh­tuu sii­tä, et­tä Ei­non mu­kaan ter­mei­hin liit­tyy toi­si­naan lii­an kär­jis­tä­viä yleis­tyk­siä.

-Ekst­ro­vert­te­jä saa­te­taan pi­tää sel­lai­si­na “hy­vän­mie­len tyyp­pei­nä” ja int­ro­vert­te­jä an­kei­na yk­si­no­li­joi­na. It­se en ole tätä miel­tä.

Toi­nen ste­re­o­ty­pia, jon­ka Ei­no ha­lu­ai­si rik­koa on se, et­tä ekst­ro­ver­tit jut­te­li­si­vat vain pin­ta­puo­li­ses­ti ja int­ro­ver­tit naut­ti­si­vat ai­no­as­taan sy­väl­li­sis­tä kes­kus­te­luis­ta.

Ei­no saa so­si­aa­li­sis­ta ti­lan­teis­ta pal­jon, mut­ta usein ne myös kuor­mit­ta­vat. Hän tu­lee hy­vin toi­meen ih­mis­ten kans­sa, mut­ta mitä enem­män ih­mi­siä on ym­pä­ril­lä sitä vai­ke­am­pi kes­kus­te­lus­sa on luo­via.

-Isois­sa po­ru­kois­sa olen usein enem­män kuun­te­li­jan roo­lis­sa.

Jos isos­sa po­ru­kas­sa ei saa suun­vuo­roa, saat­taa olo tun­tua tur­hau­tu­neel­ta. Vuo­ro­vai­ku­tus­ti­lan­tei­den jäl­keen Ei­no tar­vit­see pa­lau­tu­mi­sai­kaa yk­sin ja esi­mer­kik­si elo­ku­via kat­sel­len.

Ei­nol­le on usein sa­not­tu, et­tä hä­nel­le on help­po pu­hua, kos­ka hän an­taa ti­laa ei­kä puhu pääl­le.

-Usein ha­lu­ai­sin kyl­lä pu­hua, mut­ta en vält­tä­mät­tä saa suun­vuo­roa. Saan­kin ti­lan­teis­ta eni­ten ir­ti, kun olen kah­des­taan ih­mi­sen kans­sa.

Ei­no on huo­man­nut, et­tä on mu­ka­vaa teh­dä jo­tain sa­mal­la kuin jut­te­lee, jol­loin ei tar­vit­se kes­kit­tyä pel­käs­tään pu­hee­nai­hei­den kek­si­mi­seen. Myös vies­teil­lä jut­te­le­mi­nen tun­tuu luon­te­val­ta.

-Ai­kai­sem­piin vies­tei­hin voi pa­la­ta, jol­loin aja­tuk­sia saa het­ken muo­toil­la.

Ei­no on te­at­te­ri­har­ras­tuk­sen­sa myö­tä ajau­tu­nut usei­siin esiin­ty­mis­ti­lan­tei­siin.

-La­val­la ole­mi­nen jän­nit­tää, mut­ta siel­lä ylei­sö ei ole vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa kans­sa­ni, jo­ten mi­nul­la on sel­keä roo­li, jon­ka mu­kaan toi­mia, hän poh­tii.

Työ­huo­nees­sa päi­vä on läh­te­nyt ener­gi­ses­ti käyn­tiin. Kes­kus­te­lu jat­kuu tau­ko­a­mat­ta ja Timi Kär­ki, 28, pi­tää sor­mia ris­tis­sä, jot­ta hän muis­tai­si kaik­ki ai­heet, jois­ta hä­nel­lä on sa­not­ta­vaa. Timi tuli pai­kan pääl­le töi­hin, vaik­ka pak­ko ei oli­si­kaan, jot­ta hän pää­si­si nä­ke­mään ih­mi­siä. Työ­pai­kan int­ro­ver­tit ovat kut­su­neet työ­huo­net­ta leik­ki­säs­ti hel­ve­tik­si. Ei­kä ih­me­kään - si­säl­tää­hän se pelk­kiä ekst­ro­vert­te­jä.

Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa jour­na­lis­tiik­kaa opis­ke­le­va Kär­ki ko­kee, et­tä ekst­ro­vert­tiys näh­dään hy­vä­nä asi­a­na työ­maa­il­mas­sa. Hän it­se kui­ten­kin on sitä miel­tä, et­tä int­ro­ver­tit saa­vat töis­sä enem­män ai­kaan, sil­lä he kes­kit­ty­vät enem­män sii­hen, mitä te­ke­vät.

-Joil­la­kin on kyl­lä sel­lai­nen ole­tus, et­tä ei tee töi­tä, jos pu­huu sa­mal­la, mut­ta ei se ihan niin­kään ole.

Kär­ki mää­rit­te­li­si ekst­ro­ver­si­on si­ten, et­tä ih­mis­ten seu­ras­sa viih­tyy ja sii­tä myös saa ener­gi­aa. Ekst­ro­vert­te­jä saa­te­taan pi­tää jois­sain asi­ois­sa pa­rem­pi­na, mut­ta toi­saal­ta suo­ma­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa ar­vos­te­taan myös hil­jai­suut­ta.

-Ul­ko­mail­la mi­nul­le on mo­nes­ti sa­not­tu, et­tä en vai­ku­ta suo­ma­lai­sel­ta.

Kär­ki pys­tyy hyp­pää­mään mu­kaan kes­kus­te­luun puo­li­tut­tu­jen­kin kans­sa. Sik­si hän ei koe esi­mer­kik­si small tal­kia kiu­sal­li­sek­si.

Ekst­ro­vert­tiy­den huo­no­na puo­le­na Kär­ki nä­kee sen, et­tei kes­kus­te­lus­sa vält­tä­mät­tä muis­ta py­syä sii­nä ai­hees­sa, jos­ta piti pu­hua.

Toi­nen huo­no puo­li on se, et­tä voi ol­la haas­ta­vaa huo­ma­ta, mil­loin ih­mi­sis­tä tar­vit­si­si tau­koa.

-Saa­tan ol­la tosi pal­jon me­nos­sa ja sit­ten ih­me­tel­lä, mik­si olen niin vä­sy­nyt.

Usein aja­tel­laan, et­tei­vät ekst­ro­ver­tit voi kos­kaan ol­la yk­sin. Kär­ki kui­ten­kin muis­tut­taa, et­tä kaik­ki tar­vit­se­vat pa­lau­tu­mi­sai­kaa.

Kär­ki pa­lau­tuu kun­to­sa­lil­la, joka on ai­noa paik­ka, jos­sa hän ei puhu ke­nel­le­kään.

Timi Kärki on huomannut, että työmaailmassa ekstroverttiys saatetaan nähdä vahvuutena.

Ada Pahkala

Kär­ki viih­tyy usein isois­sa po­ru­kois­sa, kos­ka niis­sä huu­mo­ri toi­mii hä­nen mie­les­tään par­hai­ten. Kär­kiä on ku­vat­tu kul­tai­sek­si nou­ta­jak­si, kos­ka kes­kus­te­luis­sa hä­nen on vai­ke­aa py­syä aloil­laan.

-Pää kään­tyi­lee, jos eri puo­lil­la on mie­len­kiin­toi­sia kes­kus­te­lu­ja, hän nau­rah­taa.

Tii­mi­töis­sä Kär­ki pää­tyy usein joh­ta­jan roo­liin, mikä use­as­ti tois­tu­es­saan voi kuor­mit­taa. Joh­ta­mi­sen li­säk­si myös esiin­ty­mi­nen tun­tuu luon­te­val­ta.

-Iro­ni­ses­ti en sil­ti ole näy­tel­lyt mis­sään ja jos soi­tan mu­siik­kia, en soi­ta sitä ke­nel­le­kään.

Li­säk­si Kär­ki on huo­man­nut, et­tä pa­ri­suh­tees­sa voi tul­la haas­tei­ta, jos toi­nen kump­pa­neis­ta on ekst­ro­vert­ti ja toi­nen int­ro­vert­ti.

-Ai­em­min mi­nul­le oli han­ka­la ym­mär­tää, et­tä toi­nen ih­mi­nen tar­vit­see enem­män ti­laa ja omaa ai­kaa.

Yli­o­pis­ton­leh­to­ri Mari Hert­ta­lam­pi Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton psy­ko­lo­gi­an lai­tok­sel­ta on huo­man­nut, et­tä int­ro­vert­ti ja ekst­ro­vert­ti ter­mei­hin lii­te­tään usein tie­tyn­lai­sia ste­re­o­ty­pi­oi­ta. Ekst­ro­vert­te­jä pi­de­tään usein so­si­aa­li­si­na, ener­gi­si­nä ja ulos­päin suun­tau­tu­nei­na. Int­ro­vert­tei­hin suh­tau­du­taan enem­män ve­täy­ty­vi­nä, hil­jai­sem­pi­na ja yk­sin viih­ty­vi­nä.

Ekst­ro­ver­sio ja int­ro­ver­sio ovat per­soo­nal­li­suu­den piir­tei­tä, jot­ka si­joit­tu­vat sa­man ja­nan ää­ri­päi­hin. Useim­mat ih­mi­set si­joit­tu­vat ja­nan kes­kel­le ei­vät­kä siis ole täy­sin int­ro­vert­te­jä tai ekst­ro­vert­te­jä.

-It­se­ään ei tar­vit­se lu­ki­ta vain yh­teen so­si­aa­li­seen iden­ti­teet­tiin.

Se, mi­ten eri ti­lan­teis­sa toi­mi­taan, riip­puu usein jopa enem­män ti­lan­tees­ta kuin ih­mi­sen si­säi­sis­tä te­ki­jöis­tä. Eri ti­lan­teis­sa saa toi­mia eri ta­voin.

-Kan­nat­taa muis­taa, et­tä vaik­ka oli­si kuin­ka ulos­päin suun­tau­tu­nut, ei ai­na tar­vit­se jak­saa ol­la ää­nes­sä ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Sa­moin ei kan­na­ta aja­tel­la, et­tä int­ro­vert­ti­nä juh­lis­sa ei voi­si ol­la haus­kaa.

Int­ro­ver­sio ja ekst­ro­ver­sio liit­ty­vät suu­ril­ta osin ym­pä­ris­tön ja pe­ri­män yh­teis­vai­ku­tuk­seen. Jos esi­mer­kik­si hen­ki­lö on hil­jai­sem­pi, hä­nel­tä saa­te­taan ot­taa enem­män pu­heen­vuo­ro­ja, mikä han­ka­loit­taa pu­heen­vuo­ron saa­mis­ta en­ti­ses­tään.

Per­soo­nal­li­suu­den piir­teet kan­nat­taa Hert­ta­lam­men mu­kaan op­pia tun­nis­ta­maan it­ses­sään. Ih­mi­nen voi tie­toi­ses­ti pyr­kiä vai­kut­ta­maan omaan käyt­täy­ty­mi­seen­sä.

-Ää­ne­käs ja pal­jon roo­lia ot­ta­va hen­ki­lö voi kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä an­taa muil­le ti­laa. Ve­täy­ty­väm­pi voi puo­les­taan har­joi­tel­la, mi­ten sai­si oman ää­nen­sä kuu­lu­viin.