Elämäkerrat ovat perinteisesti olleet suosittua luettavaa. 2000-luvulla lajityyppi on kuitenkin muuttunut, ja elämäkertoja kirjoitetaan nykyään paljon esimerkiksi nuorista urheilijoista ja sometähdistä. Viime aikoina myös suurelle yleisölle tuntemattomien henkilöiden muistelmat ovat olleet nosteessa.
Elämänkerrat
Olivia Aho
Kierros kirjakaupassa sen osoittaa – elämäkerrat ovat lukijoiden suosiossa. Ensimmäinen elämäkertahylly tulee Jyväskylän keskustan Suomalaisessa Kirjakaupassa vastaan heti, kun astuu sisään kirjakaupan ovesta.
Siitä löytyy esimerkiksi muusikoiden ja urheilijoiden, ja peremmältä liikkeestä poliitikoiden ja historian merkkihenkilöiden elämäkertoja. Osa kirjoista on lajiteltu aiheen mukaan, toiset lajityypin. Esimerkiksi muistelmat ovat omassa hyllyssään.
Elämäkerrat ovat olleet viime vuosina pinnalla mediassa. Niitä julkaistaan vuosittain suuri määrä eri kustantamoissa ja ne keikkuvat kärkisijoilla luetuimpien kirjojen listoilla.
Kirjakauppaliiton pitämällä Mitä Suomi lukee? -sivustolla oli lokakuussa useita elämäkertoja kahdenkymmenen myydyimmän kirjan joukossa. Suosituin oli neljänneksi myydyin entisen moottoripyöräkerholaisen Mika Ilménin elämäkerta. Listalla olivat myös muun muassa näyttelijä-ohjaaja Kari Väänäsen ja Duudsoneista tunnetun Jukka Hildénin elämäkerrat.
Tietokirjallisuuden toimituspäällikkö Lotta Sonninen Gummeruksen kustantamosta kertoo, että käännettäväksi tarjolla olevia kansainvälisten merkkihenkilöiden elämäkertoja ilmestyy jonkin verran aiempaa enemmän. Niitä julkaistaan yhä nuoremmista henkilöistä.
Omaelämäkerrallisten tietokirjojen tarjonta on Sonnisen mukaan puolestaan selkeästi kasvussa. Sonninen viittaa teoksiin, joiden kirjoittaja ei ole ennestään tunnettu, mutta uskoo elämänkokemustensa kiinnostavan lukijoita muistelmamuodossa.
Tänä vuonna on julkaistu esimerkiksi Juha Hernesniemen Aivokirurgin muistelmat ja Kaisa Tammen Naisvankilan pomo.
Mainituista lajityypeistä poiketen kotimaisten elämäkertojen tarjonta on kuitenkin vuosittain tasaista. Tarjottujen elämäkertojen määrä on Sonnisen mukaan suhteellisen pieni verrattuna muuhun kirjallisuuteen.
”Elämäkerta on melko työläs kirjoittaa”, Sonninen sanoo.
Elämäkerrat saavat nyky-yhteiskunnassa paljon näkyvyyttä, mikä voi vaikuttaa siihen, että niiden suosio tuntuu kasvaneen viime vuosina. Näin arvioi elämäkertatutkimusta tehnyt kulttuurihistorian ma. professori Maarit Leskelä-Kärki Turun yliopistosta.
Hän kertoo, että elämäkerrat ovat aina olleet lukijoiden suosima lajityyppi. Elämäkertoja ja muistelmia on julkaistu Suomessa etenevissä määrin 1800-luvulta lähtien, ja uskonnollisessa kontekstissa jo 1600-luvulla.
Leskelä-Kärki sanoo, että elämäkertojen suosion taustalla vaikuttaa useita syitä.
”Osittain taustalla on ihmisten kiinnostus historiaa kohtaan. Historia-alan kirjoja on ollut myydyimmän tietokirjallisuuden joukossa pitkään.”
Leskelä-Kärjen mukaan suosion taustalla näkyvät vahvasti myös nyky-yhteiskunnan vaikutukset.
”Ajassamme puhutaan paljon yksilöiden kohtaloista ja ollaan kiinnostuneita yksittäisistä elämistä. Sosiaalisen median kanavat, joissa kerrotaan itsestä, ruokkivat sitä.”
Elämäkertojen suosiossa voi näkyä Leskelä-Kärjen mukaan myös ihmisten halu peilata omaa elämäänsä menneisyyden ihmisten elämiin.
”Ajassamme puhutaan paljon yksilöiden kohtaloista ja ollaan kiinnostuneita yksittäisistä elämistä. Sosiaalisen median kanavat, joissa kerrotaan itsestä, ruokkivat sitä.”
Myymälävastaava Outi Svahn Helsingin Kampin Suomalaisesta Kirjakaupasta vahvistaa, että elämäkerrat ovat suosittua luettavaa. Svahn kertoo, että erityisesti poliitikoiden ja muusikoiden elämäkerrat ovat lukijoiden suosiossa ja mainitsee esimerkkeinä Suomen entiset presidentit Kekkosen ja Mannerheimin sekä muusikoista U2-yhtyeen keulahahmon Bonon.
Svahn kertoo, että tänä vuonna todella suosittu on ollut Hernesniemen omaelämäkerta Aivokirurgin muistelmat. ”Selkeästi myydyin elämäkerta tänä vuonna.”
Suosittuja genren kirjoja ovat tältä vuodelta myös Laura Kolben kirjoittama Keho ja Maria Petterssonin Historian jännät naiset.
Svahnin mukaan elämäkertoja ostetaan ympäri vuoden, mutta loppuvuosi on selkeä sesonkiaika.
”Elämäkertoja ostetaan paljon lahjakirjoiksi, esimerkiksi isänpäiväksi ja jouluksi.”
Nykyään elämäkertoja kirjoitetaan paljon myös todella nuorista, yhä uraa tekevistä henkilöistä. Esimerkiksi koripalloilija Awak Kuierista, musiikkiyhtye JVG:stä ja tubettaja Roni Backista on tehty elämäkerrat. Kaikki ovat pari-kolmekymppisiä.
Leskelä-Kärki kertoo, että ilmiö on rantautunut Suomeen 2000-luvun kuluessa. Leskelä-Kärjen mukaan elämäkertagenren muutos on tullut kansainvälisiltä markkinoilta.
”Esimerkiksi angloamerikkalaisessa maailmassa tällainen ilmiö on ollut enemmän esillä.”
Leskelä-Kärjen mukaan elämäkertagenre on ollut suuressa muutoksessa Suomessa, sillä lajityyppi oli aiemmin perinteisempi. Elämäkertoja julkaistiin merkkihenkilöistä, esimerkiksi hallitsijoista, poliitikoista ja taiteilijoista.
Elämäkertagenren muutoksen taustalla vaikuttavat esimerkiksi nykyajan mediakulttuuri ja sosiaalisen median vaikutus.
”Kustantamot hakevat sitä, mikä myy. He saattavat etsiä sosiaalisesta mediasta ihmisiä, joilla on paljon seuraajia. Siinä on kaupalliset syyt vahvasti takana”, Leskelä-Kärki sanoo.
Hänen mukaansa sama näkyy myös esimerkiksi kaunokirjallisuudessa.
”Käsikirjoitus on helppo saada kaupaksi, jos on valmis lukijapohja, esimerkiksi kymmenen tuhatta seuraajaa.”
Nuorista kirjoitetut elämäkerrat voivat Leskelä-Kärjen mukaan saada motivaationsa myös vahvoista yhteiskunnallisista toimista, jos henkilö on tehnyt jo nuorena maailmanlaajuisesti merkittäviä tekoja. Leskelä-Kärki mainitsee esimerkkeinä aktivistit Greta Thunbergin ja Malala Yousafsain.
”Nykyään lajin sisällä kerrotaan paljon enemmän syrjään jääneistä, vaietuista ja marginaalisista elämänkohtaloista.”
Lajityyppi on muuttunut myös siten, että elämäkertoja kirjoitetaan nykyään monipuolisemmasta ihmisjoukosta. Leskelä-Kärjen mukaan elämäkerta on lajityyppinä kuulunut aiemmin yhteiskunnan valtaapitäville.
”Nykyään lajin sisällä kerrotaan paljon enemmän syrjään jääneistä, vaietuista ja marginaalisista elämänkohtaloista.”
Myös kerrontatavat ovat olleet aiemmin jokseenkin erilaisia perinteisemmissä elämäkerroissa.
”Ei välttämättä ole ollut selkeää näkökulmaa, josta elämää katsotaan, vaan on kirjoitettu henkilön elämäntarina syntymästä hautaan.”
Myös valtaapitävistä saatetaan kertoa nykyään asioita, joita aiemmin ei olisi kerrottu. Elämäkerrassa saatetaan tuoda esille esimerkiksi enemmän elämän säröjä.
Leskelä-Kärki kuitenkin sanoo, että elämäkerta on lajityyppinä moninainen: vaikka elämäkertojen päähenkilöjoukko on ollut muutoksessa, myös perinteisiä merkkihenkilöiden elämäkertoja ilmestyy edelleen jatkuvasti.
Lotta Sonninen Gummerukselta kertoo, että kiinnostus elämäkerran julkaisuun herää yleensä hyvän käsikirjoituksen vuoksi, aiheesta riippumatta.
”Hyvyys voi muodostua monesta asiasta – tyylistä, toteutustavasta ja sisällöstä itsestään.”
Sonnisen mukaan henkilön poikkeuksellinen elämä ja siitä taitavasti kirjoitettu kirja tekevät elämäkerrasta kiinnostavan. Toisinaan tunnettu päähenkilö saattaa mennä muiden julkaisukriteerien ohi.
”Kustantajan kiinnostus herää herkemmin, jos aiheen voi olettaa kiinnostavan suurta yleisöä”, Sonninen sanoo.
Moni elämäkerta saa lisäksi alkunsa kustantajan aloitteesta.
”Kustantamoissa mietitään jatkuvasti, ketkä voisivat olla kiinnostavia elämäkerran kohteita ja ketkä taas sopivia kirjoittajia.”
”Kustantajan kiinnostus herää herkemmin, jos aiheen voi olettaa kiinnostavan suurta yleisöä.”
Elämäkertoja kulutetaan nykyään paljon äänikirjoina. Myymälävastaava Outi Svahn kertoo, että äänikirjapalvelujen suosio on kasvanut Suomalaisessa Kirjakaupassa selkeästi viimeisen parin vuoden aikana. Samaa sanoo Sonninen: ”Elämäkerrat ovat mieluista kuunneltavaa monille äänikirjojen suurkuluttajille.”
Sonnisen mukaan teoksia lukevat äänikirjoiksi yleensä äänenkäytön ammattilaiset, sillä kaikki elämäkertojen päähenkilöt eivät sovellu tai halua äänikirjan lukijaksi.
”Kokonaisen kirjan lukeminen ääneen studiokelpoisesti on vaativaa.”
Sonnisen mukaan elämäkerran päähenkilö voi kuitenkin myös itse toimia lukijana, jos hän on esimerkiksi tunnettu nimenomaan äänestään tai jos kirja on kirjoitettu hyvin persoonallisella tyylillä minämuodossa.
”Kohteen itse lukema äänikirja voi totta kai olla myyntivaltti”, Sonninen toteaa.
Äänikirjojen suosion kasvu näkyy Kirjakauppaliiton Suomi lukee -tutkimuksessa: vuonna 2020 ääni- ja sähkökirjojen lukuaikapalveluita käytti 17 prosenttia 15‒79-vuotiaista mannersuomalaisista, kun edellisellä tutkimuskerralla kaksi vuotta aiemmin palveluita käytti 6 prosenttia. Taustalla vaikutti etenkin koronapandemia.
Elämäkerrat ovat suosittu lajityyppi, mutta genreen liittyy erilaisia eettisiä kysymyksiä. Missä määrin kirjassa kerrotun täytyy olla totta? Entä miten lukijan tulisi suhtautua lukemaansa?
Sonninen kertoo, että normaaliin editointiprosessiin kuuluu, että kustantaja esittää kirjailijalle tekstistä heränneet epäilykset ja tarjoaa tarvittaessa apua faktojen tarkistamisessa.
”Tavallista on myös poistaa tekstistä yhteisymmärryksessä kohtia, jotka syystä tai toisesta tuntuvat kyseenalaisilta”, Sonninen sanoo.
Hänen mukaansa kustannustoimittajan yksi tärkeä tehtävä on arvioida tekstiä lukijan näkökulmasta ja huomauttaa, jos lukijana voi saada tekstistä väärän tai ristiriitaisen kuvan. Elämäkerran todenmukaisuus perustuu ennen kaikkea kirjailijan ja kustantajan väliselle luottamukselle.
”Väitteiden todenperäisyys on kirjailijan vastuulla”, Sonninen sanoo.
”Elämäkerta ja etenkin omaelämäkerta ovat aina lähtökohtaisesti tarinoita eli valikoituja ja tulkittuja otteita oikeasta elämästä.”
Jos kustannustoimittaja alkaa epäillä totena kerrotun tarinan todenperäisyyttä, hän keskustelee kirjailijan kanssa. Sonnisen mukaan viimeinen sana tekstin muokkaamisesta on kuitenkin kirjailijalla, ellei kustantaja epäile tekstin esimerkiksi rikkovan lakia.
Elämäkertakirjakaan ei saa rikkoa lakeja, kuten yksityisyydensuojaa. ”Rajatapauksissa voi konsultoida juristia, mutta se on melko harvinaista”, Sonninen kertoo.
Vaikka tietojen todenperäisyys pitää tarkistaa, elämäkerrallisen lajityypin keskeinen tavoite ei ole kuitenkaan Sonnisen mukaan faktojen listaaminen.
”Elämäkerta ja etenkin omaelämäkerta ovat aina lähtökohtaisesti tarinoita eli valikoituja ja tulkittuja otteita oikeasta elämästä.”
Mitä lukijan on hyvä ottaa huomioon lukiessaan elämäkertateosta? Miten lajityyppiä tulisi lähestyä? Leskelä-Kärki antaa muutamia vinkkejä.
Ensi alkuun kannattaa tarkastella tekstin kirjoittajaa. ”Kuka tekstin on kirjoittanut? Henkilö itse vai joku toinen?”
Lisäksi on hyvä huomioida, millaista tarinaa kirjassa kerrotaan ‒ yksilön elämään kun vaikuttavat esimerkiksi sukupuoli, luokka ja yhteiskunnallinen asema. ”Osataanko henkilö asettaa omaan aikaansa vai annetaanko kuva, että vain ihminen itse voi vaikuttaa elämäänsä?”
Lisäksi on hyvä tarkastella, millaiseen aineistoon kirja pohjautuu ja mitä aineistoja on jätetty käyttämättä. ”Annetaanko elämästä siloteltu kuva vai kerrotaanko myös elämän varrelle sattuneista vaikeuksista?”
Kirjakaupan elämäkertahyllyjen edessä tulee valinnanvaikeus.
Pitäisikö valita toisen henkilön vai päähenkilön itse kirjoittama kirja? Ville Haapasalo, Petra Olli vai Redrama? Toisella pöydällä ovat esillä kuningatar Elisabetin ja Michelle Obaman elämäkerrat. Tarinoita on tarjolla niin muusikoista, urheilijoista kuin perinteisemmistäkin merkkihenkilöistä.
Valinnanvaraa löytyy.