Sirpaleinen työelämä ja somen kaoottiset sisältövirrat – Pontus Purokuru kertoo, mikä kaikki ajassamme on vialla

Eli­as Kas­ke­la

Pon­tus Pu­ro­ku­ru tui­jot­te­lee miet­te­li­ääs­ti kau­kai­suu­teen. Kah­vi­lan pöy­däl­lä odot­taa kos­ke­ma­ton sa­laat­ti­an­nos, joka on jää­nyt si­vuo­saan, kun kir­jai­li­ja on in­tou­tu­nut pit­kiin mo­no­lo­gei­hin ky­sy­myk­siin vas­tail­les­saan.

Nyt vas­taan on kui­ten­kin tul­lut vai­ke­am­pi ky­sy­mys: mik­si ro­maa­nin kir­joit­ta­mi­nen on mer­ki­tyk­sel­lis­tä vuon­na 2019?

Pu­ro­ku­run mie­tit­tyä asi­aa het­ken, vas­taus löy­tyy.

”Kir­jal­li­suus on ja­et­tu­jen ko­ke­mus­ten il­mai­se­mis­ta sil­lä ta­val­la, et­tä se pal­jas­taa näis­tä ko­ke­muk­sis­ta ja sa­mal­la yh­teis­kun­nas­ta jo­tain tie­dos­ta­ma­ton­ta tai uut­ta”, hän vas­taa.

Pu­ro­ku­ru jul­kai­si esi­kois­ro­maa­nin­sa Rö­maa­nin tänä vuon­na. Se vie ah­dis­ta­van tie­to­työn ja so­si­aa­li­sen me­di­an jat­ku­van si­säl­tö­vir­ran syö­ve­rei­hin. Taus­tal­la on Pu­ro­ku­run tar­ve va­lais­ta yh­teis­kun­taa uu­des­ta kul­mas­ta.

Tar­ve ei ole put­kah­ta­nut tyh­jäs­tä, vaan kum­pu­aa jo nuo­ruu­des­ta. En­nen kir­jal­li­suut­ta Pu­ro­ku­ru luot­ti mui­hin kei­noi­hin.

En­nen kuin Pu­ro­ku­rus­ta tuli kir­jai­li­ja, hän oli ak­ti­vis­ti. 32-vuo­ti­as Pu­ro­ku­ru on toi­mi­nut 2000-lu­vun kes­ki­vai­heil­ta läh­tien eri­lai­sis­sa liik­keis­sä esi­mer­kik­si kau­pun­ki­ti­laan, työn­te­ki­jöi­den oi­keuk­siin ja opis­ke­li­joi­den ase­maan liit­ty­en.

Po­liit­ti­nen he­rää­mi­nen al­koi jo pe­rus­kou­lus­sa. Pu­ro­ku­ru aloit­ti kou­lun in­nok­kaa­na op­pi­maan uu­sia asi­oi­ta, mut­ta pet­tyi käs­ky­tyk­sen ja tot­te­le­mi­sen kult­tuu­riin. Auk­to­ri­teet­ti­on­gel­mat joh­ti­vat synk­kyy­teen ja ni­hi­lis­miin. Lu­ki­os­sa tur­hau­tu­mi­seen löy­tyi po­liit­ti­nen se­li­tys.

”Lu­ki­os­sa aloin aja­tel­la, et­tä eh­kä tämä synk­kyys ei ole­kaan täy­sin si­sä­syn­tyis­tä, vaan kou­lu ku­rit­ta­va­na ja kont­rol­loi­va­na ins­ti­tuu­ti­o­na saa sen ai­kaan. Ta­ju­sin, et­tä tämä on po­liit­ti­nen ky­sy­mys, jos­sa on kyse val­las­ta.”

En­sim­mäi­sen kos­ke­tuk­sen po­liit­ti­seen ak­ti­vis­miin Pu­ro­ku­ru sai lu­ki­oai­koi­na ko­ti­kau­pun­gis­saan Jy­väs­ky­läs­sä, kun sil­loi­nen tyt­töys­tä­vä kut­sui hä­net mu­kaan liis­te­röi­mään ju­lis­tei­ta, jois­sa mai­nos­tet­tiin ka­dun­val­taus­ta ja jat­ko­bi­lei­tä.

Lu­ki­on jäl­keen Pu­ro­ku­ru muut­ti Hel­sin­kiin opis­ke­le­maan käy­tän­nöl­lis­tä fi­lo­so­fi­aa, ja toi­min­ta eri­lai­sis­sa po­liit­ti­sis­sa liik­keis­sä sy­ve­ni. Hän osal­lis­tui kau­pun­ki­po­liit­ti­siin liik­kei­siin ja yli­o­pis­to­val­tauk­siin.

”Tein täl­lais­ta ruo­hon­juu­ri­ta­son po­li­tiik­kaa. Eni­ten olen ol­lut mu­ka­na kau­pun­ki­ti­laan liit­ty­vis­sä liik­keis­sä, ihan ri­vi­o­sal­lis­tu­ja­na eri­lai­sis­sa ka­dun- ja ta­lon­val­tauk­sis­sa.”

Sen li­säk­si, et­tä Pu­ro­ku­ru ot­ti osaa käy­tän­nön toi­min­taan, teki hän liik­keil­le myös pal­jon me­di­a­työ­tä. Sik­si oli­kin luon­te­vaa, et­tä kun mo­net liik­keet 2010-lu­vun alus­sa lop­pui­vat ja ih­mi­set siir­tyi­vät niis­tä töi­hin jär­jes­töi­hin ja puo­lu­ei­siin, siir­tyi Pu­ro­ku­ru toi­mit­ta­jak­si va­sem­mis­to­leh­ti Kan­san Uu­ti­siin.

”Ajat­te­lin, et­tä kun kir­joit­taa omal­la ni­mel­lään ko­lum­ne­ja ja te­kee haas­tat­te­lu­ja, pää­see vai­kut­ta­maan. Toi­mit­ta­jan työ oli omal­la ta­val­laan jat­koa ak­ti­vis­mil­le. Ky­sees­sä ei siis ol­lut täy­si kat­kos, vaan siir­ty­mä. Jos ei jak­sa val­la­ta ta­lo­ja, voi val­la­ta me­di­a­ti­laa.”

Mel­ko no­pe­as­ti moni asia me­di­a­ken­täs­sä al­koi är­syt­tää Pu­ro­ku­rua. Hän koki, et­tä uu­ti­sia teh­des­sä ei pääs­syt sy­ven­ty­mään kun­nol­la mi­hin­kään, vaan kaik­ki asi­at jäi­vät hy­vin pin­nal­li­sik­si. Li­säk­si me­dia kä­sit­te­li asi­oi­ta lii­kaa kes­ki­luo­kan nä­kö­kul­mas­ta mui­den nä­kö­kul­mien kus­tan­nuk­sel­la. Är­ty­mys tii­vis­tyi kir­jaan, kun Pu­ro­ku­ru kir­joit­ti yh­des­sä toi­mit­ta­ja ja kir­jai­li­ja Emi­lia Kuk­ka­lan kans­sa Luok­ka­val­lan vah­ti­koi­rat, joka jul­kais­tiin vuon­na 2016.

Kir­ja oli Pu­ro­ku­rul­le yh­tä ai­kaa pois­tu­mi­nen jour­na­lis­mis­ta ja kir­jai­li­jan uran al­ku. Sitä seu­ra­si vuon­na 2018 kak­si tie­to­kir­jai­li­ja An­ton Mon­tin kans­sa kir­joi­tet­tua te­os­ta, Suo­raa toi­min­taa – Au­to­no­mi­set liik­keet Suo­mes­sa 1986–2016 ja 1968 – Val­lan­ku­mouk­sen vuo­si. Niis­sä va­sem­mis­to­lais­ta ak­ti­vis­mia kon­teks­toi­tiin his­to­ri­aan. Tar­koi­tus oli pait­si kir­joit­taa ak­ti­vis­ti­liik­kei­den po­liit­tis­ta his­to­ri­aa, myös li­sä­tä liik­kei­den it­seym­mär­rys­tä.

Kol­mes­sa vuo­des­sa oli syn­ty­nyt kol­me yh­teis­työs­sä teh­tyä kir­jaa ja Pu­ro­ku­rus­ta tun­tui, et­tä oli ai­ka siir­tyä kir­joit­ta­maan täy­sin omia te­ok­sia.

Kun kus­tan­ta­mo sit­ten pyy­si Pu­ro­ku­rua kir­joit­ta­maan es­see­ko­ko­el­man, oli toi­mek­si­an­to hy­vin yk­sin­ker­tai­nen ja se kuu­lui näin: kir­joi­ta sii­tä mik­si kaik­ki on pi­lal­la.

Vas­tauk­se­na syn­tyi Täy­sin au­to­ma­ti­soi­tu ava­ruus­ho­mo­luk­sus­kom­mu­nis­mi, joka jul­kais­tiin vuo­den 2018 syk­syl­lä.

Es­see­te­ok­sen li­säk­si Pu­ro­ku­ru on kä­si­tel­lyt ai­kam­me on­gel­mia myös pod­cas­tis­sa Mikä mei­tä vai­vaa. Sii­nä hän pu­huu yh­des­sä ak­ti­vis­ti Veik­ka Lah­ti­sen kans­sa po­li­tii­kan ja yh­teis­kun­nan on­gel­mis­ta laa­jal­la rin­ta­mal­la.

Pu­ro­ku­rul­la on il­mei­sen vah­va kä­si­tys sii­tä, mikä yh­teis­kun­taa vai­vaa. Mikä kaik­ki tar­kal­leen ot­ta­en siis on pi­lal­la?

Elias Kaskela

In­ter­net ja so­si­aa­li­nen me­dia. Sii­nä en­sim­mäi­set pi­lal­la ole­vat asi­at. Pu­ro­ku­ru maa­lai­lee, kuin­ka 1990-lu­vul­la in­ter­net oli vie­lä uto­pi­aa ja sii­tä pu­hut­tiin surf­fauk­sen me­ta­fo­ran kaut­ta. Surf­faus tuo mie­leen haus­kan va­paa-ajan toi­min­nan, jos­sa liu’utaan va­paas­ti pai­kas­ta toi­seen. Po­liit­ti­sel­la ta­sol­la aja­tel­tiin, et­tä in­ter­net on de­mok­raat­ti­nen ja ta­sa­ver­tai­nen pro­jek­ti.

Kun ke­la­taan ny­ky­het­keen, huo­ma­taan, et­tä in­ter­ne­tin to­del­li­suus on osoit­tau­tu­nut toi­sen­lai­sek­si.

”Voi­si sa­noa, et­tä olem­me ti­pah­ta­neet surf­fi­lau­dan pääl­tä vir­taan si­säl­le ja kaik­ki fee­dit vyö­ry­vät ylit­se ka­oot­ti­ses­ti ja mu­ser­ta­vat psyy­ken. Po­liit­ti­ses­ti aja­tel­tu­na ne­tin rih­mas­to­mai­suus pää­tyi suu­ry­ri­tys­ten hal­tuun. Enää ku­kaan ei surf­faa ne­tis­sä, vaan kaik­ki esit­te­le­vät lä­hin­nä CV:tään.”

Tänä vuon­na jul­kais­tu Rö­maa­ni tuo so­si­aa­li­sen me­di­an ja in­ter­ne­tin mie­len­mai­se­man kir­jan kan­sien si­sään. Sii­nä ku­va­taan in­ter­ne­tin ja so­si­aa­li­sen me­di­an vai­ku­tus­ta ih­mi­seen täs­sä ajas­sa.

Mut­ta mik­si Pu­ro­ku­ru ha­lu­si kä­si­tel­lä näi­tä asi­oi­ta juu­ri ro­maa­nin kaut­ta?

”Luin vas­ti­kään tut­ki­muk­ses­ta, jon­ka mu­kaan ih­mis­ten mie­li­a­laan vai­kut­taa se, mi­ten pal­jon ak­kua on jäl­jel­lä. Kun äly­pu­he­li­met ja some ovat niin kiin­ni psyy­kes­säm­me, on ou­toa, mi­ten vä­hän niis­tä on kir­joi­tet­tu suo­ma­lai­ses­sa kir­jal­li­suu­des­sa.”

Pu­ro­ku­ru ku­vaa ro­maa­nia kir­jal­li­suu­den­la­ji­na ou­dok­si muu­mi­ok­si men­nei­syy­des­tä. Re­a­lis­ti­sen ro­maa­nin pe­rus­ra­ken­ne muo­tou­tui jo 1800-lu­vul­la sel­lai­sek­si, mil­lai­nen se edel­leen on. Pu­ro­ku­run mu­kaan suu­ri osa suo­ma­lai­ses­ta ro­maa­ni­kir­jal­li­suu­des­ta edus­taa vie­lä­kin re­a­lis­min tra­di­ti­o­ta. Maa­il­ma on kui­ten­kin muut­tu­nut re­a­lis­ti­sen ro­maa­nin syn­ty­a­jois­ta, ja sen pi­täi­si nä­kyä myös kir­jal­li­suu­des­sa.

”Van­ha ko­ke­mus­maa­il­ma on ka­don­nut. Nyt meil­lä on sir­pa­lei­nen työ­e­lä­mä, ka­oot­ti­set si­säl­tö­vir­rat ja kau­hea leik­kaus­no­peus ar­kie­lä­mäs­sä. Mi­kään täs­tä ei kui­ten­kaan näy mei­dän ro­maa­ni­kir­jal­li­suu­des­sam­me.”

Kir­jai­li­ja Da­vid Shields kir­joit­taa te­ok­ses­saan Re­a­li­ty Hun­ger sii­tä, kuin­ka fik­ti­on mah­dol­li­suu­det ku­va­ta to­del­li­suut­ta ovat ra­jal­li­set, kos­ka elä­mä ei to­del­li­suu­des­sa ase­tu ker­ron­nal­li­siin lin­joi­hin. Sik­si oma­e­lä­mä­ker­ral­li­sia, no­lo­ja ja in­tii­me­jä asi­oi­ta täy­tyy ku­va­ta frag­ment­tien kaut­ta.

Shield­sin aja­tuk­set re­so­noi­vat Pu­ro­ku­rus­sa ja vai­kut­ti­vat Rö­maa­nin muo­toon. Kir­ja pi­tää si­säl­lään esi­mer­kik­si chat-kes­kus­te­lui­ta, ku­via ja yl­lät­tä­viä ty­pog­ra­fi­sia rat­kai­su­ja. Pu­ro­ku­ru on hyö­dyn­tä­nyt muun mu­as­sa omia pu­heen­vuo­ro­jaan eri­lai­sis­sa cha­teis­sä ja käyt­tä­nyt nii­tä suo­raan ro­maa­nis­saan.

Kun yrit­tää et­siä sa­man­lai­sia suo­ma­lai­sia te­ok­sia, mie­leen tu­lee lä­hin­nä Har­ry Sal­men­nie­men ru­no­te­os Te­xas, sak­set ja Jo­han­nes Ek­hol­min ro­maa­ni Rak­kaus niin­ku. Pu­ro­ku­run mu­kaan nämä kak­si te­os­ta ovat ol­leet sel­kei­tä vii­te­pis­tei­tä, mut­ta tämä ker­too lä­hin­nä sii­tä, mi­ten vä­hän so­mes­ta ins­pi­raa­ti­on­sa ot­ta­nut­ta kir­jal­li­suut­ta on Suo­mes­sa teh­ty.

"Mel­kein kaik­ki ih­mi­set te­ke­vät päi­vit­täin it­se au­to­fik­ti­o­ta omas­ta elä­mäs­tään so­si­aa­li­seen me­di­aan.”

Rö­maa­nin on pää­hen­ki­lö ni­mel­tään Pon­tus Pu­ro­ku­ru ja hän­tä kut­su­taan ro­maa­nis­sa iro­ni­ses­ti va­le­kir­jai­li­jak­si. Hah­mo on Pu­ro­ku­run omien sa­no­jen mu­kaan kär­jis­tet­ty ver­sio hä­nes­tä it­ses­tään. Kir­jal­li­suut­ta, jos­sa kir­joit­ta­jan to­del­li­nen hah­mo se­koit­tuu fik­tii­vi­seen maa­il­maan, on to­tut­tu kut­su­maan au­to­fik­ti­ok­si. Pu­ro­ku­ru suh­tau­tuu au­to­fik­ti­on kä­sit­tee­seen va­rauk­sel­la, mut­ta ym­mär­tää hy­vin, mik­si se on ny­ky­ään niin suo­sit­tu. Vas­taus löy­tyy jäl­leen so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta.

”Tun­tuu et­tä au­to­fik­ti­os­ta pu­hu­taan niin pal­jon, kos­ka se vas­taa niin hy­vin ih­mis­ten ar­kea:

mel­kein kaik­ki ih­mi­set te­ke­vät päi­vit­täin it­se au­to­fik­ti­o­ta omas­ta elä­mäs­tään so­si­aa­li­seen me­di­aan.”

Kult­tuu­rin kent­tä ei ole ai­noa yh­teis­kun­nan osa-alue, joka on he­rän­nyt vii­veel­lä so­si­aa­li­seen me­di­aan. Pu­ro­ku­run mu­kaan so­men lo­giik­ka on avau­tu­nut vii­veel­lä myös pe­rin­tei­sil­le po­liit­ti­sil­le toi­mi­joil­le. Tä­män seu­rauk­se­na uu­det po­liit­ti­set liik­keet ovat pääs­seet käyt­tä­mään ti­lan­net­ta hy­väk­seen.

”Jos kat­soo vaik­ka­pa sitä, mi­ten Pe­rus­suo­ma­lai­set ja sitä edel­tä­vät liik­keet, ku­ten Suo­men Sisu, ovat käyt­tä­neet net­tiä ja so­mea hy­väk­seen, on toi­min­ta ol­lut to­del­la tai­ta­vaa ja no­pe­aa. Se on muut­ta­nut Suo­men koko po­liit­ti­sen ase­tel­man.”

Pu­ro­ku­ru nä­kee­kin lin­kin suur­ten so­si­aa­li­sen me­di­an yh­ti­öi­den, ku­ten Fa­ce­boo­kin, kas­va­mi­sen ja ää­ri­oi­keis­ton so­me­nou­sun vä­lil­lä. So­men lo­giik­ka ruok­kii vi­han il­ma­pii­riä, jos­ta po­pu­lis­ti­set liik­keet hyö­ty­vät.

Työ­e­lä­män muu­tos on toi­nen pi­lal­la ole­va asia ja yk­si Pu­ro­ku­run lem­pi­ai­heis­ta. Kun työ on muut­tu­nut yhä enem­män tie­to- ja pal­ve­lu­työk­si, on ih­mi­sen omas­ta per­soo­nas­ta tul­lut yk­si työ­ka­lu mui­den jou­kos­sa ja työ­suh­teis­ta yhä jous­ta­vam­pia niin hy­väs­sä kuin pa­has­sa.

”Työ on le­vin­nyt ulos työ­suh­teis­ta, ja ny­ky­ään jo­kai­nen on oman elä­män­sä mik­ro­y­rit­tä­jä so­mes­sa.”

Piir­teet le­vi­ä­vät Pu­ro­ku­run mu­kaan työ­e­lä­mäs­tä muil­le­kin elä­män osa-alu­eil­le. It­sen­sä mark­ki­noin­ti ja per­soo­nan tuot­teis­ta­mi­nen kos­ket­taa yhä nuo­rem­pia.

”Esi­mer­kik­si kir­ja­mes­suil­la moni lu­ki­o­lai­nen tuli sa­no­maan mi­nul­le, et­tä Rö­maa­ni ku­vaa tun­ne­ta­sol­la tar­kas­ti ko­ke­mus­ta sii­tä, kun on so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.”

Työn muu­tos nä­kyy myös Pu­ro­ku­run omas­sa ar­jes­sa jat­ku­vas­ti. Kun ra­hat tu­le­vat apu­ra­hois­ta, ha­ja­nai­sis­ta työ­kei­kois­ta ja so­si­aa­li­tur­vas­ta, on elä­mä hy­vin epä­var­maa.

Pu­ro­ku­run mu­kaan uu­den­lai­ses­ta työ­e­lä­mäs­tä pu­hut­ta­es­sa ol­laan tai­pu­vai­sia ko­ros­ta­maan sen huo­no­ja puo­lia.

”Puhe työn mur­rok­ses­ta ja pre­ka­ri­saa­ti­os­ta on näh­ty jul­ki­suu­des­sa ne­ga­tii­vi­se­na va­li­tuk­se­na, jos­sa nuo­rem­pi su­ku­pol­vi va­lit­taa sii­tä, et­tä heil­lä ei ole va­ki­tui­sia työ­suh­tei­ta ja van­hat työ­suh­teet ja ins­ti­tuu­ti­ot ro­mah­ta­vat.”

Pre­ka­ri­saa­ti­ol­la tar­koi­te­taan yh­teis­kun­nal­li­sen muu­tok­sen li­sää­mää työn ja toi­meen­tu­lon epä­var­muut­ta.

Työn mur­ros ei Pu­ro­ku­run mie­les­tä ole kui­ten­kaan vain ne­ga­tii­vi­nen asia. Nyt ih­mi­set voi­vat muo­dos­taa työ­u­ri­an­sa va­paam­min omien mie­len­kiin­non koh­tei­den­sa mu­kaan, ei­kä sa­maan työ­nan­ta­jaan tar­vit­se si­tou­tua lop­pui­äk­seen.

”Jos ha­lu­am­me ko­ros­taa hy­viä puo­lia, mei­dän täy­tyy teh­dä se esi­mer­kik­si työn vä­hen­tä­mi­sel­lä, pe­rus­tu­lol­la ja au­to­ma­ti­soin­nil­la.”

Vii­me ai­koi­na Pu­ro­ku­ru on ol­lut mu­ka­na Työs­tä­kiel­täy­ty­jä­lii­ton toi­min­nas­sa. Ak­ti­vis­tien muo­dos­ta­man ryh­män mu­kaan palk­ka­työ on ny­ky­ään en­tis­tä enem­män tapa kont­rol­loi­da ih­mis­ten ajan­käyt­töä ja käyt­täy­ty­mis­tä. Konk­reet­ti­nen läh­tö­lau­kaus liik­keel­le oli ak­tii­vi­mal­lin vas­tus­ta­mi­nen. Ryh­mä ei vas­tus­ta­nut vain Juha Si­pi­län hal­li­tus­ta, vaan myös am­mat­ti­liit­to­jen kes­kus­jär­jes­tö SAK:ta. Am­mat­ti­lii­tot ajoi­vat Työs­tä­kiel­täy­ty­jä­lii­ton mie­les­tä vain eri­lai­sia ak­ti­voin­ti­kei­no­ja, ei­vät­kä näin ol­leet to­del­la työn­te­ki­jöi­den ja työt­tö­mien puo­lel­la.

"Työ on le­vin­nyt ulos työ­suh­teis­ta, ja ny­ky­ään jo­kai­nen on oman elä­män­sä mik­ro­y­rit­tä­jä so­mes­sa."

Ryh­mä on jul­kais­sut kir­jan ja pamf­le­tin, joi­ta on ol­lut te­ke­mäs­sä jouk­ko muun mu­as­sa ak­ti­vis­te­ja, kir­jai­li­joi­ta ja te­at­te­ri­vä­keä. Kaik­kia yh­dis­tää kä­si­tys työn on­gel­mis­ta.

”Ylei­nen tä­hän ai­kaan liit­ty­vä ko­ke­mus on, et­tä työ­tä teh­dään lii­kaa. Se myös tuot­taa maa­il­maan huo­no­ja asi­oi­ta, ku­ten saas­tei­ta, min­kä li­säk­si se uu­vut­taa ja ah­dis­taa ih­mi­siä.”

Il­mas­ton­muu­tok­sen, ma­sen­nuk­sen ja ah­dis­tuk­sen ai­ka­kau­del­la työn­te­on vä­hen­tä­mi­nen oli­si Pu­ro­ku­run mie­les­tä sel­keä vas­taus ai­kam­me on­gel­miin.

Tu­le­vai­suus on pe­rut­tu. Näin Pu­ro­ku­ru väit­tää Täy­sin au­to­ma­ti­soi­dus­sa ava­ruus­ho­mo­luk­sus­kom­mu­nis­mis­sa. Hän viit­taa kult­tuu­ri­te­o­ree­tik­ko Mark Fis­he­rin aja­tuk­seen ka­pi­ta­lis­ti­ses­ta re­a­lis­mis­ta: kun ka­pi­ta­lis­mi lä­vis­tää elä­män kaik­ki osa-alu­eet, muut­tuu toi­sen­lai­sen yh­teis­kun­nan ajat­te­le­mi­nen mah­dot­to­mak­si.

Pu­ro­ku­run mu­kaan po­liit­ti­sen mie­li­ku­vi­tuk­sen puut­tees­ta joh­tu­en yh­teis­kun­nal­li­siin krii­sei­hin ei ky­e­tä kek­si­mään rat­kai­su­ja. Sii­nä mis­sä 1900-lu­vun lop­pu­puol­ta mää­rit­ti­vät hy­vin­voin­ti­val­ti­on ra­ken­ta­mi­nen ja us­ko tu­le­vaan, ol­laan 2010-lu­vul­la tyy­ty­väi­siä sii­hen, jos edes ny­kyi­nen hy­vin­voin­ti saa­daan tur­vat­tua.

Pu­ro­ku­ru ku­vaa val­lit­se­vaa ti­lan­net­ta ta­lousk­rii­sin ja ym­pä­ris­tö­tu­hon pit­kit­ty­neek­si tup­la­tyr­mäyk­sek­si.

”Tun­tuu, et­tä olem­me um­pi­ku­jas­sa, jos­sa van­hem­mal­la su­ku­pol­vel­la ei ole mi­tään lu­vat­ta­vaa. Yh­tääl­tä toi­meen­tu­lo ja elä­mä vai­kut­taa han­ka­lal­ta ja laa­jem­mas­sa mie­les­sä elä­män­muo­dol­tam­me on ka­don­nut poh­ja pois il­mas­ton­muu­tok­sen vuok­si.”

Seu­rauk­se­na on Pu­ro­ku­run mu­kaan kaik­ki­al­le le­vin­nyt ah­dis­tus. Se on kol­mas asia, joka ny­ky­a­jas­sa on pi­lal­la ja ko­ko­aa kai­ken edel­lä mai­ni­tun yh­teen: työ­e­lä­mä ah­dis­taa, so­si­aa­li­nen me­dia ah­dis­taa, il­mas­ton­muu­tos ah­dis­taa.

Yh­teys yh­teis­kun­nal­lis­ten muu­tos­ten ja ah­dis­tuk­sen vä­lil­lä on Pu­ro­ku­run mu­kaan il­mi­sel­vä.

”Ah­dis­tus on yk­si­lön si­sään imet­ty yh­teis­kun­nal­li­nen tila. Se on var­mas­ti ja­e­tuim­pia ko­ke­muk­sia, joi­ta meil­lä on.”

Hän­tä häi­rit­see se, et­tä ai­noa tapa vas­ta­ta yh­teis­kun­nal­li­siin on­gel­miin on niuk­kuu­den ja kär­si­myk­sen kaut­ta, ei­kä po­liit­ti­nen mie­li­ku­vi­tus yl­lä laa­jem­mal­le.

”Ker­too mie­li­ku­vi­tuk­sen köy­hyy­des­tä, et­tä esi­mer­kik­si Suo­mes­sa nä­ky­vin il­mas­to­toi­mi on se, et­tä kes­ki­luok­ka vaa­tii it­sel­leen mi­ni­maa­lis­ta len­to­ve­roa.”

Pu­ro­ku­ru ym­mär­tää hy­vin, et­tei ih­mi­siä kiin­nos­ta toi­mia asi­oi­den muut­tu­mi­sen eteen, jos ai­noa ta­voi­te on tor­jua ka­tast­ro­fi kur­jis­ta­mal­la omaa elä­mään­sä.

Mikä sit­ten toi­mi­si?

”Jos po­li­tii­kan ta­voit­tee­na oli­si saa­da enem­män omaa ja yh­teis­tä ai­kaa, mie­lek­kääm­pi elä­mä tai uu­sia etu­ja, eh­kä po­liit­ti­nen toi­min­ta sit­ten in­nos­tai­si.”