Perhe kärsii, harrastukset jäävät – Eero Vainio on tehnyt jopa 15-tuntisia työpäiviä, jotta Petäjävesi selviäisi kriiseistään

Jari Val­tee

Täs­sä ra­ken­nuk­ses­sa on ol­lut ras­kas vuo­si.

Ja ras­kas vuo­si on ol­lut myös kun­nan­ta­lon nä­ky­vim­mäl­le hah­mol­le, kun­nan­joh­ta­ja Ee­ro Vai­ni­ol­le.

Pe­tä­jä­ve­den kun­nan vuo­si on ol­lut vai­kea. Kun­ta on jou­tu­nut mak­sa­maan Kes­ki-Suo­men Va­lo­kui­tu­ver­kot oy:n lai­no­ja, jot­ka val­tio hou­kut­te­li ta­kaa­maan epä­on­nis­tu­nees­sa hol­din­gyh­ti­öp­ro­jek­tis­sa. Kun­nan ta­lous­ti­lan­ne on huo­les­tut­ta­va, kun me­not ovat vii­me vuo­si­na kas­va­neet ja tu­lot pie­nen­ty­neet. Ti­lin­pää­tö­sen­nus­te on 1,5 mil­joo­naa eu­roa ali­jää­mäi­nen, ja myös en­si vuo­den ta­lou­sar­vi­o­luon­nos on sitä mil­joo­nan eu­ron ver­ran. Mar­ras­kuun alus­sa kun­ta jou­tui aloit­ta­maan yt-neu­vot­te­lut, joi­den tar­koi­tuk­se­na oli kar­sia kun­nan hen­ki­lös­töä 16 hen­ki­lö­työ­vuo­del­la seu­raa­van kol­men vuo­den ai­ka­na. Val­ti­on hou­kut­te­le­ma­na, mut­ta ei tu­ke­ma­na.

Erään­lai­nen lop­pu­hui­men­tu­ma vuo­del­le oli ve­sik­rii­si, joka puh­ke­si lo­ka­kuun alus­sa. Pe­tä­jä­ve­den suu­rin ve­de­not­ta­mo sul­jet­tiin epä­puh­tauk­sien ta­kia. Vä­lil­lä kun­ta­lais­ten tuli keit­tää ta­lous­ve­ten­sä. Keit­to­kiel­los­ta on jo luo­vut­tu, mut­ta asuk­kai­ta on ke­ho­tet­tu puo­lit­ta­maan ve­si­joh­to­ve­den käyt­tön­sä. Ti­lan­ne nor­ma­li­soi­tu­nee jou­luun men­nes­sä, mut­ta kun­ta­lai­set ovat saa­neet näh­dä mel­koi­ses­ti li­sä­vai­vaa syk­syn ai­ka­na. Krii­si on työl­lis­tä­nyt kui­ten­kin eri­tyi­ses­ti Vai­ni­o­ta ja kun­nan tek­ni­sen toi­men hen­ki­lös­töä.

Pe­tä­jä­ve­den kun­nan­ta­lon Kun­ta­lan käy­tä­vil­lä on var­sin hil­jais­ta kol­mel­ta kes­ki­viik­koil­ta­päi­väl­lä. Jois­ta­kin työ­huo­neis­ta ka­jas­taa valo, toi­sis­ta on työn­te­ki­jä jo läh­te­nyt täl­tä päi­väl­tä ko­tiin.

Kun­nan­joh­ta­ja Ee­ro Vai­nio kä­ve­lee työ­huo­nee­seen­sa pe­räs­sään hal­lin­to­joh­ta­ja An­ni Ha­ka­la ja tek­ni­nen joh­ta­ja Mat­ti Va­ris. Vai­nio is­tah­taa ko­neen­sa ää­reen ja avaa Word-do­ku­men­tin, jon­ka ot­si­kok­si muo­tou­tuu “Pe­tä­jä­ve­del­lä ve­den­käy­tön sään­nös­te­lyä jat­ket­ta­va yhä”.

Kol­mik­ko muo­toi­lee kol­me viik­koa van­haan tie­dot­tee­seen muu­tok­set ja ajan­koh­tai­sen ti­lan­teen: ve­den sään­nös­te­lyä on jat­ket­ta­va, uu­si po­ra­kai­vo val­mis­tu­nee jou­lu­kuus­sa ja uu­den pää­ve­de­not­ta­mon ra­ken­ta­mi­nen odot­taa alu­e­hal­lin­ta­vi­ras­ton lu­paa.

“Pi­täi­si­kö tä­hän li­sä­tä jo­tain, et­tä se oli­si vä­hän vä­hem­män for­maa­lia? On­nek­sem­me, tai jo­tain? Vaik­ka ‘pois­tui vii­me vii­kol­la on­nek­sem­me’. Kun se on pik­kui­sen ren­nom­pi, se tuo tun­teen, et­tä tääl­lä ei ol­la vain ano­nyy­me­jä by­rok­raat­te­ja, jot­ka huu­te­le­vat yl­hääl­tä. Olem­me sa­mas­sa kai­vos­sa”, Vai­nio poh­dis­ke­lee teks­tiä luon­nos­tel­les­saan.

Pa­rin­kym­me­nen mi­nuu­tin pääs­tä tie­do­te on val­mis, ja se lä­he­te­tään me­di­oil­le. Heti pe­rään Va­ris pyy­tää Vai­ni­ol­ta het­ken kah­den­kes­kei­seen kes­kus­te­luun. Kun se on ohi, pu­he­lin pi­ri­see jäl­leen.

Tätä se on ol­lut koko syk­syn.

“Täs­sä on työn­te­ki­jöi­den kans­sa käy­ty kes­kus­te­lua työs­sä jak­sa­mi­ses­ta. Tänä syk­sy­nä kuor­mi­tuk­set ovat ol­leet ai­ka ko­via kaut­ta lin­jan”, Vai­nio sa­noo ja huo­kai­see.

“Kun­ta­ta­lou­des­sa ele­tään his­to­ri­al­li­sen han­ka­laa vuot­ta. Päät­tä­jil­le se on tuot­ta­nut jän­ni­tet­tä, ja on pi­tä­nyt teh­dä ki­mu­rant­te­ja pää­tök­siä. Li­säk­si pie­nis­sä kun­nis­sa mo­nil­la joh­ta­jil­la on kak­si­ja­koi­nen toi­men­ku­va. Esi­mer­kik­si pe­rus­tur­va­joh­ta­ja te­kee myös so­si­aa­li­työ­tä.”

Kun­ta­ta­lou­des­sa ele­tään his­to­ri­al­li­sen han­ka­laa vuot­ta.

Hel­sin­gin Sa­no­mien toi­mit­ta­jal­ta on tul­lut säh­kö­pos­ti. Kun­nan­joh­ta­jan edes­sä on pit­kä teks­ti, joka pi­täi­si tar­kis­taa.

“Sin­ne tu­lee ylei­ses­tä kui­vuus­ti­lan­tees­ta ja täs­tä Pe­tä­jä­ve­den ta­pauk­ses­ta re­por­taa­si. Tämä on ol­lut nyt joka puo­lel­la esil­lä”, Vai­nio aloit­taa ker­to­maan ja aset­taa pu­he­li­men kor­val­leen.

“No mor­jes­ta Samp­sa, Ee­ro täs­sä. Oli­si har­vi­nai­nen ti­lai­suus, et­tä pi­täi­si pääs­tä läh­te­mään töis­tä koh­ta ja men­nä kat­so­maan las­ten kans­sa elo­ku­vaa 17.30. On­ko sul­la sen jäl­keen mi­tään? So­pii­ko, jos pa­la­taan sii­hen sen Late Lam­paan jäl­keen, kel­lo oli­si jo­tain 19?”

Pit­käk­si ve­ny­vät päi­vät ovat ol­leet enem­män sään­tö kuin poik­keus. Tä­nään­kin Vai­nio on eh­ti­nyt käy­dä kun­nan­ta­lon työn­te­ki­jöi­den kans­sa läpi kun­nan­val­tuus­ton pää­tök­siä, ve­si­ti­lan­net­ta ja yt-neu­vot­te­lui­ta. Sen jäl­keen oli hal­lin­to­tii­min jär­jes­tä­mä jou­lu­bin­go, lou­nas Keu­ruun kau­pun­gin­joh­ta­jan Han­nu Mar­sin kans­sa, kes­kus­te­lu Kes­ki­maan toi­mi­tus­joh­ta­jan Ant­ti Mää­tän ja pu­he­lu kun­nan­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jan Han­na Hau­ta­mä­en kans­sa. Tä­män työ­päi­vän hän jät­tää ko­ko­naan taak­seen vas­ta il­tai­sen pu­he­lun jäl­keen. Maa­nan­tai­na työ­päi­vä lop­pui yh­dek­säl­tä, tiis­tai­na kah­dek­sal­ta.

Jos suu­rin­ta syy­tä li­sään­ty­nee­seen työ­mää­rään et­sii, se on ve­sik­rii­si. Tek­ni­sen sek­to­rin työn­te­ki­jät ovat jou­tu­neet käyt­tä­mään kai­ken työ­ai­kan­sa on­gel­man rat­kai­se­mi­sek­si. Kun­nan­joh­ta­jan vas­tuul­la on py­syä he­reil­lä, tie­dot­taa asi­as­ta ja vas­tail­la ky­sy­myk­siin sekä toi­mit­ta­jil­le et­tä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa kun­ta­lai­sil­le. Kun­nas­sa ei ole eril­lis­tä vies­tin­tä­vas­taa­vaa tai tie­dot­ta­jaa.

“Hir­ve­än pit­käl­le ei voi men­nä de­le­goin­nis­sa. Täs­sä ve­si­hom­mas­sa on vie­lä eri­tyi­nen in­ten­si­teet­ti: täs­sä on hir­veä mää­rä kun­ta­lais­ten, päät­tä­jien ja vir­ka­mies­ten tun­ne­la­taus­ta. Kyse on niin pe­rus­tar­pees­ta.”

Vai­ni­on mu­kaan en­sim­mäi­set pari päi­vää me­ni­vät päi­vys­tä­mi­ses­sä ja vas­tai­le­mi­ses­sa. En­sim­mäi­sen vii­kon­lo­pun ai­ka­na ku­lui yli kuu­si tun­tia toi­mit­ta­jien pu­he­lui­hin.

Elä­ke­lai­tos Keva on tut­ki­nut kun­ta­työn­te­ki­jöi­den työ­hy­vin­voin­tia vuo­des­ta 2008. Hen­ki­nen kuor­mi­tus on kas­va­nut vuo­des­ta 2012. Vii­mei­sim­mäs­sä, vuon­na 2018 teh­dys­sä tut­ki­muk­ses­sa noin vii­den­nes kun­ta­joh­ta­jis­ta koki mel­ko pal­jon tai erit­täin pal­jon stres­siä.

Vai­ni­ol­le suu­rin pai­ne tu­lee kui­ten­kin työ­mää­räs­tä ja te­ke­mät­tö­mis­tä asi­ois­ta. Ta­lou­sar­vi­oi­den, toi­mit­ta­jil­le vas­taa­mis­ten ja po­liit­ti­ses­ti hy­väk­syt­tä­vien pää­tös­ten te­ke­mi­nen ve­sik­rii­sin kes­kel­lä tuot­taa stres­siä. Edes 15 tun­nin työ­päi­vät ei­vät tun­nu ai­na riit­tä­vän.

“Pri­o­ri­soin­tia on pi­tä­nyt teh­dä. Joi­ta­kin asi­oi­ta on pi­tä­nyt jät­tää hoi­ta­mat­ta, ku­ten pöy­dän sii­vo­a­mi­nen”, hän sa­noo ja kat­soo val­ta­vaa kir­jo­jen ja pa­pe­rei­den röyk­ki­ö­tä työ­pöy­däl­lään.

Vai­nio on suos­tu­nut he­ad­hun­te­rien toi­vees­ta ha­ke­maan muun mu­as­sa Vih­din kun­nan­joh­ta­jak­si ja Jäm­sän kau­pun­gin­joh­ta­jak­si sekä ha­ke­nut it­se Lah­den kau­pun­gin­joh­ta­jak­si. Mar­ras­kuus­sa Vai­nio haki Tam­pe­reel­le si­vis­tys­toi­men­joh­ta­jak­si. Kos­ka haut ovat jul­ki­sia, Vai­nio ei ole sel­vin­nyt ky­see­na­lais­tuk­sit­ta. Tie­to Tam­pe­reel­le ha­ke­mi­ses­ta jul­kais­tiin en­sin Aa­mu­leh­des­sä, sit­ten Suur-Keu­ruus­sa ja Kes­ki­suo­ma­lai­ses­sa.

Pai­kal­li­nen Fa­ce­book-pus­ka­ra­dio, Me Pe­tä­jä­ve­ti­set, ak­ti­voi­tui heti kes­kus­te­le­maan. Yk­si kir­joit­ti: “Näil­lä näy­töil­lä ja ta­lous­tie­doil­la pää­see kor­kein­taan yli hi­ki­än apu sii­vo­jan avus­ta­jaks..” ja jat­koi: “Ro­tat jät­tää up­po­a­van lai­van..”

Jäl­kim­mäi­seen Vai­nio kom­men­toi ryh­mäs­sä: “Minä en ole rot­ta ei­kä lai­va ole up­po­a­mas­sa.”

Suu­ri osa kom­men­toi­jis­ta tu­kee Vai­ni­o­ta, mut­ta mu­kaan mah­tuu mel­ko sään­nöl­li­ses­ti myös syy­tök­siä.

“Ei­hän ne ki­vo­ja ole. Kun­nan­joh­ta­ja­kin on tun­te­va ih­mi­nen. Jot­kut­han sa­no­vat, et­tä kun olet kun­nan­joh­ta­ja ja tie­naat seit­se­män ton­nia, se kuu­luu sii­hen. Ih­mi­sil­lä jak­sa­mi­nen on ra­jal­lis­ta. Mut­ta ei tuom­moi­siin pidä jää­dä kiin­ni. En­ti­se­nä kou­lu­kiu­sat­tu­na sitä kes­tää ai­ka pal­jon”, Vai­nio heit­tää.

Jos so­si­aa­li­nen me­dia on omi­aan tuo­maan li­sä­pai­nei­ta kun­ta­joh­ta­jien työ­hön, vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä on näh­ty myös suun­tauk­sia pa­rem­paan. Vuon­na 1993 voi­maan as­tu­neen kun­ta­la­ki­muu­tok­sen jäl­keen kun­nan­joh­ta­ja voi­tiin ir­ti­sa­noa pel­kän luot­ta­mus­pu­lan vuok­si. 2015 kun­ta­la­kia uu­dis­tet­tiin jäl­leen. Kun­tien ja kun­nan­joh­ta­jien tuli al­le­kir­joit­taa joh­ta­ja­so­pi­mus, jos­sa vas­tuut, odo­tuk­set ja oi­keu­det lis­ta­taan. Jat­ku­va epä­var­muus työ­pai­kas­ta vä­he­ni.

Ei­hän ne ki­vo­ja ole. Kun­nan­joh­ta­ja­kin on tun­te­va ih­mi­nen.

Vai­nio pää­tyi 3 850 asuk­kaan Pe­tä­jä­ve­del­le päi­vä en­nen kuin sai mais­te­rin pa­pe­rit Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­ta. Tie kes­ki­suo­ma­lai­seen pik­ku­pi­tä­jään on ol­lut mo­ni­pol­vi­nen.

Hän on ko­toi­sin Lah­des­ta, jos­sa hän kävi pe­rus­kou­lun ja lu­ki­on. Kiin­nos­tus pää­tök­sen­te­koon läh­ti jo ylä­as­te­a­jois­ta, jol­loin hän ha­keu­tui Lau­neen kou­lun op­pi­las­kun­nan pu­heen­joh­ta­jak­si.

“Halu vai­kut­taa läh­ti siel­tä ruis­lei­vän hank­ki­mi­ses­ta, kun oli huo­not kou­lu­ruo­at. Pu­heen­joh­ta­juus oli voi­maut­ta­va ko­ke­mus: ta­ju­si, et­tä mu­a­han kuun­nel­laan. Kun on oi­kea asia, kyl­lä kes­ki­mää­rin ote­taan toi­set va­ka­vas­ti.”

Ar­mei­jan suo­rit­ta­mi­sen jäl­keen hän aloit­ti kun­nal­lis­po­li­tii­kan opin­not Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa. Sii­tä eteen­päin hän on ol­lut pät­kä­töis­sä Nas­to­lan kes­kus­hal­lin­nos­sa, har­joit­te­lus­sa Eu­roo­pan par­la­men­tis­sa, suun­nit­te­li­jan teh­tä­vis­sä Hä­meen­lin­nan kau­pun­gil­la, pro­jek­ti­a­vus­ta­ja­na Kun­ta­lii­tol­la, seu­dul­li­sen ym­pä­ris­tö­lau­ta­kun­nan ja si­vis­tys­lau­ta­kun­nan ve­tä­jä­nä Lah­des­sa sekä Päi­jät-Hä­meen maa­kun­ta­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja­na.

Opin­to­jen ja töi­den ohes­sa hän oli myös po­li­tii­kas­sa. 20-vuo­ti­aa­na en­sim­mäi­sis­sä edus­kun­ta­vaa­leis­saan 2007 hän sai 926 ään­tä. Po­liit­ti­sen uran­sa hui­pun hän saa­vut­ti tou­ko­kuus­sa 2012, kun hä­net va­lit­tiin SDP:n kol­man­nek­si va­ra­pu­heen­joh­ta­jak­si. Nok­ki­mis­jär­jes­tyk­ses­sä hä­nen edel­lään oli­vat vies­tin­tä­mi­nis­te­ri Kris­ta Kiu­ru ja kan­sa­ne­dus­ta­ja Ant­ti Lindt­man. Taak­se puo­lu­e­val­tuus­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­vaa­lis­sa jäi muu­an Ant­ti Rin­ne.

“Py­rin ra­ken­ta­maan uraa niin, et­tä mi­nul­la oli­si ko­ke­mus­ta eri ko­koi­sis­ta kun­nis­ta, kau­pun­geis­ta ja or­ga­ni­saa­ti­ois­ta. Kun pu­to­sin de­ma­rien va­ra­pu­heen­joh­ta­jis­tos­ta, syn­tyi­vät lap­set, ja sain­kin per­he-elä­män. Tein kun­ta- ja alu­e­joh­ta­mi­sen kan­din ja gra­dun sekä hain töi­tä. Kos­ka olin opis­kel­lut kun­ta­vir­ka­mie­hek­si, mi­nul­le ei ol­lut mie­le­käs­tä ol­la enää po­li­tii­kas­sa. Sit­ten hain tän­ne ja tu­lin va­li­tuk­si.”

Kol­me ja puo­li vuot­ta kun­nan­joh­ta­ja­na Pe­tä­jä­ve­del­lä ovat ol­leet mie­lek­käi­tä. Vai­nio ker­too op­pi­neen­sa it­ses­tään ja ih­mi­sis­tä, joh­ta­mi­ses­ta ja re­hel­li­syy­des­tä. Vaih­dos puo­lu­e­maa­il­mas­ta kun­ta­vir­ka­mie­hek­si on teh­nyt hy­vää, ja po­li­tii­kan var­jo­puo­let ym­pä­röi­vät Vai­ni­o­ta vä­hem­män.

Mut­ta nyt on kii­re. Late Lam­paan al­ka­mi­seen on enää tun­ti, ja lap­set pi­täi­si ha­kea päi­vä­ko­dis­ta.

Vainio on viihtynyt kolmesta ja puolesta vuodestaan Petäjävedellä. "Sijainti on mainio, ja tyttöjen päiväkoti on kunnantalon vieressä. On siinä mielessä helppoa, ettei tarvitse olla puolta tuntia ruuhkassa", hän sanoo. KUVA: Jari Valtee

Jari Valtee

Kaup­pa­tie­tei­den toh­to­ri An­ne­mai­ja Sum­ma­nen tut­ki tuo­rees­sa väi­tös­kir­jas­saan kun­tien joh­to­ryh­män jä­sen­ten työ­uu­pu­mus­ker­to­muk­sia. Tut­ki­muk­sen mu­kaan työ­uu­pu­mus koh­dis­tuu kun­nan­joh­ta­jaan, joh­to­ryh­män jä­se­neen ja si­ten kun­nis­sa hen­ki­lös­tö­joh­ta­mi­sen ylim­pään kär­keen. Huo­no hen­ki­lös­tö­joh­ta­mi­nen, esi­mie­hen tuen puu­te ja vä­häi­nen luot­ta­mus ai­heut­ta­vat työ­uu­pu­mus­ta.

Tämä ko­ros­tuu eri­tyi­ses­ti pie­nis­sä kun­nis­sa, jois­sa ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne järk­kyy kau­pun­ke­ja hel­pom­min ja jos­sa suun­nit­te­lu­vir­ka­mie­hiä tai muu­ta hen­ki­lös­töä on var­sin vä­hän. Uu­pu­mus saat­taa nä­kyä teh­tä­vien te­ke­mät­tä jät­tä­mi­se­nä tai mui­na haas­tei­na. Rek­ry­toin­nit ei­vät vält­tä­mät­tä on­nis­tu, ja kun­nan hen­ki­lös­tö jou­tuu ot­ta­maan sai­raus­lo­maa.

“Pi­täi­si saa­da syn­ty­mään avoin kes­kus­te­lu. Joh­to­ryh­mäs­sä­kin ha­vai­taan, on­ko joku uu­pu­nut työ­kuor­man al­le. Työ­pai­neet voi­vat ol­la ajoit­tain ko­vi­a­kin. Luot­ta­mus­hen­ki­lös­töl­lä voi ol­la mo­nia eri­lai­sia po­liit­ti­sia vaa­ti­muk­sia, jot­ka vai­kut­ta­vat kun­nan­joh­ta­jan jak­sa­mi­seen ja työ­hy­vin­voin­tiin. Po­liit­ti­sel­ta puo­lel­ta pi­täi­si tul­la tu­kea”, An­ne­mai­ja Sum­ma­nen sa­noo.

Kun­ta­joh­ta­jat ry:n pu­heen­joh­ta­ja ja Jo­en­suun kau­pun­gin­joh­ta­ja Kari Kar­ja­lai­nen on sa­moil­la lin­joil­la. Ver­kos­to­ja kyl­lä on: joh­to­ryh­mä, seu­dul­li­sia kun­ta­joh­ta­ja­ko­kouk­sia, muut maan kun­ta­joh­ta­jat, val­tuus­tot ja hal­li­tuk­set.

“Ihan­ne­ti­lan­ne­han on se, et­tä työs­sä voi tu­keu­tua työ­nan­ta­jan edus­ta­jiin ja hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­jiin. Oli­si toi­vot­ta­vaa, et­tä luot­ta­mus oli­si luot­ta­mus­hen­ki­löi­den kans­sa va­kaal­la poh­jal­la”, Kar­ja­lai­nen sa­noo.

“Jos or­ga­ni­saa­ti­on tuki läh­tee, sitä on ai­ka vai­kea oi­kais­ta, vaik­ka tah­to­a­kin oli­si. Olen ha­vain­nut, et­tä nuo­ret kun­ta­joh­ta­jat ot­ta­vat ihan eri­lai­sen ot­teen ver­tais­tu­keen ja ver­kos­toi­hin, mikä on pel­käs­tään po­si­tii­vis­ta. Suur­ten ikä­luok­kien kun­ta­joh­ta­jat pai­ni­vat usein asi­oi­den kans­sa yk­sin”, hän li­sää.

Vai­nio edus­taa omaa su­ku­pol­ve­aan. Hän ke­huu työ­yh­tei­sö­ään ja sil­tä saa­maan­sa tu­kea, niin kas­vo­tus­ten kuin etä­nä. Joh­to­ryh­mä on luo­nut it­sel­leen What­sapp-ryh­män, jo­hon voi tar­peen vaa­ties­sa avau­tua miel­tä as­kar­rut­ta­vis­ta asi­ois­ta. Vai­nio pe­rus­ti sa­man­kal­tai­sen ryh­män myös nuo­ril­le kun­ta­joh­ta­jil­le. Vai­nio ker­too ryh­mien aut­ta­neen jak­sa­mi­ses­sa.

“Ke­nen­kään ei tar­vit­se esit­tää täy­del­lis­tä, vaan voi ky­syä, ja jos­kus voi ol­la huo­no päi­vä­kin. Se on se kai­kis­ta hie­noin asia.”, Vai­nio sa­noo as­tel­les­saan vuo­si­mal­lin 2001 Ford Fo­cuk­sel­leen.

Suur­ten ikä­luok­kien kun­ta­joh­ta­jat pai­ni­vat usein asi­oi­den kans­sa yk­sin.

Au­to kaar­taa päi­vä­ko­din pi­haan. Toi­nen tyt­tä­ris­tä juok­see si­sä­pi­han puo­lei­sel­le por­til­le isään­sä vas­taan.

“Isii­ii!”

“Mooi!”

“Men­nään Late Lam­mas­ta kat­so­maan!”

Työ ja va­paa-ai­ka ovat Vai­ni­on ar­jes­sa hä­mär­ty­neet tänä syk­sy­nä huo­mat­ta­vas­ti. Hän on usein men­nyt jo kah­dek­sak­si ja tul­lut vas­ta il­ta­yh­dek­säl­tä ta­kai­sin. Syk­sy on ol­lut kun­nan­joh­ta­jas­ta tur­haut­ta­vaa, kos­ka ta­ka­pen­kil­lä nau­res­ke­le­vil­le ne­li­vuo­ti­ail­le ha­lu­ai­si an­taa enem­män ai­kaa.

“Alus­sa olin niin in­nois­sa­ni, et­tä jos vie­tin kak­si päi­vää työ­mat­kal­la Hel­sin­gis­sä, työ­tä­hän oli vain se, mikä on työ­ai­kaa. Mut­ta jos ajat­te­lee ko­tia ja lap­sia, on täy­sin tri­vi­aa­lia, mitä isä te­kee duu­ni­mat­kal­la: on­ko ol­lut ju­nas­sa, ko­kouk­ses­sa, ho­tel­lis­sa vai baa­ris­sa olu­el­la. Yh­tä lail­la se on työn ta­kia pois­sa ole­mis­ta.”

“Sky­pel­lä pys­tyy ai­ka pal­jon ny­ky­ään hoi­ta­maan. Ei se kai­kes­sa sil­ti kor­vaa. Koh­ta­lai­sen tär­kei­tä­kin jut­tu­ja jää, mut­ta suu­ri osa mer­kit­tä­vis­tä ko­kouk­sis­ta/ti­lai­suuk­sis­ta on Hel­sin­gis­sä. Sin­ne läh­te­mi­seen on koh­ta­lai­sen kor­kea kyn­nys”, Vai­nio har­mit­te­lee.

Va­paa-ajan har­ras­tuk­set­kin kär­si­vät, jos päi­vät ve­ny­vät. Vai­nio ker­too yrit­tä­vän­sä käy­dä pe­laa­mas­sa jal­ka­pal­loa tai ko­ri­pal­loa sil­loin kun eh­tii. Edel­li­sis­tä sun­nun­tai­sin pe­lail­ta­vis­ta puo­li­tois­ta­tun­ti­sis­ta ko­ri­pal­loi­luis­ta on vie­räh­tä­nyt yli kak­si kuu­kaut­ta.

Edel­lis­vuo­sia hei­kom­pi pa­lau­tu­mi­nen on nä­ky­nyt myös unis­sa.

“Kyl­lä ne työ­a­si­at ovat tul­leet tänä syk­sy­nä uniin. Nu­kun nor­maa­lis­ti kuin vau­va. En yleen­sä näe kau­he­as­ti unia. Hy­vät unet oli­si­vat älyt­tö­män tär­keä asia, eten­kin kuor­mit­ta­vi­na ai­koi­na.”

Vai­nio aloit­ti pi­a­non­soi­ton vii­me vuon­na. Mu­si­soin­ti, edes puo­len tun­nin mit­tai­nen, kan­sa­lai­so­pis­tol­la kah­den vii­kon vä­lein aut­taa nol­laa­maan ruuh­kais­ta pää­tä.

“Työ on in­ten­sii­vis­tä, ja kun tu­lee ko­tiin, kova syke jat­kuu koko ajan. Nuo­tit ja soit­ta­mi­nen pi­tää ope­tel­la. Se on jo­tain ihan muu­ta.”

Jos ajat­te­lee ko­tia ja lap­sia, on täy­sin tri­vi­aa­lia, mitä isä te­kee duu­ni­mat­kal­la: on­ko ol­lut ju­nas­sa, ko­kouk­ses­sa, ho­tel­lis­sa vai baa­ris­sa olu­el­la. Yh­tä lail­la se on työn ta­kia pois­sa ole­mis­ta.

Vai­nio kur­vaa oma­ko­ti­ta­lon­sa pi­haan. Heti pe­rään vie­reen ajaa toi­nen­kin au­to. Siel­tä nou­se­va puo­li­so an­taa Vai­ni­ol­le mer­kit­se­vän kat­seen. Nyt on kii­re syö­dä, et­tei mene Late Lam­mas sivu suun.

Per­he on kun­ta­joh­ta­jien tuo­reim­man työ­hy­vin­voin­ti­ky­se­lyn mu­kaan yk­si tär­keim­mis­tä jak­sa­mis­ta edis­tä­vis­tä te­ki­jöis­tä. Vai­ni­on ta­pauk­ses­sa syk­sy, tai oi­ke­as­taan koko vuo­si, on vai­kut­ta­nut per­he-elä­mään. Hyö­dyl­li­sis­tä vai­ku­tuk­sis­ta on ol­lut vai­ke­aa saa­da kaik­ki ir­ti, kun per­heel­le on jää­nyt ai­em­paa vä­hem­män ai­kaa.

“Ihan hy­vin sitä sil­lä ta­val­la kui­ten­kin jak­saa. On ol­lut sen ver­ran ko­vis­sa pai­kois­sa ai­em­min, niin tie­tää. Mut­ta se, mitä minä jak­san, on enem­män kuin mikä on per­heen kan­nal­ta kes­tä­vää”, Vai­nio myön­tää.

“Oho.”

Vai­nio kaa­taa epä­huo­mi­os­sa hy­vää, käyt­tö­kel­pois­ta läh­de­vet­tä pois. Sitä oli­si voi­nut hyö­dyn­tää vaik­ka­pa sii­vo­a­mi­seen tai tis­kaa­mi­seen.

“Var­maan sit­ten aja­tuk­sel­li­ses­ti vie­lä: vaik­ka on ol­lut ko­to­na, on ol­lut vie­lä kiin­ni töi­den tee­mois­sa.”

Ko­ti­kin on työ­paik­ka. Vai­nio on teh­nyt pe­ri­aat­teel­li­sen pää­tök­sen, et­tei käy­tä kan­net­ta­vaa tie­to­ko­net­taan ko­to­na. Pu­he­lin sen si­jaan soi il­tai­sin mel­ko usein. Vä­lil­lä pi­tää vas­ta­ta akuut­tei­hin pu­he­lui­hin. Tä­nään­kin Vai­nio lu­pa­si soit­taa vie­lä Hel­sin­gin Sa­no­mien toi­mit­ta­jal­le.

Puo­li­so ker­too, et­tä Vai­nio saat­taa is­tua kyl­mäs­sä sau­nas­sa pu­hu­mas­sa pu­he­li­mes­sa, jos ti­lan­ne on pääl­lä.

Puo­li­so on Vai­ni­ol­le tär­keä jär­jen ää­ni, ken­ties kai­kis­ta tär­kein tu­ki­hen­ki­lö. Vai­nio muis­te­lee läm­möl­lä kuu­kau­den mit­tais­ta lo­maan­sa hei­nä­kuus­sa. Sil­loin elä­mä hy­myi­lee, kun voi viet­tää ai­kaa kol­men per­heen­jä­se­nen kans­sa. Nii­tä ilon­het­kiä so­pi­si ol­la ar­jes­sa­kin enem­män. Eri­tyi­ses­ti lap­set voi­vat saa­da isän jät­tä­mään työ­a­si­at ko­ko­naan mie­les­tään.

Puo­li­so muis­te­lee Vai­ni­on kans­sa vie­tet­tyä va­paa­il­taa, jon­ka ai­ka­na työ­a­si­at vie­lä vai­va­si­vat. Kun lap­set hyp­pä­si­vät ko­to­na lah­kee­seen ja vei­vät Vai­ni­on aja­tuk­set muu­al­le, työ­a­si­at jäi­vät vat­vo­mat­ta.

Puo­li­son työ­u­ra jäi tau­ol­le pit­käl­ti Vai­ni­on kun­nan­joh­ta­juu­den vuok­si, kos­ka kak­si­kon ai­ka ko­tie­lä­män hoi­ta­mi­seen jäi vä­häl­le. Puo­li­so te­kee sen si­jaan toi­sia mais­te­ri­o­pin­to­ja. Pa­ris­kun­nan yh­tei­nen ai­ka ko­ti­a­si­oi­den pyö­rit­tä­mi­seen ei ole ol­lut hä­nen mu­kaan­sa riit­tä­vää, et­tä kum­pi­kin voi­si käy­dä töis­sä.

Vai­ni­on työ uu­vut­ti omal­la ta­val­laan puo­li­son. Sen si­jaan, et­tä per­hees­sä oli­si kak­si ta­val­li­sis­sa päi­vä­töis­sä ole­vaa ai­kuis­ta, nyt toi­nen tu­lee jos­kus töis­tä vii­del­tä, jos­kus seit­se­mäl­tä tai kym­me­nel­tä.

Vai­nio on uh­rauk­ses­ta kii­tol­li­nen. Pe­tä­jä­ve­del­lä ei ole tar­jo­ta hä­nel­le sih­tee­riä tai muu­ta apu­ria, jol­le de­le­goi­da il­taan ve­ny­viä teh­tä­viä.

“Jos puo­li­so ei oli­si te­ke­mäs­sä uu­sia mais­te­ri­o­pin­to­ja, oli­si­han tämä syk­sy ol­lut mul­le­kin pal­jon ran­kem­pi”, Vai­nio myön­tää.

Mik­si kun­ta­joh­ta­jat ei­vät puhu jak­sa­mi­ses­taan avoi­mes­ti? Mik­si kyn­nys on niin kor­kea?

Vai­nio poh­tii het­ken ja sa­noo:

“Ih­mi­set­hän esit­tä­vät sel­lais­ta san­ka­ri­joh­ta­jaa yleen­sä. Var­maan it­se­kin edus­tan sitä ryh­mää.”

Vai­ni­on luon­neh­din­ta so­pii An­ne­mai­ja Sum­ma­sen väi­tös­tut­ki­muk­seen, jos­sa tut­ki­ja tyy­pit­te­li joh­to­ryh­män jä­se­net nel­jään työ­uu­pu­mus­tyyp­piin: sel­viy­ty­jiin, kiis­tä­jiin, puo­lus­ta­jiin ja sin­nit­te­li­jöi­hin. Puo­lus­ta­jat ei­vät it­se koe työ­uu­pu­mus­ta, mut­ta toi­vo­vat avoin­ta kes­kus­te­lua, sin­nit­te­li­jöi­den voi­ma­va­rat ovat vä­hen­ty­neet. Sin­nit­te­li­jät tun­nis­ta­vat työ­uu­pu­muk­sen­sa vai­ku­tuk­set eli­mis­töön­sä, hy­vin­voin­tiin­sa ja joh­ta­mis­työ­hön­sä, mut­ta ha­lu­a­vat sa­la­ta mer­kit. Vii­mek­si mai­ni­tut ovat tyy­pil­li­sin työ­uu­pu­ja­ryh­mä.

Vai­ni­on ker­to­muk­sis­ta voi­daan tul­ki­ta hä­nen ole­van jos­sain puo­lus­ta­jan ja sin­nit­te­li­jän vä­li­maas­tos­sa, syk­syn ai­ka­na osit­tain jopa lä­hem­pä­nä jäl­kim­mäis­tä.

Kun­ta­joh­ta­jien avoi­muut­ta jak­sa­mi­ses­taan vai­keut­taa myös pel­ko lei­mau­tu­mi­ses­ta tai haa­voit­tu­vuu­den käyt­tä­mis­tä hei­tä it­se­ään vas­taan. Sum­ma­sen mu­kaan työ­uu­pu­mus ko­e­taan hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­se­na ja ar­ka­luon­tei­se­na ai­hee­na, jon­ka tun­nis­ta­mi­seen liit­tyy vai­keuk­sia. Joh­ta­mis­työs­sä mie­lui­ten vai­e­taan. Mitä kor­ke­am­pi ase­ma or­ga­ni­saa­ti­os­sa, sitä vai­ke­am­paa työ­uu­pu­muk­ses­ta ja stres­sis­tä on pu­hua.

“Se joh­tuu pit­käl­ti sii­tä, et­tä kun­ta­puo­lel­la­kin tu­lee uu­sia työ­teh­tä­viä, ja or­ga­ni­saa­ti­ot uu­dis­tu­vat. Pi­tää koko ajan näyt­tää, et­tä on vah­vem­pi kuin on­kaan ja et­tä jak­saa töis­sä. Nel­jän vuo­den vä­lein po­liit­ti­set päät­tä­jät vaih­tu­vat kun­ta­puo­lel­la. Se on ai­ka ras­kas­ta, kos­ka ai­na uu­sien päät­tä­jien tul­les­sa val­tuus­toi­hin ja hal­li­tuk­siin kun­nan­joh­ta­jaa ko­e­tel­laan. Ko­e­taan, et­tä heik­kout­ta ei voi näyt­tää, kos­ka sil­loin ‘peli on pe­lat­tu’”, An­ne­mai­ja Sum­ma­nen sa­noo.

Kari Kar­ja­lai­nen komp­paa po­liit­tis­ten pai­nei­den tuo­maa haas­tet­ta. Hän saa vi­ras­saan Kun­ta­joh­ta­jat ry:n pu­heen­joh­ta­ja­na sel­vit­tää vuo­sit­tain vii­des­tä kym­me­neen ta­paus­ta, jos­sa kun­ta­joh­ta­ja on pu­las­sa esi­mer­kik­si luot­ta­mus­suh­tei­den ka­ris­tua.

“Va­li­tet­ta­van usein ajau­du­taan ti­lan­tee­seen, et­tä suk­set ovat jo niin ris­tis­sä mo­neen suun­taan, et­tä sitä ei oi­kein saa oi­kais­tua. Koen, et­tä pu­he­lut mi­nul­le tu­le­vat lii­an myö­hään. Mei­dän kun­ta­joh­ta­jien pi­täi­si ai­kai­sem­min ha­vah­tua ti­lan­tee­seen ha­ke­mal­la apua ja tu­kea en­nen kuin ol­laan ti­lan­tees­sa, jos­sa kor­jaus­liik­keet ovat vai­kei­ta”, Kar­ja­lai­nen sa­noo.

Vai­ni­o­ta huo­let­taa, mi­ten jot­kut po­liit­ti­set pää­tök­set hen­ki­löi­ty­vät hel­pos­ti tiet­tyi­hin päät­tä­jiin. Hän an­taa esi­mer­kik­si Hä­meen­lin­nan Sun­ny Car Cen­te­rin, jon­ka kak­si ak­tii­vi­sin­ta hah­moa jou­tui epä­on­nis­tu­neen pro­jek­tin päät­teek­si mak­sa­maan kor­vauk­sia yli 6,5 mil­joo­naa eu­roa. Vai­nio ver­taa ti­lan­net­ta Kes­ki-Suo­men kun­tien va­lo­kui­tu­verk­kop­ro­jek­tiin.

“Olen miet­ti­nyt, mit­kä ovat yk­sit­täis­ten toi­mi­joi­den ra­hal­li­set vas­tuut mo­ni­mut­kai­sis­sa, epä­on­nis­tu­neis­sa kun­nal­li­sis­sa lii­ke­toi­min­nois­sa. Ne ovat ha­pok­kai­ta ko­ko­nai­suuk­sia.”

“Mä­hän en pel­kää hir­ve­äs­ti mi­tään, mut­ta tie­tys­ti jo­kai­nen kun­nan­joh­ta­ja pel­kää, et­tä sa­vus­te­taan jo­ten­kin asi­at­to­mas­ti pel­lol­le”, Vai­nio myön­tää ja pai­not­taa, et­tä työs­tä pi­tää suo­riu­tua hy­vin, et­tei­vät ovet sul­keu­du tu­le­vai­suu­des­sa.

Mä­hän en pel­kää hir­ve­äs­ti mi­tään, mut­ta tie­tys­ti jo­kai­nen kun­nan­joh­ta­ja pel­kää, et­tä sa­vus­te­taan jo­ten­kin asi­at­to­mas­ti pel­lol­le.

“Onks sul­la kä­teis­tä?” Vai­nio ky­syy puo­li­sol­taan.

“On, el­let sä käyt­tä­nyt kaik­kia vii­mek­si.”

Lap­set pu­ke­vat vaat­tei­taan pääl­le ja kir­maa­vat in­nois­saan koh­ti au­toa.

Vaik­ka syk­sy on ol­lut ras­kas, Vai­nio on saa­nut ilon ja on­nel­li­suu­den tun­tei­ta on­nis­tu­mi­sen ko­ke­muk­sis­ta. Pe­tä­jä­ve­si on pal­vel­lut hy­vin, mut­ta nyt saat­taa ol­la so­pi­va het­ki nos­taa kyt­kin­tä.

Vai­nio on ha­ke­nut Kes­ki-Suo­men ely-kes­kuk­sen joh­toon. Se oli en­sim­mäi­nen ha­kup­ro­ses­si ai­koi­hin, jos­sa hän oli aloit­teen teh­nyt osa­puo­li. Esi­mer­kik­si Jäm­sän kau­pun­gin­joh­ta­jak­si Vai­nio haki jäm­sä­läis­ten päät­tä­jien pyyn­nös­tä.

“Ely-kes­kuk­sen vi­ras­sa ei ole sitä po­li­tiik­kaa, eli nii­tä il­ta­ko­kouk­sia ja jul­ki­suu­des­sa ole­mis­ta oli­si vä­hem­män”, Vai­nio aloit­taa.

“Tääl­lä Pe­tä­jä­ve­del­lä sitä on to­del­la jul­ki­nen, mikä on ihan oo­koo. Se kuu­luu tä­hän duu­niin. Mut­ta jos työ­mää­rää sai­si pik­kui­sen pie­nem­mäk­si ja rot­ta­kom­men­tit puut­tui­si­vat, se voi­si ol­la ihan mu­ka­vaa”, Vai­nio sa­noo ja nau­raa.

Mut­ta nyt pi­tää kii­ruh­taa. Puo­li­so pe­ruut­taa au­ton jo läh­tö­val­miik­si. Vai­nio kat­soo kel­lo­aan ja as­tuu ajo­neu­voon. Po­ruk­ka eh­tii juu­ri ja juu­ri au­di­to­rio Mii­luun en­nen Late Lam­paan al­ka­mis­ta.

Seu­raa­vat 87 mi­nuut­tia ovat päi­vän ai­noa het­ki, jol­loin pu­he­li­meen ei tar­vit­se vas­ta­ta ei­kä ke­nel­le­kään tar­vit­se pu­hua.