Toimittaja kokosi perinteisen sotilaspuvun ja osallistui Muuramen kunniavartioon – reserviläinen voi pitää armeijan vaatteita muuallakin kuin kertaus­har­joi­tuksissa

Tee­mu Läh­de

Iso­äi­ti­ni mök­ki Enä­jär­vel­lä on tär­keä osa lap­suus­muis­to­ja­ni. Pik­ku­po­jan mie­les­tä mök­ki oli täyn­nä kai­ken­lais­ta ta­va­raa.

Mök­ki myy­tiin ol­les­sa­ni tei­ni-ikäi­nen. Ikä­vää hel­pot­ti se, et­tä sain si­sa­re­ni kans­sa ot­taa mö­kis­tä vii­mei­sel­lä vie­rai­lu­ker­ral­la ha­lu­a­mi­a­ni ta­va­roi­ta. Täl­löin mu­kaa­ni vaa­te­nau­la­kos­ta tart­tui myös mum­mo­ni edes­men­neen avi­o­mie­hen, 2000-lu­vun puo­li­vä­lis­sä kuol­leen elä­köi­ty­neen mu­siik­ki­kap­tee­ni Sep­po Por­va­rin har­maa so­ti­las­pu­ku.

Puku oli is­ke­mät­tö­män oloi­nen ja tun­nuk­se­ton. Se oli pak­sua ja tönk­köä sar­kaa. Pu­vun si­säl­lä ole­vis­sa ko­ko­la­puis­sa oli tor­ni­lo­got, mis­tä tun­nis­tin sen heti ar­mei­jan vaat­teek­si. Jär­kei­lin, et­tä Por­va­ri oli os­ta­nut sen it­sel­leen met­säs­sä kul­ke­mis­ta var­ten.

Sel­vi­tin pu­vun ole­van mal­lia m/65. Nu­me­ro viit­taa pu­vun viit­teel­li­seen käyt­töö­not­to­vuo­teen.

Pu­kua pal­ve­luk­ses­sa käyt­tä­neet muis­te­le­vat in­ter­ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­la, kuin­ka se oli läm­min ja si­säl­lä tu­ka­la. He ker­to­vat, kuin­ka sen kau­lus kai­her­si nis­kan pu­nai­sek­si, ja mi­ten sama kävi ni­vu­sil­le, jos ei pi­tä­nyt pit­kiä alus­hou­su­ja.

Puku oli pit­kään hen­ka­ris­sa käyt­tä­mät­tö­mä­nä, kos­ka hou­sut oli­vat mi­nul­le lii­an isot. Tak­kia käy­tin muu­ta­man ker­ran. Sit­tem­min kas­voin pi­tuut­ta ja han­kin vyö­tä­röl­le elin­ta­so­mak­ka­raa. Hou­sut al­koi­vat is­tua.

Va­rus­mies­pal­ve­luk­se­ni suo­ri­tin vuon­na 2019 Kar­ja­lan pri­kaa­tis­sa, Toi­ses­sa ja Kol­man­nes­sa pans­sa­ri­jää­kä­ri­komp­pa­ni­as­sa so­ti­las­kul­jet­ta­ja­na. Ka­deh­din Lap­peen­ran­nan va­rus­kun­nas­sa pal­vel­lut­ta ys­tä­vää­ni, joka sai va­rus­va­ras­tol­ta har­maan m/83-pu­vun lai­nak­si edus­tus­käyt­töä var­ten.

Pu­huin asi­as­ta pal­ve­lus­to­ve­reil­le­ni, ja he sa­noi­vat, et­tei sitä ja­e­ta mei­dän jouk­ko-osas­tos­sam­me va­rus­mie­hil­le. Unoh­din koko asi­an.

Käy­tin naa­pu­ri­ni po­jan yli­op­pi­las­juh­lis­sa lo­ma­maas­to­pu­kua m/05 yk­sin­ker­tai­ses­ti sii­tä syys­tä, et­tä olin vä­li­ai­kai­ses­ti laih­tu­nut pal­ve­luk­ses­sa niin pal­jon, et­tei mi­nul­la ol­lut mui­ta so­pi­via siis­te­jä vaat­tei­ta. Ar­vi­oin sen ole­van so­pi­vaa, kos­ka naa­pu­ri­ni oli am­mat­ti­so­ti­las.

Tu­pa­ka­ve­ri­ni pilk­ka­si­vat mi­nua pu­vun käy­tös­tä. Hei­dän mie­les­tään aja­tus­kin so­ti­las­pu­vun käyt­tä­mi­ses­tä muu­ten kuin pa­kos­ta oli kiu­sal­li­nen.

It­se pi­din hei­dän nä­kö­kul­maan­sa kä­sit­tä­mät­tö­mä­nä. Mi­nul­le lo­ma­pu­ku edus­ti elä­mä­ni suu­rin­ta yl­pey­den ai­het­ta: sitä et­tä sain edus­taa an­si­oi­tu­nut­ta ar­mei­jaa, jouk­ko-osas­to­a­ni ja -yk­sik­kö­ä­ni sekä ol­la osa nii­den kun­ni­a­kas­ta his­to­ri­aa.

Ko­tiu­dut­tu­a­ni tut­kin mah­dol­li­suut­ta käyt­tää so­ti­las­pu­ku­ja re­ser­vi­läi­se­nä. Sel­vi­tin, et­tä pu­ku­jen käyt­tö­oi­keus ei suin­kaan ra­joi­tu pel­käs­tään ker­taus­har­joi­tuk­siin, vaan re­ser­vi­läi­nen saa pi­tää myös am­mat­ti­so­ti­lai­den käy­tös­sä ole­via pu­ku­ja eri­lai­sis­sa so­ti­laal­li­sis­sa ti­lai­suuk­sis­sa.

Puo­lus­tus­voi­mat mai­nit­see oi­keu­te­tuik­si käyt­tö­pai­koik­si ko­ti­si­vuil­laan muun mu­as­sa kun­ni­a­var­ti­ot san­ka­ri­hau­doil­la, Puo­lus­tus­voi­mien sekä maan­puo­lus­tus- ja re­ser­vi­läis­jär­jes­tö­jen juh­la-, edus­tus- ja kil­pai­lu­ti­lai­suu­det sekä maan­puo­lus­tus­ta­pah­tu­mat sekä am­mat­ti- ja va­ki­tui­ses­ta pal­ve­luk­ses­ta eron­nei­den so­ti­lai­den häät ja hau­ta­jai­set.

Omal­le koh­dal­le­ni hel­poim­mal­ta mah­dol­li­suu­del­ta käyt­tää so­ti­las­pu­kua vai­kut­ti juu­ri kun­ni­a­var­tio.

On mar­ras­kuun al­ku. Olen 22-vuo­ti­as, ar­mei­jan jäl­keen yli­o­pis­to-opin­to­jen vuok­si Lap­peen­ran­nas­ta Jy­väs­ky­lään muut­ta­nut re­ser­vi­läi­nen.

Pää­tän tart­tua ti­lai­suu­teen osal­lis­tua so­ti­las­pu­vus­sa lä­hes­ty­vän it­se­näi­syys­päi­vän kun­ni­a­var­ti­oon ja kir­joit­taa ai­hees­ta ju­tun.

Pi­dän it­ses­tään sel­vä­nä, et­tä käy­tän pe­rin­tö­sar­ka­pu­kua, kun mi­nul­la ker­ran se on. Sel­vit­te­len, mitä mi­nun pi­tää sar­ka­pu­vun li­säk­si pu­kea pääl­le­ni, jot­ta so­ti­las­pu­ku on täy­del­li­nen ja oh­je­sään­nön mu­kai­nen. Otan oh­je­nuo­rak­se­ni m/65-asun sel­lai­ses­sa ko­koon­pa­nos­sa, jos­sa va­rus­mie­het ovat pi­tä­neet sitä lo­ma­pu­ku­na. Tu­len sii­hen tu­lok­seen, et­tä tar­vit­sen pääl­lys­ta­kin ja kar­va­la­kin.

Kat­son li­säk­si, et­tä mi­nun tu­lee kiin­nit­tää sar­ka­pu­se­ron kau­luk­siin tyh­jät kau­lus­laa­tat ase­la­ji­vä­reis­sä­ni, eli vih­re­äl­lä poh­jal­la ja kel­tai­sel­la reu­nuk­sel­la, sekä epo­let­tei­hin Ky­men jää­kä­ri­pa­tal­joo­nan jouk­ko-osas­to­tun­nuk­set. Ajat­te­len, et­tä jäl­kim­mäi­sil­lä ei ole mer­ki­tys­tä, kos­ka ne ei­vät näy mant­te­lin al­ta, mut­ta kau­lus­laat­to­jen us­kon nä­ky­vän ai­na­kin osit­tain.

Kat­son, et­tä oi­ke­at jal­ki­neet pu­kuun ovat so­ti­las­mal­li­set puku- eli puo­li­ken­gät: pyö­re­ä­kär­ki­set ja mus­taa nah­kaa.

Ap­ri­koin tu­tuil­le­ni, mis­tä löy­täi­sin tar­vit­ta­via pu­ki­nei­ta kun­ni­a­var­ti­oa­suun, ja saan vin­kin Hä­meen­lin­nan SA-kau­pas­ta. Ky­sees­sä on Suo­men ai­nut Puo­lus­tus­voi­mien omis­tuk­ses­sa ole­vaa yli­jää­mä­ta­va­raa myy­vä ki­vi­jal­ka­kaup­pa.

Ajat­te­len, et­tä mi­nun on tur­ha ai­kail­la. Pos­ti­myyn­tiä SA-kau­pal­la ei ole. Niin­pä ajan heti seu­raa­va­na päi­vä­nä Hä­meen­lin­naan ja ta­kai­sin, yh­teen­sä vii­ti­sen tun­tia ja 374 ki­lo­met­riä.

Asuun kuu­lu­vak­si ajat­te­le­mis­ta­ni ta­va­rois­ta os­tan sol­mi­on, kar­va­la­kin ja su­kat – kaik­ki har­maa­na. Teen myös pal­jon he­rä­te­os­tok­sia ja vie­tän kau­pas­sa pari tun­tia. Kir­ja­hyl­lys­tä löy­dän So­ti­las- ja vir­ka­pu­kuoh­je­sään­nöt vuo­sil­ta 1991 ja 2000. Ne osoit­tau­tu­vat hyö­dyl­li­sik­si asun koos­ta­mi­sen kan­nal­ta, on­han pu­ku­ni ol­lut käy­tös­sä kum­man­kin jul­kai­su­ai­ka­na.

Pääl­lys­ta­kin m/65 os­tan To­ris­ta. Sen lä­het­tää mi­nul­le sitä 1960-lu­vun lo­pul­la töis­sään käyt­tä­nyt en­ti­nen am­mat­tiup­see­ri La­pis­ta, kun olem­me to­den­neet pu­he­li­mes­sa sen to­den­nä­köi­ses­ti so­pi­van mi­nul­le mit­tai­lu­jen pe­rus­teel­la.

Käyn Tam­pe­reel­la lo­ma­mat­kal­la ja os­tan sa­mal­la pai­kal­li­ses­ta yli­jää­mä­kau­pas­ta mus­tan mie­his­tö­vyön pääl­lys­tak­kia var­ten. Myös puo­li­ken­gät os­tan käy­tet­ty­nä, kos­ka kat­son val­miik­si omis­ta­ma­ni ole­van kär­jil­tään lii­an sui­pot.

Oi­ke­an ko­kois­ta, asuun kuu­lu­vaa har­maa­ta m/58-kau­lus­pai­taa en löy­dä myyn­nis­tä. Niin­pä vär­jään sa­man­nä­köi­sen, mut­ta kel­ler­tä­vän hol­lan­ti­lai­sen so­ti­las­kau­lus­pai­dan har­maak­si.

Aa­mul­la, maa­nan­tai­na 15. mar­ras­kuu­ta otan pu­he­li­men kä­tee­ni ja alan et­siä so­pi­vaa var­ti­o­paik­kaa. Soi­tan en­sin Kes­ki-Suo­men alu­e­toi­mis­toon, joka on re­ser­vi­läi­sa­si­ois­ta vas­taa­va vi­ra­no­mai­nen. Jou­dun kier­tee­seen, jos­sa mi­nua neu­vo­taan soit­ta­maan ai­na vain uu­del­le jon­kin kes­ki­suo­ma­lai­sen re­ser­vi­läis­jär­jes­tön jä­se­nel­le.

Jos­sain kun­ni­a­var­ti­oon oli­si pääs­syt vas­ta jou­lu­aat­to­na ja siel­lä­kin vain lu­mi­pu­vus­sa, jos­sain taas oli­si vaa­dit­tu jär­jes­töön liit­ty­mis­tä.

Lo­pul­ta saan nu­me­ron muu­ra­me­lais­ten re­ser­vi­läis­ten yh­teys­hen­ki­löl­le. Ker­ron, mil­lai­ses­sa asus­sa ha­lu­ai­sin osal­lis­tua it­se­näi­syys­päi­vän kun­ni­a­var­ti­oon, ja hän lu­paa sen on­nis­tu­van Muu­ra­mes­sa.

Ajat­te­len par­haak­si kes­kus­tel­la pu­keu­tu­mi­ses­ta vie­lä asi­an­tun­ti­jan kans­sa. Niin­pä haas­tat­te­len ma­ju­ri Mar­ko Maa­luo­toa Pää­e­si­kun­nan hen­ki­lös­tö­o­sas­tol­ta.

Vaih­ta­es­sam­me aja­tuk­sia ta­ju­an teh­nee­ni er­heen pu­vun koos­ta­mi­ses­sa. Olen ym­mär­tä­nyt oi­kein, et­tä m/65:n kans­sa on käy­tet­ty edus­ta­vas­sa lo­ma­pu­ku­ko­koon­pa­nos­sa kau­lus­pai­taa, sol­mi­o­ta, jouk­ko-osas­to­tun­nuk­sia ja puo­li­ken­kiä – mut­ta ai­no­as­taan pu­vun ohut­kan­kai­ses­sa ver­si­os­sa, ei sar­kai­ses­sa. Sar­ka­pu­ku on ol­lut vain kyl­män sään kent­tä- ja ka­sar­mi­käy­tös­sä. Mie­his­tö ei myös­kään ole kos­kaan pi­tä­nyt sar­ka­pu­vus­sa kau­lus­laat­to­ja.

Pai­dan vär­jäys sekä sol­mi­on, kau­lus­laat­to­jen ja jouk­ko-osas­to­tun­nus­ten han­kin­ta on siis ol­lut tur­haa.

Reis­su SA-kaup­paan ei ole kui­ten­kaan ol­lut tar­pee­ton, kos­ka os­ta­ma­ni kar­va­lak­ki on Maa­luo­don mu­kaan juu­ri oi­ke­aa mal­lia. Lak­ki on har­maa ja mal­lia 39. Sen kor­va­lä­pät saa sol­mit­tua la­kin pääl­le na­ruil­la.

Maa­luo­to neu­voo na­pit­ta­maan kun­ni­a­var­ti­oa­sus­sa pääl­lys­ta­kin ylös as­ti ja lait­ta­maan kau­laan tum­man­har­maan kau­la­lii­nan niin, et­tä al­la ole­vat vaat­teet ei­vät näy, ei­kä niil­lä si­ten ole mer­ki­tys­tä. Myös puo­li­ken­gät hän suo­sit­taa vaih­ta­maan var­si­ken­kiin tai nah­ka­saap­pai­siin, kos­ka puo­li­ken­gät ei­vät kuu­lu kent­tä­pu­kuun.

Ky­se­len so­pi­via ken­kiä lai­nak­si tut­ta­va­pii­ril­tä­ni. Saan ka­ve­ril­ta­ni lai­naan so­pi­van­ko­koi­set ja mal­li­set var­si­ken­gät, Itä­val­lan ar­mei­jan yli­jää­mää.

Maa­luo­to huo­maut­taa, et­tä asu­va­lin­ta­ni on jok­seen­kin har­vi­nai­nen ja epä­ta­val­li­nen. M/65 on ol­lut var­ti­oa­su­na myös sar­kai­se­na, mut­ta var­si­nai­ses­sa edus­tus­käy­tös­sä se on ol­lut ai­no­as­taan Kaar­tin kun­ni­a­komp­pa­ni­al­la vuo­des­ta 1966 al­ka­en. Kun­ni­a­komp­pa­nia on edus­ta­nut sii­nä pre­si­den­tin­lin­naa myö­ten, mut­ta täl­löin­kin asu­na on ol­lut ohut­kan­kai­nen ver­sio, jon­ka kans­sa on pi­det­ty muun mu­as­sa val­kei­ta da­mas­ke­ja.

Ar­mei­jan käy­tös­tä pois­tu­neis­ta so­ti­las­pu­vuis­ta pu­hu­taan pe­rin­ne­pu­kui­na. Kos­ka sar­ka­kan­kai­nen m/65-puku on pois­tu­nut käy­tös­tä noin 20 vuot­ta sit­ten, me­nee asu tä­hän ka­te­go­ri­aan.

M/65:n ohut­kan­kai­sen ver­si­on kor­va­si pit­käl­ti sa­man­nä­köi­nen m/83-puku. Se on yhä käy­tös­sä ja tun­ne­taan oh­je­sään­nös­sä ke­vy­e­nä pal­ve­lus­pu­ku­na. Hou­sut ovat sa­man­nä­köi­set suo­rat hou­sut ja ta­kis­sa suu­rin ero on se, et­tä rin­ta­tas­kut on muo­toil­tu ny­ky­ai­kai­sem­min ja nii­den kes­kel­le on li­sät­ty ko­ris­te­las­kok­set.

Muo­dol­li­suu­del­taan m/83 ver­tau­tuu ar­ki­pu­kuun. Sen li­säk­si käy­tös­sä on tum­maan pu­kuun ver­tau­tu­va pal­ve­lus­pu­ku m/58, joka on myös­kin har­maa ja si­le­ää kan­gas­ta.

Hel­poi­ten nämä har­maat asut erot­taa toi­sis­taan si­ten, et­tä ke­vy­es­sä pal­ve­lus­pu­vus­sa on pii­lo­na­pi­tus, kun taas pal­ve­lus­pu­vus­sa nel­jä ta­kin sul­ke­vaa nä­ky­vää nap­pia. Li­säk­si pal­ve­lus­pu­vus­sa pi­de­tään pien­tä pal­ve­lus­pu­kua enem­män merk­ke­jä ja tun­nuk­sia. Sii­nä käy­te­tään esi­mer­kik­si kun­ni­a­merk­ki­nau­ho­ja.

Täs­sä pu­ku­ja on kä­si­tel­ty maa­voi­mien nä­kö­kul­mas­ta.

– Il­ma­voi­mil­la pu­ki­neet ovat pit­käl­ti sa­man­tyyp­pi­siä kuin maa­voi­mis­sa. Me­ri­voi­mil­la on m/83:sta vas­taa­va mus­ta puku. Muut pu­vut ovat siel­lä hie­man eri­lai­sia, mut­ta kai­kil­le löy­tyy vas­tin­pa­rit, Maa­luo­to ker­too.

Nyrk­ki­sään­tö­nä so­ti­las­pu­vun pi­tä­mi­ses­tä re­ser­vi­läi­se­nä var­si­nais­ten Puo­lus­tus­voi­mien ker­taus­har­joi­tus­ten ul­ko­puo­lel­la voi pi­tää, et­tä se on sal­lit­tua maan­puo­lus­tuk­sel­li­sis­sa ta­pah­tu­mis­sa ja so­ti­laal­li­sis­sa se­re­mo­ni­ois­sa jär­jes­tä­vän ta­hon toi­vei­ta kun­ni­oit­ta­en.

So­ti­las­pu­vun hy­väk­syt­tä­vyys tu­lee esil­le asi­ayh­tey­des­tä. On kiel­let­tyä har­haut­taa mui­ta vir­heel­li­ses­ti luu­le­maan, et­tä oli­si ak­tii­vi­ses­sa pal­ve­luk­ses­sa ole­va so­ti­las.

Maa­luo­to suo­sit­te­lee et­si­mään tie­toa so­ti­las­pu­vun käyt­tö­sään­nöis­tä en­si­si­jai­ses­ti Puo­lus­tus­voi­mien ko­ti­si­vuil­ta ja So­ti­las­pe­rin­teen seu­ran 2021 jul­kai­se­mas­ta Pro­to­kol­la­op­paas­ta maan­puo­lus­ta­jal­le. Jos vas­taus­ta ei löy­dy ei­kä asia sel­viä it­se tut­ki­mal­la, vaat­tei­siin ja pu­ki­neyh­dis­tel­mis­tä liit­ty­viin ky­sy­myk­siin vas­ta­taan Pää­e­si­kun­nan lo­gis­tiik­ka­o­sas­tol­ta. Ky­sy­myk­set mer­keis­tä ja tun­nuk­sis­ta taas kan­nat­taa osoit­taa Pää­e­si­kun­nan hen­ki­lös­tö­o­sas­tol­le.

Jos so­ti­las­pu­vun hank­kii uu­te­na, saa ra­haa pa­la­maan hel­pos­ti tu­han­sia eu­ro­ja. Har­mail­le ny­ky­ai­kai­sil­le pu­vuil­le­kin ker­tyy hin­taa usei­ta sa­ta­sia, mi­kä­li nii­tä ti­laa uu­te­na Puo­lus­tus­voi­mien vaa­tet­ta­ja Ima­ge We­a­ril­ta.

Hel­poim­mal­la ny­ky­ai­kai­sen so­ti­las­pu­vun saa esi­mer­kik­si os­ta­mal­la kau­pas­ta m/05 RES -maas­to­pu­vun. Ne ovat yk­si­tyis­ten myy­jien asu­ja, jot­ka Puo­lus­tus­voi­mat on ser­ti­fi­oi­nut re­ser­vi­läis­käyt­töön. Myös yli­jää­mää hyö­dyn­tä­mäl­lä voi sel­vi­tä koh­tuul­li­sil­la sum­mil­la, ja esi­mer­kik­si kun­ni­a­var­ti­oon voi osal­lis­tua käy­te­tyis­tä pu­ki­neis­ta koo­tus­sa pe­rin­ne­a­sus­sa, ku­ten minä tein – riip­pu­en var­ti­on jär­jes­tä­vän ta­hon pää­tök­ses­tä.

Jos ha­lu­ai­si pi­tää so­ti­las­pu­kua esi­mer­kik­si am­mat­ti­so­ti­laan häis­sä, tiu­kas­ti ot­ta­en oi­kea va­lin­ta oli­si frak­kia muis­tut­ta­va mus­ta m/87-puku. Maa­luo­to ar­vi­oi uu­te­na han­kit­tu­na sen hin­nak­si tois­ta­tu­hat­ta eu­roa pai­toi­neen, lii­vei­neen ja kiil­to­nah­ka­ken­ki­neen.

Jot­kin re­ser­vi­läi­set käyt­tä­vät­kin käy­tän­nön syis­tä juh­la­pu­ku­na pal­ve­lus­pu­vun m/58 juh­la­pu­ku­ver­si­o­ta eli vie­rai­lu­pu­kua. Täl­löin sii­hen lii­te­tään val­koi­nen pu­ku­pai­ta, ho­pe­an­har­maa ja si­leä sol­mio sekä juh­la­vyö. Täs­sä ko­koon­pa­nos­sa tu­li­si pi­tää niin sa­not­tu­ja re­vä­ri­hou­su­ja, jois­sa on vä­ril­lään ase­la­jin ja pak­suu­del­laan so­ti­la­sar­von il­mai­se­vat ko­ris­te­rai­dat ul­ko­sau­mois­sa.

Jou­lu­kuun 5. päi­vä val­mis­te­len asun val­miik­si seu­raa­vaa il­taa var­ten. Isoin työ on vaa­le­an­har­maan kau­la­lii­nan vär­jää­mi­ses­sä tum­man­har­maak­si.

Teks­tii­li­vä­ri ei ota­kaan tart­tu­ak­seen ja lop­pu­tu­los on vain hie­man al­ku­pis­tet­tä tum­mem­pi – sel­väs­ti yhä vaa­le­an­har­maa. Asia kai­her­taa miel­tä­ni. Maa­luo­to on kui­ten­kin sa­no­nut, et­tä pe­rin­ne­a­sus­sa pie­net poik­ke­a­vuu­det ei­vät maa­ta kaa­da. Se rau­hoit­taa mi­nua.

Präs­sään hou­sut ja pääl­lys­ta­kin sekä puh­dis­tan ja lank­kaan lai­na­var­si­ken­gät. Ihai­len, kuin­ka kiil­to tu­lee hie­nos­ti esil­le yh­den lank­ki­ker­rok­sen jäl­keen pie­nel­lä han­kaa­mi­sel­la.

Seu­raa­va­na aa­mu­na otan kor­va­ko­ru­ni pois, et­ten va­hin­gos­sa­kaan unoh­da nii­tä kor­vii­ni. Mie­hen so­ti­las­pu­kuun ne ei­vät ni­mit­täin kuu­lu kos­kaan. Lai­tan tun­to­le­vy­ni kau­laa­ni ihoa vas­ten tuo­maan so­ti­laal­lis­ta oloa.

Il­lan lä­hes­ty­es­sä puen pe­rin­ne­a­sun yl­le­ni. Kää­rin hou­su­jen lah­keet ku­mi­nau­han avul­la si­sään­päin, jot­ta ken­kien var­ret nä­ky­vät.

Kari Pajunen pukeutui maastopukuun m/05 ja panssarijoukkojen barettiin Teemu Lähteen vartioparina. Vartiomiehet olivat poikkeuksellisesti eriävässä varustuksessa. KUVA: Janne Laukkanen

Janne Laukkanen

Kun­ni­a­var­ti­on on mää­rä al­kaa kuu­del­ta. Ajan pai­kal­le Muu­ra­men hau­taus­maal­le hy­vis­sä ajoin.

Var­ti­o­pa­ri­ni, re­ser­vin korp­raa­li Kari Pa­ju­nen on jo pai­kal­la tut­ki­mas­sa var­ti­o­paik­kaa. Se on kes­kel­lä hau­taus­maa­ta ole­va ki­vi­nen Suo­men si­säl­lis-, tal­vi- ja jat­ko­so­dan muis­to­merk­ki, jon­ka ym­pä­ril­lä on san­ka­ri­hau­to­ja.

Kynt­ti­löi­den lois­tees­sa käym­me läpi, kuin­ka var­ti­on pai­kal­leen aset­tu­mi­nen ja pois­tu­mi­nen ete­nee. Sit­ten Pa­ju­nen joh­dat­taa mi­nut läm­mit­te­le­mään kap­pe­lin ta­ka­huo­nee­seen. Het­ken pääs­tä hän tu­lee ta­kai­sin. On ai­ka.

Me­nem­me ulos ja mars­sim­me ta­ka­kaut­ta muis­to­mer­kil­le.

– Var­tio seis, Pa­ju­nen ko­men­taa hil­jai­sel­la ää­nel­lä.

Py­säh­dyn asen­toon. Yks­toist, kaks­toist. Kään­nyn va­sem­mal­le. Mars­sia. Py­säh­dyn asen­toon. Yks­toist, kaks­toist. Kään­nyn oi­ke­al­le. Mars­sia. Py­säh­dyn asen­toon. Yks­toist, kaks­toist. Kään­nyn oi­ke­al­le. Mars­sia var­ti­o­pai­kal­le. Py­säh­dyn asen­toon. Kään­nyn ylei­söön päin. Lepo.

Huo­maan, et­tä alus­ta­ni on epä­ta­sai­nen. Va­sen jal­ka­ni on oi­ke­aa alem­pa­na.

Ha­vain­noin, kuin­ka vie­ree­ni muis­to­mer­kin eteen las­ke­taan sep­pe­le. Kuun­te­len virt­tä ja mie­tin, pi­täi­si­kö mi­nun vie­lä kor­ja­ta asen­to­a­ni.

Ei pi­täi­si, tie­dän. Se kyl­lä nä­kyi­si.

Isos­sa pa­raa­ti­jou­kos­sa se ei eh­kä nä­kyi­si, mut­ta tääl­lä kah­des­taan mo­ni­kym­men­päi­sen ylei­sön sil­mien al­la joku huo­mai­si var­mas­ti. Sitä pait­si ei lii­kah­ta­mi­ses­ta vält­tä­mät­tä oli­si apua.

Kat­son ylä­viis­toon. Kuun­te­len pu­het­ta ja ru­kous­ta.

Pak­kas­ta on noin kym­me­nen as­tet­ta ja tuu­li pu­hal­taa hen­nos­ti. Olen pu­ke­nut tar­peek­si; vain ja­lois­sa ja kau­lan pal­jaas­sa osas­sa tun­tuu vä­hän kyl­mäl­tä.

Var­sin­kin edus­ta­es­sa le­po­a­sen­toon­kin kuu­luu mie­les­tä­ni pie­ni yli­ryh­ti. Il­mee­ni on jäy­hä.

Alus­tan epä­ta­sai­suus unoh­tuu.

Mie­le­ni on le­vol­li­nen.

Muuramen partiolaisten järjestämä itsenäisyyspäivän soihtukulkue saapuu sankarihaudoille. KUVA: Janne Laukkanen

Janne Laukkanen

KUVA: Janne Laukkanen

Janne Laukkanen