Tätä sotaa ei voi voittaa – terrorismi on kätevä uhkakuva, joka taipuu valtioiden intressien mukaan

Oo­na Ko­mo­nen

Hyök­käys al­koi nel­jäl­tä il­ta­päi­väl­lä. Ras­kaat pans­sa­ri­a­jo­neu­vot vyö­ryi­vät ra­jan yli, il­ma­voi­mat pu­dot­ti usei­ta pom­me­ja kau­pun­kiin.

Syy­ri­an ja Tur­kin ra­jal­la si­jait­se­vas­ta Ras al-Ani­nis­ta nou­se­va sank­ka savu kät­ki kau­pun­gin har­maa­seen har­soon.

Kur­deil­la ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta puo­lus­tau­tua Tur­kin jouk­ko­ja vas­taan. Kym­me­net tu­han­net pa­ke­ni­vat, jät­ti­vät ko­tin­sa. Jo en­sim­mäi­sen päi­vän ai­ka­na ra­por­toi­tiin yli sa­das­ta kuol­lees­ta, ja puo­les­ta­sa­das­ta si­vii­liuh­ris­ta.

Ei­kä se päät­ty­nyt sii­hen.

Vii­si päi­vää myö­hem­min, 14. lo­ka­kuu­ta 2019, Tur­kin pre­si­dent­ti Re­cep Ta­yyip Er­do­ğan is­tui pit­kän pöy­dän kes­kel­lä.

Tie­do­tus­ti­lai­suu­des­sa pai­kal­la oli toi­mit­ta­jia. Hei­tä kiin­nos­ti Tur­kin ope­raa­tio.

”On ra­por­toi­tu, et­tä Syy­ri­an ar­mei­ja on teh­nyt so­pi­muk­sen YPG:n kans­sa”, sa­noi CNN:n toi­mit­ta­ja.

YPG eli Kan­san­suo­je­lu­yk­si­köt on Syy­ri­an kur­dien vuon­na 2003 pe­rus­te­tun Kan­san­val­tai­sen liit­to­puo­lue PYD:n ar­mei­ja. Se puo­lus­taa Ro­ja­vaa, Syy­ri­an so­das­sa syn­ty­nyt­tä kur­dien it­se­hal­lin­to­a­lu­et­ta. Ro­ja­va koos­tuu kol­mes­ta alu­ees­ta Koil­lis- ja Poh­jois-Syy­ri­as­sa.

Er­do­ğan on sa­no­nut use­aan ker­taan, et­tä Turk­ki ei kos­kaan sal­li kur­di­val­ti­on pe­rus­ta­mis­ta poh­joi­seen Syy­ri­aan.

Kuin­ka Syy­ri­an ar­mei­jan ja YPG:n so­pi­mus vai­kut­taa Tur­kin ope­raa­ti­oon, ha­lu­si toi­mit­ta­ja tie­tää.

”Tot­ta kai liik­kuu juo­ru­ja”, Er­do­ğan to­te­si.

Toi­nen toi­mit­ta­ja ky­syi, mi­ten Turk­ki suh­tau­tuu si­vii­lei­hin koh­dis­tu­nee­seen uh­kaan. Ul­ko­mais­ten me­di­a­läh­tei­den mu­kaan si­vii­li­a­lu­ei­den lä­hel­lä oli ta­pah­tu­nut pom­mi­tuk­sia.

Ma­ni­pu­laa­ti­o­ta, kuit­ta­si Er­do­gan.

En­tä Turk­kiin koh­dis­tu­nut kri­tiik­ki? Mo­net maat niin Ara­bi­lii­tos­ta kuin län­si­mais­ta ovat pa­hek­su­neet Tur­kin toi­mia, sa­noi kol­mas toi­mit­ta­ja.

”Olen pu­hu­nut eri val­ti­oi­den pää­mies­ten kans­sa”, Er­do­ğan vas­ta­si, ”ei­vät­kä he tie­dä to­tuut­ta.”

Hän viit­ta­si Na­ton vii­den­teen ar­tik­laan. Sen mu­kaan Na­ton jä­sen­val­ti­oi­den vel­voi­te on puo­lus­taa mui­ta jä­se­niä.

”Ovat­ko Na­ton jä­se­net mei­dän puo­lel­lam­me vai… ter­ro­ris­tien?” Er­do­ğan sa­noi.

”Tie­ten­kään he ei­vät voi vas­ta­ta tä­hän. Ja mikä hei­dän syyn­sä on, sitä on mah­do­ton ym­mär­tää.”

Ei­vät kur­dit ole on­gel­ma, hän jat­koi. Ei Turk­ki tais­te­le hei­tä vas­taan.

”Meil­lä on ter­ro­ris­ti­or­ga­ni­saa­tio vas­tas­sa. Em­me ole so­das­sa, vaan tais­te­lem­me ter­ro­ris­mia vas­taan.”

Mitä on ter­ro­ris­mi? En­tä sitä vas­taan tais­te­lu?

Ne ovat vai­kei­ta ky­sy­myk­siä, ei­kä niil­le ole yk­si­se­lit­teis­tä vas­taus­ta.

On­gel­mal­lis­ta on, et­tä ter­ro­ris­mil­le ei ole yh­tä kan­sain­vä­li­ses­ti so­vit­tua mää­ri­tel­mää. Ylei­ses­ti sil­lä tar­koi­te­taan toi­min­taa, joka si­säl­tää kan­sal­li­sen lain tai kan­sain­vä­li­sen oi­keu­den vas­tai­sia te­ko­ja, vä­ki­val­taa tai sil­lä uh­kaa­mis­ta ja le­vot­to­muu­den tai pe­lon ai­heut­ta­mi­sen ta­voit­te­lua.

Mää­ri­tel­mä on kui­ten­kin löy­hä. Se ei esi­mer­kik­si ero­ta toi­sis­taan kan­sain­vä­lis­tä ter­ro­ris­mia ja aseel­lis­ta hyök­käys­tä. Ei edes ter­ro­ria ja vas­ta­rin­taa.

Ter­ro­ris­min kä­si­te on kui­ten­kin osoit­tau­tu­nut joil­le­kin val­ti­oil­le hyö­dyl­li­sek­si: kun kä­si­te on epä­mää­räi­nen, sitä voi käyt­tää eri ta­voin, myös omiin po­liit­ti­siin tar­koi­tuk­siin.

Tä­män tie­tää myös Re­cep Ta­yyip Er­do­ğan, joka on tois­tu­vas­ti sa­no­nut ha­lu­a­van­sa puh­dis­taa Tur­kin ”ter­ro­ris­teis­ta”. Sel­lai­sik­si hän on lei­man­nut Syy­ri­an kur­dit ja PYD-puo­lu­een, joka on osa se­pa­ra­tis­ti­jär­jes­tök­si luo­ki­tel­tua PKK:ta, Kur­dis­ta­nin työ­vä­en­puo­lu­et­ta. PKK ja Turk­ki ovat käy­neet vuo­si­kau­sia aseel­lis­ta konf­lik­tia.

PYD:n toi­veen it­se­hal­lin­nos­ta taus­tal­la on vuo­si­kau­det jat­ku­nut Syy­ri­an kur­dien oi­keuk­sia pol­ke­va po­li­tiik­ka. Se al­koi jo en­nen Syy­ri­aa hal­lit­se­van Baath-puo­lu­een ai­ka­kaut­ta vuon­na 1963. Kur­dien tyy­ty­mät­tö­myys koh­dis­tuu Da­mas­kok­sen hal­lin­toon, ny­kyi­sin Syy­ri­an pre­si­dent­ti Bas­har al-As­sa­diin, joka on ra­joit­ta­nut kur­di­vä­hem­mis­tön mah­dol­li­suut­ta käyt­tää kiel­tään ja har­joit­taa kult­tuu­ri­aan.

Lähi-idäs­sä eri val­ti­oi­den alu­eel­le le­vit­täy­ty­neet kur­dit ei­vät ole yh­te­näi­nen jouk­ko, vaik­ka kaik­kien yh­tei­se­nä toi­vee­na on it­se­näi­nen kur­di­val­tio.

Er­do­ğa­nin pel­ko liit­tyy en­nen kaik­kea Syy­ri­aan mah­dol­li­ses­ti syn­ty­vään py­sy­vään ja lail­lis­tet­tuun kur­dien it­se­hal­lin­to­a­lu­ee­seen. Se voi­si li­sä­tä Tur­kin oman 15-mil­joo­nai­sen kur­di­vä­es­tön toi­vei­ta kur­dien it­se­hal­lin­nos­ta myös Tur­kis­sa.

Sik­si Er­do­ğa­nin mie­les­tä Syy­ri­an kur­dit pi­tää hää­tää Tur­kin ra­jal­ta. Pi­tää pe­rus­taa noin 30 ki­lo­met­riä le­veä ja 500 met­riä pit­kä ”suo­ja­vyö­hy­ke”. Ja sin­ne voi­si asut­taa mil­joo­nat Syy­ri­as­ta Turk­kiin läh­te­neet pa­ko­lai­set.

Lo­ka­kuus­sa 2019 al­ka­neen ope­raa­ti­on Turk­ki ni­me­si Rau­han­läh­teek­si.

Ter­ro­ris­min vas­tai­sis­sa toi­mis­sa olen­nais­ta on se, et­tä ter­ro­ris­min uh­ka on to­del­li­nen. Haas­ta­vam­pi ky­sy­mys kui­ten­kin on ter­ro­ris­min mää­rit­te­ly.

Ja eri­tyi­ses­ti se, mil­loin so­ti­laal­li­set toi­met ter­ro­ris­mia vas­taan ovat oi­keu­tet­tu­ja.

Ge­or­ge W. Bush he­rä­si tiis­tai­na 11. syys­kuu­ta 2001 en­nen aa­mun­ka­joa Flo­ri­das­sa Co­lo­ny Be­ach and Ten­nis Re­sor­tin ho­tel­lis­vii­tis­sä.

Hän luki Raa­mat­tua, ja läh­ti sen jäl­keen hölk­kää­mään golf­ken­tän ym­pä­ri. Oli vie­lä pi­me­ää.

Ho­tel­lil­le pääs­ty­ään hän kävi suih­kus­sa, söi aa­mu­pa­lan ja se­la­si leh­det.

Bush oli Flo­ri­das­sa, kos­ka var­hain aa­mul­la Em­ma E. Boo­ke­rin ala-as­teel­la jär­jes­tet­tiin kou­lu-uu­dis­tus­ta kos­ke­va ti­lai­suus.

Hän nou­si pi­hal­la au­tos­ta, kä­ve­li kou­lua koh­ti. Sil­loin va­ra­kans­li­a­pääl­lik­kö Karl Rove sa­noi, et­tä on ta­pah­tu­nut on­net­to­muus. Len­to­ko­ne oli tör­män­nyt World Trade Cen­te­rin toi­seen tor­niin New Yor­kis­sa.

Ou­toa, ajat­te­li Bush. Oh­jai­mis­sa on täy­ty­nyt ol­la maa­il­man huo­noin pi­lot­ti.

Lu­ku­har­joi­tus­tun­ti al­koi ai­ka­tau­lun mu­kai­ses­ti. Kes­ken sitä kans­li­a­pääl­lik­kö And­rew Card hii­pi Bus­hin taak­se.

Bush ku­mar­tui koh­ti Car­dia, joka kuis­ka­si: toi­nen kone on osu­nut ete­lä­tor­niin.

Ter­ro­ris­min kä­si­te ei ole uu­si. En­sim­mäi­se­nä ter­ro­ris­ti­liik­kee­nä pi­de­tään ”Ti­ka­ri­mie­hiä”, juu­ta­lai­sia, jot­ka tais­te­li­vat maa­taan mie­hit­tä­nei­tä roo­ma­lai­sia vas­taan kak­si­tu­hat­ta vuot­ta sit­ten.

”Mo­der­ni ter­ro­ris­mi” on uu­dem­pi il­miö. Sen juu­ret ovat Rans­kan suu­res­sa val­lan­ku­mouk­ses­sa vuo­si­na 1789–1799 ja niin sa­no­tuis­sa anar­kis­ti­ter­ro­ris­teis­sa.

Sen si­jaan ny­ky­muo­toi­nen kes­kus­te­lu ter­ro­ris­mis­ta ajoi­te­taan Eu­roo­pas­sa 1970-lu­vun al­kuun. Tuol­loin uut­ta ja aseel­lis­ta ter­ro­ris­mia edus­ti­vat Ita­li­an mus­ta ja pu­nai­nen ter­ro­ris­ti­lii­ke, Ir­lan­nin ta­sa­val­ta­lai­sar­mei­ja IRA, bas­kien ETA-jär­jes­tö, sak­sa­lai­nen Pu­nai­nen ar­mei­ja­kun­ta RAF eli Baa­der-Mein­hof-lii­ke.

Ne to­teut­ti­vat vä­ki­val­tai­sia ope­raa­ti­oi­ta, ku­ten täs­mäis­ku­ja ja rä­jäy­tyk­siä, ta­voit­tee­naan po­liit­ti­nen muu­tos. Esi­mer­kik­si tou­ko­kuus­sa 1972 RAF is­ki vii­teen Sak­san maa­pe­räl­lä ole­vaan Yh­dys­val­to­jen tu­ki­koh­taan. Is­kuis­sa kuo­li nel­jä ame­rik­ka­lais­ta so­ti­las­ta.

Sik­si eri­tyi­ses­ti 1970-lu­vul­la kas­voi kan­sain­vä­li­sen yh­tei­sön tar­ve ”toi­mia ter­ro­ris­mia vas­taan”. Sa­maan ai­kaan ter­ro­ris­mi nos­tet­tiin kan­sain­vä­li­sen dip­lo­ma­ti­an asi­a­lis­tal­le.

Vaik­ka ter­ro­ris­mi-sa­nal­la on pit­kä his­to­ria, sa­no­taan syys­kuun 2001 is­ku­jen ol­leen kään­ne­koh­ta. Sil­loin al­koi uu­si ter­ro­ris­min, ja eri­tyi­ses­ti ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan, ai­ka­kau­si. Näin, vaik­ka Yh­dys­val­tain pre­si­dent­ti Ro­nald Re­a­gan oli ju­lis­ta­nut jo 1981 ul­ko­po­li­tiik­kan­sa kes­kei­sek­si tee­mak­si ”so­dan ter­ro­ris­mia vas­taan”.

Kun Ge­or­ge W. Bush kuu­li kol­man­nes­ta ko­nees­ta, joka oli oh­jat­tu päin puo­lus­tus­mi­nis­te­ri­ön hal­lin­to­ra­ken­nus Pen­ta­go­nin län­si­sei­nää, hän van­noi kos­toa.

Ai­om­me saa­da te­ki­jät sel­vil­le ja pot­kia hei­tä per­seel­le, hän päät­ti.

Kun ai­ka oli­si otol­li­nen, Yh­dys­val­lat kos­tai­si. Kyse ei oli­si kui­ten­kaan mis­tään pie­nes­tä täs­mäis­kus­ta. Ei, kun Yh­dys­val­lat suo­rit­tai­si vas­tais­kun se oli voi­ma­kas, har­kit­tu, te­ho­kas.

Bush ei ha­lun­nut heti sa­ma­na päi­vä­nä ker­toa yh­dys­val­ta­lai­sil­le te­ke­mäs­tään pää­tök­ses­tä eli sii­tä, et­tä Yh­dys­val­lat pi­täi­si kaik­kia ter­ro­ris­te­ja suo­je­le­via mai­ta vas­tuul­li­se­na näi­den har­joit­ta­mis­ta ter­ro­ris­ti­te­ois­ta.

Ja sii­tä, et­tä kaik­kien val­ti­oi­den pi­täi­si päät­tää, tais­te­le­vat­ko he ter­ro­ris­te­ja vas­taan vai ja­ka­vat­ko näi­den koh­ta­lon.

Sa­ma­na il­ta­na, kun is­kut oli­vat ta­pah­tu­neet, Bush as­te­li te­le­vi­si­o­ka­me­roi­den eteen.

”Kan­sa­lai­set”, hän aloit­ti. Ää­nes­tä vä­lit­tyi mo­raa­li­nen suut­tu­mus. ”Elä­män­ta­paam­me, pe­rä­ti va­paut­tam­me vas­taan hyö­kät­tiin tä­nään har­kit­tu­jen ja tap­pa­vien is­ku­jen muo­dos­sa.”

”Olen an­ta­nut maam­me tie­dus­te­lu­pal­ve­lul­le ja lain edus­ta­jil­le käs­kyn sel­vit­tää kai­kin käy­tet­tä­vis­sä ole­vin kei­noin, ket­kä ovat vas­tuus­sa is­kuis­ta, ja saat­taa hei­dät oi­keu­den eteen. Em­me tule te­ke­mään min­kään­lais­ta eroa teon suo­rit­ta­nei­den ja hei­tä tu­ke­nei­den vä­lil­lä.”

Yh­dys­val­to­jen pi­täi­si es­tää ter­ro­ris­te­ja is­ke­mäs­tä uu­del­leen. Toi­sek­si täy­tyi teh­dä sekä Yh­dys­val­loil­le et­tä muul­le maa­il­mal­le sel­väk­si, et­tä Yh­dys­val­lat on ryh­ty­nyt uu­den­lai­seen so­taan.

Vla­di­mir Pu­tin toi­mi no­pe­as­ti. Hän oli en­sim­mäi­nen val­ti­on­pää­mies, joka esit­ti Yh­dys­val­loil­le vi­ral­li­sen su­run­va­lit­te­lun 9/11-is­ku­jen joh­dos­ta.

Ve­nä­jän mie­les­tä ta­pah­tu­ma joh­ti sii­hen, et­tä muu maa­il­ma liit­tyi sen rin­nal­la käy­mään ter­ro­ris­min vas­tais­ta so­taa.

Tai ai­na­kin näin Ve­nä­jä ha­lu­si asi­an il­mais­ta. Se hyö­dyt­ti sitä.

En­nen tois­ta Tšet­še­ni­an so­dan aloit­ta­mis­ta vuon­na 1999 Ve­nä­jäl­lä oli ta­pah­tu­nut ter­ro­ri-is­ku­jen sar­ja, joka vaa­ti yli kol­men­sa­dan ih­mi­sen hen­gen. Is­kuis­ta syy­tet­tiin tšet­šee­ne­jä. Kol­mea vuot­ta ai­em­min en­sim­mäi­nen Tšet­še­ni­an sota oli päät­ty­nyt Ve­nä­jän tap­pi­oon.

Po­liit­ti­nen ter­ro­ris­min vas­tai­nen re­to­riik­ka oli ko­ven­tu­nut Ve­nä­jäl­lä jo huo­mat­ta­vas­ti en­nen New Yor­kin ter­ro­ri-is­ku­ja. Sil­ti maan po­liit­ti­nen joh­to tar­vit­si syyn ko­vem­mil­le toi­mil­le. En­nen vuo­den 1999 hyök­käys­tä Tšet­še­ni­aan Kreml ju­lis­ti Ve­nä­jän jou­tu­neen kan­sain­vä­li­sen ter­ro­ris­min hyök­käyk­sen koh­teek­si.

Toi­ses­ta Tšet­še­ni­an so­das­ta tuli pal­jon vä­ki­val­tai­sem­pi kuin en­sim­mäi­ses­tä. Oli suu­ria pom­mi­tuk­sia, sa­lai­sia ope­raa­ti­oi­ta, ki­du­tuk­sia. Tois­ta so­taa ei Ve­nä­jä edes kut­su­nut so­dak­si. Se oli kontr­ter­ro­rists­ka­ja ope­rat­si­ja, ter­ro­ris­min vas­tai­nen ope­raa­tio.

Re­to­riik­ka kuu­los­taa tu­tul­ta. Sii­nä mis­sä ter­ro­ris­mi esi­tet­tiin Ve­nä­jäl­lä syyk­si hyö­kä­tä Tšet­še­ni­aan uu­des­taan, myös Yh­dys­val­lat pe­rus­te­li hyök­käys­tään Af­ga­nis­ta­niin ter­ro­ris­mil­la.

Ja kun Ve­nä­jän ja Ge­or­gi­an vä­li­nen konf­lik­ti muut­tui elo­kuus­sa 2008 laa­ja­mit­tai­sek­si so­dak­si, Ve­nä­jän sil­loi­nen pre­si­dent­ti Dmit­ri Med­ve­dev sa­noi:

”Ve­nä­jän hyök­käys Ete­lä-Os­se­ti­aan tar­koit­taa sa­maa kuin 9/11 Yh­dys­val­loil­le.”

Se oli mo­raa­li­nen oi­keu­tus. Se oli myös oi­val­li­nen re­to­ri­nen pe­rus­te­lu so­dal­le ja sen poik­keuk­sel­li­sil­le toi­mil­le.

On­han ter­ro­ris­min kä­si­tet­tä yri­tet­ty käyt­tää vää­rin, sa­noo van­hem­pi tut­ki­ja Tee­mu Tam­mik­ko Ul­ko­po­liit­ti­ses­ta ins­ti­tuu­tis­ta.

”Mut­ta ei se ai­na mene läpi.”

Esi­mer­kik­si Kii­na on hyö­dyn­tä­nyt ter­ro­ris­min vas­tais­ta re­to­riik­kaa tar­koi­tus­pe­riin­sä. Po­liit­ti­ses­ti ”epä­miel­lyt­tä­viä” kii­na­lai­sia sekä eri­tyi­ses­ti Kii­nas­sa asu­via ui­guu­ri­ka­pi­nal­li­sia on otet­tu kiin­ni, ki­du­tet­tu ja ta­pet­tu ”ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan” ni­mis­sä.

Myös Kii­na hyö­tyi 9/11-is­kuis­ta. Se esit­ti tuol­loin, et­tä al-Qai­da oli­si kou­lut­ta­nut ui­guu­ri­ak­ti­vis­te­ja Af­ga­nis­ta­nis­sa.

”Kii­nan syy­tök­siä ui­guu­re­ja koh­taan ei kan­sain­vä­li­nen yh­tei­sö ole niel­lyt”, Tam­mik­ko sa­noo.

Syy on, et­tä ter­ro­ris­min kä­sit­teet ero­a­vat esi­mer­kik­si Kii­nan ja län­si­mai­den vä­lil­lä. Li­säk­si Kii­nan pe­rus­te­lu­ja ter­ro­ris­min uhan kas­vus­ta ui­guu­ri­vä­es­tön kes­kuu­des­sa on pi­det­ty kan­sain­vä­li­ses­sä yh­tei­sös­sä ky­see­na­lai­si­na.

Mitä ris­ti­rii­dois­ta seu­raa? Vaik­ka Eu­roo­pan uni­o­nin ta­sol­la on kir­jat­tu, mitä ter­ro­ris­mil­la tar­koi­te­taan, ei­kä sil­lä voi ”lei­ma­ta” po­liit­ti­sia vas­tus­ta­jia, ti­lan­ne on kan­sain­vä­li­sen yh­teis­työn kan­nal­ta vai­kea.

EU:n ter­ro­ris­min tor­jun­taan liit­ty­vä yh­teis­työ on esi­mer­kik­si Kii­nan, Ve­nä­jän, Tur­kin tai Egyp­tin kans­sa hy­vin ra­jal­lis­ta, kos­ka osa­puo­lil­la ei ole yh­tei­sym­mär­rys­tä sii­tä, mitä ter­ro­ris­mi on.

Kun yh­tei­sym­mär­rys puut­tuu, esi­mer­kik­si tie­dus­te­lu­tie­toa ei vaih­de­ta. EU ei myös­kään au­to­maat­ti­ses­ti luo­vu­ta mui­hin mai­hin hen­ki­löi­tä, joi­ta maat syyt­täi­si­vät ter­ro­ris­teik­si.

Yh­tei­sym­mär­rys­tä kui­ten­kin löy­tyi maa­il­man­laa­jui­ses­ti 9/11-is­ku­jen jäl­keen. Use­at maat esit­ti­vät tu­ken­sa Yh­dys­val­loil­le.

Myös Yh­dys­val­to­jen si­säl­lä val­lit­si laa­ja yk­si­mie­li­syys sii­tä, et­tä syyl­li­set pi­tää saa­da kiin­ni ja et­tä hei­tä pi­tää ran­gais­ta. Yh­dys­val­to­jen hal­lin­to ni­me­si pian Osa­ma bin La­de­nin ja al-Qai­dan te­ki­jöik­si. Al­koi ra­ken­tua hyvä-paha-ase­tel­ma, kun Bush pu­hui ”pa­hois­ta” ja ”hal­vek­sit­ta­vis­ta” ter­ro­ri­te­ois­ta.

Bush lu­pa­si, et­tä Yh­dys­val­lat käyt­tää kaik­ki re­surs­sin­sa vi­hol­li­sen­sa tu­ho­a­mi­seen. Sekä edus­ta­jain­huo­ne et­tä se­naat­ti val­tuut­ti­vat pre­si­den­tin tar­peel­li­seen voi­man­käyt­töön kaik­kia nii­tä kan­sa­kun­tia, or­ga­ni­saa­ti­oi­ta ja hen­ki­löi­tä vas­taan, jot­ka oli­vat ol­leet mu­ka­na 9/11-is­kuis­sa. Se oli val­ta­van suu­ri val­tuu­tus.

Lo­ka­kuun 7. päi­vä­nä 2001 Yh­dys­val­lat hyök­kä­si Af­ga­nis­ta­niin. Pe­rus­te­lu: ter­ro­ris­min vas­tai­nen sota.

Mut­ta eri­kois­ta kyl­lä, so­taa ha­lut­tiin jat­kaa Af­ga­nis­ta­niin hyök­käyk­sen jäl­keen. Oli uu­si koh­de: Irak. Yh­dys­val­to­jen hal­lin­non mu­kaan Irak oli maan tur­val­li­suu­del­le vä­li­tön uh­ka, ja sen sa­not­tiin val­mis­te­le­van ydi­na­set­ta. Ira­kin sa­not­tiin myös ol­leen 9/11-is­ku­jen ta­ka­na vä­lil­li­ses­ti ja tu­ke­van al-Qai­dan toi­min­taa.

Myö­hem­min il­me­ni, et­tä Bus­hin hal­lin­non esit­tä­mät syyt Ira­kiin hyök­käyk­sel­le 2003 oli­vat val­heel­li­sia. Jouk­ko­tu­ho­a­sei­ta ei ol­lut, ei­kä to­dis­tei­ta vä­lil­li­ses­tä osal­lis­tu­mis­ta.

Se he­rät­ti kri­tiik­kiä: kä­vi­kö Yh­dys­val­lat so­taa ter­ro­ris­te­ja vas­taan vai oli­ko ky­sees­sä val­loi­tus­ha­lu, jo­hon sota ter­ro­ris­te­ja vas­taan an­toi te­ko­syyn?

Mar­ras­kuun 2017 lo­pus­sa Egyp­tin pre­si­dent­ti Ab­del Fat­tah al-Sisi ju­lis­ti maa­han kol­men päi­vän su­ru­a­jan. Poh­jois-Sii­nail­la, Bir al-Ab­dis­sa, yli 230 ih­mis­tä kuo­li ja yli sata haa­voit­tui mos­kei­jaan teh­dys­sä is­kus­sa.

Is­kun tar­koi­tus oli py­säyt­tää Egyp­tin pyr­ki­myk­set puut­tua ter­ro­ris­miin, sa­noi al-Sisi te­le­vi­si­oi­dus­sa pu­hees­saan.

”Mut­ta me olem­me päät­tä­väi­siä ja jat­kam­me tais­te­lua ter­ro­ris­mia vas­taan.”

Ter­ro­ris­min vas­tai­nen sota ei ole Egyp­tis­sä uu­si ter­mi. Sitä on käy­tet­ty kau­an, ja sen suo­jal­la maa on teh­nyt usei­ta ih­mi­soi­keus­rik­ko­muk­sia. Toi­si­na­jat­te­li­joi­ta on vai­not­tu, tut­ki­mus­kei­no­ja on ko­ven­net­tu.

Syys­kuus­sa 2015 Egyp­tin tur­val­li­suus­jou­kot tap­poi­vat 12 si­vii­liä, esi­mer­kik­si mek­si­ko­lai­sia tu­ris­te­ja, White De­sert -kan­sal­lis­puis­ton alu­eel­la ”ter­ro­ris­min vas­tai­sen ope­raa­ti­on” ai­ka­na. Si­sä­mi­nis­te­riä kom­men­toi ta­paus­ta ”ereh­dyk­se­nä”.

Egyp­tis­sä ter­ro­ris­min vas­tais­ta so­taa käy­vät käy­tän­nös­sä huo­nos­ti kou­lu­te­tut, nuo­ret so­ti­laat, joi­den pe­rin­tee­nä on en­sin am­pua, sit­ten ky­sel­lä.

Sii­nail­la koh­teek­si jou­tu­vat usein pai­kal­li­set vä­hem­mis­töt. Myös ra­di­kaa­le­ja on, mut­ta usein si­vii­li­va­hin­got ovat suu­ria.

Ei­kä Egyp­ti ei ole ai­noa. Ih­mi­soi­keus­louk­kauk­siin ovat syyl­lis­ty­neet myös Ve­nä­jä, Kii­na, Ke­nia.

Myös Yh­dys­val­lat käyt­ti 9/11-is­ku­jen jäl­keen poik­keuk­sel­li­sia kei­no­ja: lait­to­mia pi­dä­tyk­siä, ki­du­tuk­sia, van­ki­len­to­ja.

”Ei­hän sel­lai­nen oi­keus­val­ti­on toi­min­taan sovi”, sa­noo Tee­mu Tam­mik­ko.

”Mut­ta kun pu­hu­taan ’ää­rim­mäi­ses­tä vi­hol­li­ses­ta’, hou­ku­tus nor­maa­lis­ta poik­ke­a­viin kei­noi­hin on suu­ri.”

Ter­ro­ris­min vas­tai­sel­la so­dal­la on ol­lut myös mui­ta vai­ku­tuk­sia. En­nen vuot­ta 2001 maa­il­man so­ti­las­me­not oli­vat las­ku­suun­nas­sa. WTC-is­ku­jen jäl­keen ne ovat kui­ten­kin kas­va­neet. To­sin ni­me­no­maan ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan, tai ai­na­kin sil­lä pe­rus­te­lun, ja ase­te­ol­li­suu­den ku­kois­tuk­sen vä­lil­le on vai­kea ve­tää suo­raa syy-yh­teyt­tä.

Toi­nen vai­ku­tus on ul­ko­puo­lis­ten val­ti­oi­den osal­lis­tu­mi­nen konf­lik­tei­hin, mikä on kas­va­nut ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan ai­ka­kau­den seu­rauk­se­na. Esi­mer­kik­si Syy­ri­as­sa si­säl­lis­so­ta laa­je­ni kan­sain­vä­li­sek­si so­dak­si, kun sii­hen puut­tui­vat use­at muut val­ti­ot ja toi­mi­jat. Ul­ko­puo­lis­ten toi­mi­joi­den osal­lis­tu­mi­nen joh­taa usein rau­hanp­ro­ses­sien vai­keu­tu­mi­seen. Kun mu­ka­na on usei­ta toi­mi­joi­ta, on myös usei­ta eri int­res­se­jä.

Suu­rin vai­ku­te on kui­ten­kin pel­ko. Sitä ter­ro­ris­mi he­rät­tää. Pe­lol­la voi myös teh­dä po­li­tiik­kaa ja bis­nes­tä.

Sil­lä voi­daan pe­rus­tel­la laa­jem­man val­von­nan ja kont­rol­lin tar­vet­ta yh­teis­kun­nas­sa. Esi­mer­kik­si Suo­mes­sa tie­dus­te­lu­lain­sää­dän­töä ja val­von­ta­vi­ra­no­mais­ten oi­keuk­sien laa­jen­ta­mis­ta pe­rus­tel­tiin ter­ro­ris­min eh­käi­syl­lä ja pal­jas­ta­mi­sel­la.

Vuon­na 2010 pre­si­dent­ti Ba­rack Oba­ma il­moit­ti Yh­dys­val­to­jen luo­pu­van ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan kä­sit­tees­tä. Pää­tös hei­jas­ti maan yleis­tä mie­li­pi­det­tä: kan­sa­lai­set oli­vat kyl­läs­ty­nei­tä kal­lii­seen so­taan.

Jo sitä en­nen hal­lin­to oli il­moit­ta­nut luo­pu­van­sa Yh­dys­val­to­jen al­ku­pe­räi­sis­tä ter­ro­ris­min vas­tai­sen so­dan ta­voit­teis­ta. Yh­dys­val­lat ei enää ta­voi­tel­lut edes re­to­ri­ses­ti kaik­kien ter­ro­ris­mia har­joit­ta­vien or­ga­ni­saa­ti­oi­den tai nii­tä suo­je­le­vien ”rois­to­val­ti­oi­den” ku­kis­ta­mis­ta.

Se oli lii­an kun­ni­an­hi­moi­nen ta­voi­te.

Sil­ti ter­ro­ris­mi tu­lee vie­lä pit­kän ai­kaa ole­maan ää­rim­mäi­sen vi­hol­li­sen lei­ma, sa­noo Tee­mu Tam­mik­ko.

”Var­mas­ti tu­le­vai­suu­des­sa­kin eri val­ti­ot ha­lu­a­vat käyt­tää jä­rei­tä kei­no­ja ter­ro­ris­min tor­jun­taan.”

Mut­ta voi­ko ter­ro­ris­mia voit­taa?

Ly­hyt vas­taus on ei.

Jos so­taa ter­ro­ris­mia vas­taan voi pi­tää voit­to­na vain, kun yh­tään ter­ro­ri-is­kua ei ta­pah­du, ei ter­ro­ris­mia voi to­den­nä­köi­ses­ti ku­kis­taa.

Toi­sek­seen ei ole mah­dol­lis­ta voit­taa il­mi­ö­tä tai ide­o­lo­gi­aa, jos­ta ei ole yh­teis­tä ym­mär­rys­tä. Ja tus­kin tu­lee myös­kään ole­maan, ai­na­kaan heti, kos­ka ter­ro­ris­mi on edel­leen käyt­tö­kel­poi­nen uh­ka­ku­va.

Sik­si olen­nai­sem­pi ky­sy­mys on, on­ko ter­ro­ris­min vas­tais­ta so­taa ole­mas­sa­kaan.

Sota on konk­reet­ti­sem­pi ryh­mit­ty­miä vas­taan: Isis, al-Qai­da, Boko Ha­ram. Mut­ta jos ter­ro­ris­mi on kei­no, ri­kol­li­suu­den muo­to, ei sitä voi so­dak­si sa­noa.

So­ti­laal­li­sis­sa ope­raa­ti­ois­sa on myös on­gel­ma: vä­ki­val­ta li­sää vä­ki­val­taa.

Li­säk­si in­ter­ven­ti­ot vai­kut­ta­vat ih­mi­siin psy­ko­lo­gi­ses­ti. Syn­tyy trau­mo­ja ja epä­luot­ta­mus­ta, joi­den vai­ku­tus voi siir­tyä su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

Tur­hau­tu­mi­nen voi syn­nyt­tää ha­lun tais­tel­la epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta vas­taan. Sik­si esi­mer­kik­si Isi­sin vies­ti ta­voit­ti mo­nia tur­hau­tu­nei­ta ja pet­ty­nei­tä se­ka­sot­kui­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa elä­viä.

Tee­mu Tam­mik­ko sa­noo, et­tä on ole­mas­sa ti­lan­tei­ta, jois­sa myös jä­re­ät kei­not, ku­ten so­ti­laal­li­nen vä­liin­tu­lo, ovat oi­keu­tet­tu­ja.

”Esi­mer­kik­si Isi­sin vas­tai­nen so­ti­laal­li­nen ope­raa­tio oli oi­keu­tet­tu, kos­ka muu­toin jär­jes­tön toi­min­taan ei oli­si voi­tu puut­tua. Syy­ria oli si­säl­lis­so­dan kou­ris­sa, siel­lä ei ol­lut toi­mi­vaa hal­lin­toa.”

Mut­ta so­ti­laal­li­set toi­met ei­vät yk­sin rii­tä, jat­kaa Tam­mik­ko. Pi­tää ym­mär­tää, mis­tä ter­ro­ris­mi joh­tuu.

”Ih­mi­set, joi­ta alis­te­taan ja jot­ka ei­vät pys­ty sa­mais­tu­maan yh­teis­kun­taan, tart­tu­vat hel­pom­min vä­ki­val­taan.”

Esi­mer­kik­si Yh­dys­val­to­jen hyö­kä­tes­sä Ira­kiin 2003 teh­tiin Tam­mi­kon mu­kaan usei­ta vir­hei­tä. Yh­dys­val­to­jen ve­täy­ty­es­sä Ira­kis­sa val­ta an­net­tiin Sad­dam Hus­sei­nin ai­ka­na alis­tei­ses­sa ase­mas­sa ole­vil­le shii­a­mus­li­meil­le. Se mah­dol­lis­ti kos­ton kier­teen syn­ty­mi­sen ja sy­ve­ne­mi­sen.

Alus­ta as­ti oli­si pi­tä­nyt ja­kaa val­ta huo­lel­li­sem­min ja kes­kit­tyä oi­keus­lai­tok­sen toi­min­taan, sa­noo Tam­mik­ko.

Jot­ta aseel­li­nen vä­ki­val­taa voi­daan eh­käis­tä, on ym­mär­ret­tä­vä sen syn­tyä ja kor­jat­ta­va yh­teis­kun­nal­li­sia olo­ja, jot­ka vä­ki­val­taa ruok­ki­vat. Tun­nis­tet­ta­va epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­det, jot­ka tuot­ta­vat tu­kea ää­ri­ryh­mil­le, ja teh­tä­vä epä­koh­dis­ta kär­si­vil­le yh­tei­söil­le mah­dol­li­sek­si rat­kais­ta on­gel­mat de­mok­raat­ti­sin po­liit­ti­sin kei­noin ter­ro­ris­ti­sen vä­ki­val­lan si­jaan.

Ei­kä se mer­kit­se myön­ny­tyk­siä ter­ro­ris­teil­le. Päin­vas­toin: on tar­jot­ta­va vaih­to­eh­to­ja vä­ki­val­lat­to­maan po­liit­ti­seen toi­min­taan.

Sik­si ter­ro­ris­mi voi vä­hen­tyä vain pois­ta­mal­la sen syi­tä: huo­noa hal­lin­toa, kor­rup­ti­o­ta, epä­va­kai­ta ja epä­ta­sa-ar­voi­sia yh­teis­kun­nal­li­sia olo­suh­tei­ta, köy­hyyt­tä. Tar­vi­taan laa­jaa kan­sain­vä­lis­tä yh­teis­työ­tä ja pai­kal­li­sen kult­tuu­rin kun­ni­oit­ta­mis­ta. Tar­vi­taan myös de­mok­ra­ti­aa, ih­mi­soi­keuk­sien kun­ni­oit­ta­mis­ta sekä sor­ron ja mi­li­ta­ri­soin­nin vas­tus­ta­mis­ta.

Täs­tä syys­tä Tur­kin hyök­käys Poh­jois-Syy­ri­aan ja sen pe­rus­te­le­mi­nen ter­ro­ris­min tor­jun­nal­la ei ole us­kot­ta­va. Se ei ole us­kot­ta­va, kos­ka pel­kil­lä so­ti­laal­li­sil­la toi­mil­la ei voi saa­vut­taa rau­haa.

On vai­ke­aa saa­da var­maa tie­toa poh­joi­sen Syy­ri­an ti­lan­tees­ta.

Lo­ka­kuus­sa 2019 Vla­di­mir Pu­tin ja Re­cep Ta­yyip Er­do­ğan so­pi­vat yh­teis­par­ti­oin­nis­ta Tur­kin ja Syy­ri­an raja-alu­eel­la, niin sa­no­tul­la ”tur­va­vyö­hyk­keel­lä”. Kuun lo­pus­sa Ve­nä­jä il­moit­ti, et­tä kur­di­jou­kot ovat ve­täy­ty­neet alu­eel­ta.

Myös tu­li­tau­os­ta so­vit­tiin Tur­kin ja Kan­san suo­je­lu­yk­sik­kö YPG:n joh­ta­man SDF-jouk­ko­jen (The Sy­ri­an De­moc­ra­tic For­ce) kes­ken. Kur­dien joh­ta­mat SDF-jou­kot oli­vat Yh­dys­val­to­jen tär­kein liit­to­lai­nen tais­te­lus­sa Isi­siä vas­taan – sii­hen as­ti, kun­nes Yh­dys­val­lat ve­täy­tyi Koil­lis-Syy­ri­as­ta lo­ka­kuun alus­sa.

Tu­li­tau­ko on kui­ten­kin ol­lut kaik­kea muu­ta kuin ”tur­val­li­nen”, kri­ti­soi ih­mi­soi­keus­jär­jes­tö Hu­man Right Watch. Jär­jes­tö on ra­por­toi­nut Tur­kin tu­ke­mien Syy­ri­an ka­pi­nal­lis­ryh­mien te­loit­ta­neen pai­kal­lis­ta kur­di­vä­es­töä, syr­ji­neen hei­tä, ryös­tä­neen, es­tä­neen pa­laa­mas­ta ko­tiin­sa.

Turk­ki on il­moit­ta­nut, et­tä tais­te­lu ter­ro­ris­mia vas­taan ei ole ohi. Se ei tule päät­ty­mään kur­di­jouk­ko­jen ve­täy­ty­mi­seen.

Ju­tus­sa on käy­tet­tä läh­tee­nä Jar­no Limnél­lin Maa­il­ma ja Suo­mi 9/11 jäl­keen (2011), Ari Kerk­kä­sen Syy­ria: syn­nys­tä si­säl­lis­so­taan (2017), Ai­rin Bah­ma­nin ja Bruno Jän­tin Syy­ri­an sota: de­mok­ra­ti­a­toi­veet dik­ta­tuu­rin ja is­la­mis­min ris­ti­tu­les­sa (2018), Mar­cel H. Van Her­pe­nin Pu­ti­nin so­dat: Ve­nä­jän uu­den im­pe­ri­a­lis­min nou­su (2015), Mar­ja Här­män­maan ja Mark­ku Mat­ti­lan Anar­kis­mi, avant­gar­de, ter­ro­ris­mi: muu­ta­mia stra­te­gi­oi­ta jär­jes­tyk­sen sot­ke­mi­sek­si (2007), Ai­ni Lin­ja­kum­mun Is­la­min glo­baa­lit ver­kos­tot (2009), Da­vid Cort­righ­tin Rau­ha (2008) sekä muu­ta kir­jal­li­suut­ta ja läh­tei­tä.