Kuntajohtajien stressistä ja uupumuksesta ei puhuta. Petäjäveden kunnanjohtaja Eero Vainion vuosi on ollut rankka kuntakriisien venyttäessä työpäiviä. Perheelle ei ole jäänyt tarpeeksi aikaa, ja illat saattavat kulua kylmässä saunassa puhelimeen puhuessa.
Työhyvinvointi
Petäjäveden kunnanjohtaja Eero Vainio on työskennellyt syksyllä usein aamusta iltaan, eikä pöydän putsaamiseen ole silti ollut aikaa. Vaikka kunnan kriisien vuosi on ollut rankka Vainiolle, matkaan on mahtunut onnistumisen kokemuksiakin. "Jos huomaa, että vuorovaikutuksella ja tietynlaisella sitkeydellä saadaan asioita eteenpäin, eivätkä ihmiset jää mököttämään. Tuulivoimapuisto menee eteenpäin, ja talousarviokin meni yksimielisesti hallituksessa läpi. On asioita, joista olen iloinen ja onnellinen töissä", Vainio kertoo. KUVA: Jari Valtee
Jari Valtee
Jari Valtee
Tässä rakennuksessa on ollut raskas vuosi.
Ja raskas vuosi on ollut myös kunnantalon näkyvimmälle hahmolle, kunnanjohtaja Eero Vainiolle.
Petäjäveden kunnan vuosi on ollut vaikea. Kunta on joutunut maksamaan Keski-Suomen Valokuituverkot oy:n lainoja, jotka valtio houkutteli takaamaan epäonnistuneessa holdingyhtiöprojektissa. Kunnan taloustilanne on huolestuttava, kun menot ovat viime vuosina kasvaneet ja tulot pienentyneet. Tilinpäätösennuste on 1,5 miljoonaa euroa alijäämäinen, ja myös ensi vuoden talousarvioluonnos on sitä miljoonan euron verran. Marraskuun alussa kunta joutui aloittamaan yt-neuvottelut, joiden tarkoituksena oli karsia kunnan henkilöstöä 16 henkilötyövuodella seuraavan kolmen vuoden aikana. Valtion houkuttelemana, mutta ei tukemana.
Eräänlainen loppuhuimentuma vuodelle oli vesikriisi, joka puhkesi lokakuun alussa. Petäjäveden suurin vedenottamo suljettiin epäpuhtauksien takia. Välillä kuntalaisten tuli keittää talousvetensä. Keittokiellosta on jo luovuttu, mutta asukkaita on kehotettu puolittamaan vesijohtoveden käyttönsä. Tilanne normalisoitunee jouluun mennessä, mutta kuntalaiset ovat saaneet nähdä melkoisesti lisävaivaa syksyn aikana. Kriisi on työllistänyt kuitenkin erityisesti Vainiota ja kunnan teknisen toimen henkilöstöä.
Petäjäveden kunnantalon Kuntalan käytävillä on varsin hiljaista kolmelta keskiviikkoiltapäivällä. Joistakin työhuoneista kajastaa valo, toisista on työntekijä jo lähtenyt tältä päivältä kotiin.
Kunnanjohtaja Eero Vainio kävelee työhuoneeseensa perässään hallintojohtaja Anni Hakala ja tekninen johtaja Matti Varis. Vainio istahtaa koneensa ääreen ja avaa Word-dokumentin, jonka otsikoksi muotoutuu “Petäjävedellä vedenkäytön säännöstelyä jatkettava yhä”.
Kolmikko muotoilee kolme viikkoa vanhaan tiedotteeseen muutokset ja ajankohtaisen tilanteen: veden säännöstelyä on jatkettava, uusi porakaivo valmistunee joulukuussa ja uuden päävedenottamon rakentaminen odottaa aluehallintaviraston lupaa.
“Pitäisikö tähän lisätä jotain, että se olisi vähän vähemmän formaalia? Onneksemme, tai jotain? Vaikka ‘poistui viime viikolla onneksemme’. Kun se on pikkuisen rennompi, se tuo tunteen, että täällä ei olla vain anonyymejä byrokraatteja, jotka huutelevat ylhäältä. Olemme samassa kaivossa”, Vainio pohdiskelee tekstiä luonnostellessaan.
Parinkymmenen minuutin päästä tiedote on valmis, ja se lähetetään medioille. Heti perään Varis pyytää Vainiolta hetken kahdenkeskeiseen keskusteluun. Kun se on ohi, puhelin pirisee jälleen.
Tätä se on ollut koko syksyn.
“Tässä on työntekijöiden kanssa käyty keskustelua työssä jaksamisesta. Tänä syksynä kuormitukset ovat olleet aika kovia kautta linjan”, Vainio sanoo ja huokaisee.
“Kuntataloudessa eletään historiallisen hankalaa vuotta. Päättäjille se on tuottanut jännitettä, ja on pitänyt tehdä kimurantteja päätöksiä. Lisäksi pienissä kunnissa monilla johtajilla on kaksijakoinen toimenkuva. Esimerkiksi perusturvajohtaja tekee myös sosiaalityötä.”
Kuntataloudessa eletään historiallisen hankalaa vuotta.
Helsingin Sanomien toimittajalta on tullut sähköposti. Kunnanjohtajan edessä on pitkä teksti, joka pitäisi tarkistaa.
“Sinne tulee yleisestä kuivuustilanteesta ja tästä Petäjäveden tapauksesta reportaasi. Tämä on ollut nyt joka puolella esillä”, Vainio aloittaa kertomaan ja asettaa puhelimen korvalleen.
“No morjesta Sampsa, Eero tässä. Olisi harvinainen tilaisuus, että pitäisi päästä lähtemään töistä kohta ja mennä katsomaan lasten kanssa elokuvaa 17.30. Onko sulla sen jälkeen mitään? Sopiiko, jos palataan siihen sen Late Lampaan jälkeen, kello olisi jotain 19?”
Pitkäksi venyvät päivät ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus. Tänäänkin Vainio on ehtinyt käydä kunnantalon työntekijöiden kanssa läpi kunnanvaltuuston päätöksiä, vesitilannetta ja yt-neuvotteluita. Sen jälkeen oli hallintotiimin järjestämä joulubingo, lounas Keuruun kaupunginjohtajan Hannu Marsin kanssa, keskustelu Keskimaan toimitusjohtajan Antti Määtän ja puhelu kunnanhallituksen puheenjohtajan Hanna Hautamäen kanssa. Tämän työpäivän hän jättää kokonaan taakseen vasta iltaisen puhelun jälkeen. Maanantaina työpäivä loppui yhdeksältä, tiistaina kahdeksalta.
Jos suurinta syytä lisääntyneeseen työmäärään etsii, se on vesikriisi. Teknisen sektorin työntekijät ovat joutuneet käyttämään kaiken työaikansa ongelman ratkaisemiseksi. Kunnanjohtajan vastuulla on pysyä hereillä, tiedottaa asiasta ja vastailla kysymyksiin sekä toimittajille että sosiaalisessa mediassa kuntalaisille. Kunnassa ei ole erillistä viestintävastaavaa tai tiedottajaa.
“Hirveän pitkälle ei voi mennä delegoinnissa. Tässä vesihommassa on vielä erityinen intensiteetti: tässä on hirveä määrä kuntalaisten, päättäjien ja virkamiesten tunnelatausta. Kyse on niin perustarpeesta.”
Vainion mukaan ensimmäiset pari päivää menivät päivystämisessä ja vastailemisessa. Ensimmäisen viikonlopun aikana kului yli kuusi tuntia toimittajien puheluihin.
Eläkelaitos Keva on tutkinut kuntatyöntekijöiden työhyvinvointia vuodesta 2008. Henkinen kuormitus on kasvanut vuodesta 2012. Viimeisimmässä, vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa noin viidennes kuntajohtajista koki melko paljon tai erittäin paljon stressiä.
Vainiolle suurin paine tulee kuitenkin työmäärästä ja tekemättömistä asioista. Talousarvioiden, toimittajille vastaamisten ja poliittisesti hyväksyttävien päätösten tekeminen vesikriisin keskellä tuottaa stressiä. Edes 15 tunnin työpäivät eivät tunnu aina riittävän.
“Priorisointia on pitänyt tehdä. Joitakin asioita on pitänyt jättää hoitamatta, kuten pöydän siivoaminen”, hän sanoo ja katsoo valtavaa kirjojen ja papereiden röykkiötä työpöydällään.
Vainio on suostunut headhunterien toiveesta hakemaan muun muassa Vihdin kunnanjohtajaksi ja Jämsän kaupunginjohtajaksi sekä hakenut itse Lahden kaupunginjohtajaksi. Marraskuussa Vainio haki Tampereelle sivistystoimenjohtajaksi. Koska haut ovat julkisia, Vainio ei ole selvinnyt kyseenalaistuksitta. Tieto Tampereelle hakemisesta julkaistiin ensin Aamulehdessä, sitten Suur-Keuruussa ja Keskisuomalaisessa.
Paikallinen Facebook-puskaradio, Me Petäjävetiset, aktivoitui heti keskustelemaan. Yksi kirjoitti: “Näillä näytöillä ja taloustiedoilla pääsee korkeintaan yli hikiän apu siivojan avustajaks..” ja jatkoi: “Rotat jättää uppoavan laivan..”
Jälkimmäiseen Vainio kommentoi ryhmässä: “Minä en ole rotta eikä laiva ole uppoamassa.”
Suuri osa kommentoijista tukee Vainiota, mutta mukaan mahtuu melko säännöllisesti myös syytöksiä.
“Eihän ne kivoja ole. Kunnanjohtajakin on tunteva ihminen. Jotkuthan sanovat, että kun olet kunnanjohtaja ja tienaat seitsemän tonnia, se kuuluu siihen. Ihmisillä jaksaminen on rajallista. Mutta ei tuommoisiin pidä jäädä kiinni. Entisenä koulukiusattuna sitä kestää aika paljon”, Vainio heittää.
Jos sosiaalinen media on omiaan tuomaan lisäpaineita kuntajohtajien työhön, viime vuosikymmeninä on nähty myös suuntauksia parempaan. Vuonna 1993 voimaan astuneen kuntalakimuutoksen jälkeen kunnanjohtaja voitiin irtisanoa pelkän luottamuspulan vuoksi. 2015 kuntalakia uudistettiin jälleen. Kuntien ja kunnanjohtajien tuli allekirjoittaa johtajasopimus, jossa vastuut, odotukset ja oikeudet listataan. Jatkuva epävarmuus työpaikasta väheni.
Eihän ne kivoja ole. Kunnanjohtajakin on tunteva ihminen.
Vainio päätyi 3 850 asukkaan Petäjävedelle päivä ennen kuin sai maisterin paperit Tampereen yliopistosta. Tie keskisuomalaiseen pikkupitäjään on ollut monipolvinen.
Hän on kotoisin Lahdesta, jossa hän kävi peruskoulun ja lukion. Kiinnostus päätöksentekoon lähti jo yläasteajoista, jolloin hän hakeutui Launeen koulun oppilaskunnan puheenjohtajaksi.
“Halu vaikuttaa lähti sieltä ruisleivän hankkimisesta, kun oli huonot kouluruoat. Puheenjohtajuus oli voimauttava kokemus: tajusi, että muahan kuunnellaan. Kun on oikea asia, kyllä keskimäärin otetaan toiset vakavasti.”
Armeijan suorittamisen jälkeen hän aloitti kunnallispolitiikan opinnot Tampereen yliopistossa. Siitä eteenpäin hän on ollut pätkätöissä Nastolan keskushallinnossa, harjoittelussa Euroopan parlamentissa, suunnittelijan tehtävissä Hämeenlinnan kaupungilla, projektiavustajana Kuntaliitolla, seudullisen ympäristölautakunnan ja sivistyslautakunnan vetäjänä Lahdessa sekä Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston puheenjohtajana.
Opintojen ja töiden ohessa hän oli myös politiikassa. 20-vuotiaana ensimmäisissä eduskuntavaaleissaan 2007 hän sai 926 ääntä. Poliittisen uransa huipun hän saavutti toukokuussa 2012, kun hänet valittiin SDP:n kolmanneksi varapuheenjohtajaksi. Nokkimisjärjestyksessä hänen edellään olivat viestintäministeri Krista Kiuru ja kansanedustaja Antti Lindtman. Taakse puoluevaltuuston varapuheenjohtajavaalissa jäi muuan Antti Rinne.
“Pyrin rakentamaan uraa niin, että minulla olisi kokemusta eri kokoisista kunnista, kaupungeista ja organisaatioista. Kun putosin demarien varapuheenjohtajistosta, syntyivät lapset, ja sainkin perhe-elämän. Tein kunta- ja aluejohtamisen kandin ja gradun sekä hain töitä. Koska olin opiskellut kuntavirkamieheksi, minulle ei ollut mielekästä olla enää politiikassa. Sitten hain tänne ja tulin valituksi.”
Kolme ja puoli vuotta kunnanjohtajana Petäjävedellä ovat olleet mielekkäitä. Vainio kertoo oppineensa itsestään ja ihmisistä, johtamisesta ja rehellisyydestä. Vaihdos puoluemaailmasta kuntavirkamieheksi on tehnyt hyvää, ja politiikan varjopuolet ympäröivät Vainiota vähemmän.
Mutta nyt on kiire. Late Lampaan alkamiseen on enää tunti, ja lapset pitäisi hakea päiväkodista.
Vainio on viihtynyt kolmesta ja puolesta vuodestaan Petäjävedellä. "Sijainti on mainio, ja tyttöjen päiväkoti on kunnantalon vieressä. On siinä mielessä helppoa, ettei tarvitse olla puolta tuntia ruuhkassa", hän sanoo. KUVA: Jari Valtee
Jari Valtee
Kauppatieteiden tohtori Annemaija Summanen tutki tuoreessa väitöskirjassaan kuntien johtoryhmän jäsenten työuupumuskertomuksia. Tutkimuksen mukaan työuupumus kohdistuu kunnanjohtajaan, johtoryhmän jäseneen ja siten kunnissa henkilöstöjohtamisen ylimpään kärkeen. Huono henkilöstöjohtaminen, esimiehen tuen puute ja vähäinen luottamus aiheuttavat työuupumusta.
Tämä korostuu erityisesti pienissä kunnissa, joissa taloudellinen tilanne järkkyy kaupunkeja helpommin ja jossa suunnitteluvirkamiehiä tai muuta henkilöstöä on varsin vähän. Uupumus saattaa näkyä tehtävien tekemättä jättämisenä tai muina haasteina. Rekrytoinnit eivät välttämättä onnistu, ja kunnan henkilöstö joutuu ottamaan sairauslomaa.
“Pitäisi saada syntymään avoin keskustelu. Johtoryhmässäkin havaitaan, onko joku uupunut työkuorman alle. Työpaineet voivat olla ajoittain koviakin. Luottamushenkilöstöllä voi olla monia erilaisia poliittisia vaatimuksia, jotka vaikuttavat kunnanjohtajan jaksamiseen ja työhyvinvointiin. Poliittiselta puolelta pitäisi tulla tukea”, Annemaija Summanen sanoo.
Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja ja Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen on samoilla linjoilla. Verkostoja kyllä on: johtoryhmä, seudullisia kuntajohtajakokouksia, muut maan kuntajohtajat, valtuustot ja hallitukset.
“Ihannetilannehan on se, että työssä voi tukeutua työnantajan edustajiin ja hallituksen puheenjohtajiin. Olisi toivottavaa, että luottamus olisi luottamushenkilöiden kanssa vakaalla pohjalla”, Karjalainen sanoo.
“Jos organisaation tuki lähtee, sitä on aika vaikea oikaista, vaikka tahtoakin olisi. Olen havainnut, että nuoret kuntajohtajat ottavat ihan erilaisen otteen vertaistukeen ja verkostoihin, mikä on pelkästään positiivista. Suurten ikäluokkien kuntajohtajat painivat usein asioiden kanssa yksin”, hän lisää.
Vainio edustaa omaa sukupolveaan. Hän kehuu työyhteisöään ja siltä saamaansa tukea, niin kasvotusten kuin etänä. Johtoryhmä on luonut itselleen Whatsapp-ryhmän, johon voi tarpeen vaatiessa avautua mieltä askarruttavista asioista. Vainio perusti samankaltaisen ryhmän myös nuorille kuntajohtajille. Vainio kertoo ryhmien auttaneen jaksamisessa.
“Kenenkään ei tarvitse esittää täydellistä, vaan voi kysyä, ja joskus voi olla huono päiväkin. Se on se kaikista hienoin asia.”, Vainio sanoo astellessaan vuosimallin 2001 Ford Focukselleen.
Suurten ikäluokkien kuntajohtajat painivat usein asioiden kanssa yksin.
Auto kaartaa päiväkodin pihaan. Toinen tyttäristä juoksee sisäpihan puoleiselle portille isäänsä vastaan.
“Isiiii!”
“Mooi!”
“Mennään Late Lammasta katsomaan!”
Työ ja vapaa-aika ovat Vainion arjessa hämärtyneet tänä syksynä huomattavasti. Hän on usein mennyt jo kahdeksaksi ja tullut vasta iltayhdeksältä takaisin. Syksy on ollut kunnanjohtajasta turhauttavaa, koska takapenkillä naureskeleville nelivuotiaille haluaisi antaa enemmän aikaa.
“Alussa olin niin innoissani, että jos vietin kaksi päivää työmatkalla Helsingissä, työtähän oli vain se, mikä on työaikaa. Mutta jos ajattelee kotia ja lapsia, on täysin triviaalia, mitä isä tekee duunimatkalla: onko ollut junassa, kokouksessa, hotellissa vai baarissa oluella. Yhtä lailla se on työn takia poissa olemista.”
“Skypellä pystyy aika paljon nykyään hoitamaan. Ei se kaikessa silti korvaa. Kohtalaisen tärkeitäkin juttuja jää, mutta suuri osa merkittävistä kokouksista/tilaisuuksista on Helsingissä. Sinne lähtemiseen on kohtalaisen korkea kynnys”, Vainio harmittelee.
Vapaa-ajan harrastuksetkin kärsivät, jos päivät venyvät. Vainio kertoo yrittävänsä käydä pelaamassa jalkapalloa tai koripalloa silloin kun ehtii. Edellisistä sunnuntaisin pelailtavista puolitoistatuntisista koripalloiluista on vierähtänyt yli kaksi kuukautta.
Edellisvuosia heikompi palautuminen on näkynyt myös unissa.
“Kyllä ne työasiat ovat tulleet tänä syksynä uniin. Nukun normaalisti kuin vauva. En yleensä näe kauheasti unia. Hyvät unet olisivat älyttömän tärkeä asia, etenkin kuormittavina aikoina.”
Vainio aloitti pianonsoiton viime vuonna. Musisointi, edes puolen tunnin mittainen, kansalaisopistolla kahden viikon välein auttaa nollaamaan ruuhkaista päätä.
“Työ on intensiivistä, ja kun tulee kotiin, kova syke jatkuu koko ajan. Nuotit ja soittaminen pitää opetella. Se on jotain ihan muuta.”
Jos ajattelee kotia ja lapsia, on täysin triviaalia, mitä isä tekee duunimatkalla: onko ollut junassa, kokouksessa, hotellissa vai baarissa oluella. Yhtä lailla se on työn takia poissa olemista.
Vainio kurvaa omakotitalonsa pihaan. Heti perään viereen ajaa toinenkin auto. Sieltä nouseva puoliso antaa Vainiolle merkitsevän katseen. Nyt on kiire syödä, ettei mene Late Lammas sivu suun.
Perhe on kuntajohtajien tuoreimman työhyvinvointikyselyn mukaan yksi tärkeimmistä jaksamista edistävistä tekijöistä. Vainion tapauksessa syksy, tai oikeastaan koko vuosi, on vaikuttanut perhe-elämään. Hyödyllisistä vaikutuksista on ollut vaikeaa saada kaikki irti, kun perheelle on jäänyt aiempaa vähemmän aikaa.
“Ihan hyvin sitä sillä tavalla kuitenkin jaksaa. On ollut sen verran kovissa paikoissa aiemmin, niin tietää. Mutta se, mitä minä jaksan, on enemmän kuin mikä on perheen kannalta kestävää”, Vainio myöntää.
“Oho.”
Vainio kaataa epähuomiossa hyvää, käyttökelpoista lähdevettä pois. Sitä olisi voinut hyödyntää vaikkapa siivoamiseen tai tiskaamiseen.
“Varmaan sitten ajatuksellisesti vielä: vaikka on ollut kotona, on ollut vielä kiinni töiden teemoissa.”
Kotikin on työpaikka. Vainio on tehnyt periaatteellisen päätöksen, ettei käytä kannettavaa tietokonettaan kotona. Puhelin sen sijaan soi iltaisin melko usein. Välillä pitää vastata akuutteihin puheluihin. Tänäänkin Vainio lupasi soittaa vielä Helsingin Sanomien toimittajalle.
Puoliso kertoo, että Vainio saattaa istua kylmässä saunassa puhumassa puhelimessa, jos tilanne on päällä.
Puoliso on Vainiolle tärkeä järjen ääni, kenties kaikista tärkein tukihenkilö. Vainio muistelee lämmöllä kuukauden mittaista lomaansa heinäkuussa. Silloin elämä hymyilee, kun voi viettää aikaa kolmen perheenjäsenen kanssa. Niitä ilonhetkiä sopisi olla arjessakin enemmän. Erityisesti lapset voivat saada isän jättämään työasiat kokonaan mielestään.
Puoliso muistelee Vainion kanssa vietettyä vapaailtaa, jonka aikana työasiat vielä vaivasivat. Kun lapset hyppäsivät kotona lahkeeseen ja veivät Vainion ajatukset muualle, työasiat jäivät vatvomatta.
Puolison työura jäi tauolle pitkälti Vainion kunnanjohtajuuden vuoksi, koska kaksikon aika kotielämän hoitamiseen jäi vähälle. Puoliso tekee sen sijaan toisia maisteriopintoja. Pariskunnan yhteinen aika kotiasioiden pyörittämiseen ei ole ollut hänen mukaansa riittävää, että kumpikin voisi käydä töissä.
Vainion työ uuvutti omalla tavallaan puolison. Sen sijaan, että perheessä olisi kaksi tavallisissa päivätöissä olevaa aikuista, nyt toinen tulee joskus töistä viideltä, joskus seitsemältä tai kymmeneltä.
Vainio on uhrauksesta kiitollinen. Petäjävedellä ei ole tarjota hänelle sihteeriä tai muuta apuria, jolle delegoida iltaan venyviä tehtäviä.
“Jos puoliso ei olisi tekemässä uusia maisteriopintoja, olisihan tämä syksy ollut mullekin paljon rankempi”, Vainio myöntää.
Miksi kuntajohtajat eivät puhu jaksamisestaan avoimesti? Miksi kynnys on niin korkea?
Vainio pohtii hetken ja sanoo:
“Ihmisethän esittävät sellaista sankarijohtajaa yleensä. Varmaan itsekin edustan sitä ryhmää.”
Vainion luonnehdinta sopii Annemaija Summasen väitöstutkimukseen, jossa tutkija tyypitteli johtoryhmän jäsenet neljään työuupumustyyppiin: selviytyjiin, kiistäjiin, puolustajiin ja sinnittelijöihin. Puolustajat eivät itse koe työuupumusta, mutta toivovat avointa keskustelua, sinnittelijöiden voimavarat ovat vähentyneet. Sinnittelijät tunnistavat työuupumuksensa vaikutukset elimistöönsä, hyvinvointiinsa ja johtamistyöhönsä, mutta haluavat salata merkit. Viimeksi mainitut ovat tyypillisin työuupujaryhmä.
Vainion kertomuksista voidaan tulkita hänen olevan jossain puolustajan ja sinnittelijän välimaastossa, syksyn aikana osittain jopa lähempänä jälkimmäistä.
Kuntajohtajien avoimuutta jaksamisestaan vaikeuttaa myös pelko leimautumisesta tai haavoittuvuuden käyttämistä heitä itseään vastaan. Summasen mukaan työuupumus koetaan hyvin henkilökohtaisena ja arkaluonteisena aiheena, jonka tunnistamiseen liittyy vaikeuksia. Johtamistyössä mieluiten vaietaan. Mitä korkeampi asema organisaatiossa, sitä vaikeampaa työuupumuksesta ja stressistä on puhua.
“Se johtuu pitkälti siitä, että kuntapuolellakin tulee uusia työtehtäviä, ja organisaatiot uudistuvat. Pitää koko ajan näyttää, että on vahvempi kuin onkaan ja että jaksaa töissä. Neljän vuoden välein poliittiset päättäjät vaihtuvat kuntapuolella. Se on aika raskasta, koska aina uusien päättäjien tullessa valtuustoihin ja hallituksiin kunnanjohtajaa koetellaan. Koetaan, että heikkoutta ei voi näyttää, koska silloin ‘peli on pelattu’”, Annemaija Summanen sanoo.
Kari Karjalainen komppaa poliittisten paineiden tuomaa haastetta. Hän saa virassaan Kuntajohtajat ry:n puheenjohtajana selvittää vuosittain viidestä kymmeneen tapausta, jossa kuntajohtaja on pulassa esimerkiksi luottamussuhteiden karistua.
“Valitettavan usein ajaudutaan tilanteeseen, että sukset ovat jo niin ristissä moneen suuntaan, että sitä ei oikein saa oikaistua. Koen, että puhelut minulle tulevat liian myöhään. Meidän kuntajohtajien pitäisi aikaisemmin havahtua tilanteeseen hakemalla apua ja tukea ennen kuin ollaan tilanteessa, jossa korjausliikkeet ovat vaikeita”, Karjalainen sanoo.
Vainiota huolettaa, miten jotkut poliittiset päätökset henkilöityvät helposti tiettyihin päättäjiin. Hän antaa esimerkiksi Hämeenlinnan Sunny Car Centerin, jonka kaksi aktiivisinta hahmoa joutui epäonnistuneen projektin päätteeksi maksamaan korvauksia yli 6,5 miljoonaa euroa. Vainio vertaa tilannetta Keski-Suomen kuntien valokuituverkkoprojektiin.
“Olen miettinyt, mitkä ovat yksittäisten toimijoiden rahalliset vastuut monimutkaisissa, epäonnistuneissa kunnallisissa liiketoiminnoissa. Ne ovat hapokkaita kokonaisuuksia.”
“Mähän en pelkää hirveästi mitään, mutta tietysti jokainen kunnanjohtaja pelkää, että savustetaan jotenkin asiattomasti pellolle”, Vainio myöntää ja painottaa, että työstä pitää suoriutua hyvin, etteivät ovet sulkeudu tulevaisuudessa.
Mähän en pelkää hirveästi mitään, mutta tietysti jokainen kunnanjohtaja pelkää, että savustetaan jotenkin asiattomasti pellolle.
“Onks sulla käteistä?” Vainio kysyy puolisoltaan.
“On, ellet sä käyttänyt kaikkia viimeksi.”
Lapset pukevat vaatteitaan päälle ja kirmaavat innoissaan kohti autoa.
Vaikka syksy on ollut raskas, Vainio on saanut ilon ja onnellisuuden tunteita onnistumisen kokemuksista. Petäjävesi on palvellut hyvin, mutta nyt saattaa olla sopiva hetki nostaa kytkintä.
Vainio on hakenut Keski-Suomen ely-keskuksen johtoon. Se oli ensimmäinen hakuprosessi aikoihin, jossa hän oli aloitteen tehnyt osapuoli. Esimerkiksi Jämsän kaupunginjohtajaksi Vainio haki jämsäläisten päättäjien pyynnöstä.
“Ely-keskuksen virassa ei ole sitä politiikkaa, eli niitä iltakokouksia ja julkisuudessa olemista olisi vähemmän”, Vainio aloittaa.
“Täällä Petäjävedellä sitä on todella julkinen, mikä on ihan ookoo. Se kuuluu tähän duuniin. Mutta jos työmäärää saisi pikkuisen pienemmäksi ja rottakommentit puuttuisivat, se voisi olla ihan mukavaa”, Vainio sanoo ja nauraa.
Mutta nyt pitää kiiruhtaa. Puoliso peruuttaa auton jo lähtövalmiiksi. Vainio katsoo kelloaan ja astuu ajoneuvoon. Porukka ehtii juuri ja juuri auditorio Miiluun ennen Late Lampaan alkamista.
Seuraavat 87 minuuttia ovat päivän ainoa hetki, jolloin puhelimeen ei tarvitse vastata eikä kenellekään tarvitse puhua.