Suklaa loppuu, oletko valmis? Aikaa on enää muutama vuosikymmen tai syntisen hyvä herkku voi olla mennyttä

Es­si Su­ti­nen

Van­taa­lai­sel­la teh­da­sa­lu­eel­la on eräs ovi, joka joh­taa troop­pi­sel­le kei­taal­le. Fa­ze­rin vie­rai­lu­kes­kus kät­kee si­säl­leen ku­kois­ta­van puu­tar­han täyn­nä sa­de­met­sien hyö­ty­kas­ve­ja.

Iho muut­tuu nah­ke­ak­si heti oves­ta as­tu­es­sa. On kuu­ma. Hai­see vä­hän mä­däl­le. Kai­ut­ti­mis­ta kuu­luu ma­rim­ba, lyö­mä­soi­tin­ten pamp­pai­lu ja lin­tu­jen li­ver­rys. Jos­sain so­li­see vesi.

Tääl­lä Van­taan lai­ta­mil­la elää Suo­men olois­sa har­vi­nai­nen kas­vi. The­ob­ro­ma ca­cao eli kaa­ka­o­puu.

Muu­ta­man met­rin kor­kui­sen veh­re­än puun run­gol­la kas­vaa kel­tai­nen, ame­rik­ka­lai­sen jal­ka­pal­lon muo­toi­nen ja ko­koi­nen pöt­ky­lä. Kaa­ka­o­he­del­mä on val­mis poi­mit­ta­vak­si.

Mut­ta puu­hun se jää. Fa­ze­rin vie­rai­lu­kes­kuk­sen kaa­ka­o­puut ovat ai­no­as­taan sil­män ilo­na muis­tut­ta­mas­sa 200 000 vuo­sit­tais­ta kä­vi­jää raa­ka-ai­nei­den al­ku­pe­räs­tä.

Har­va heis­tä kui­ten­kaan aa­vis­taa, et­tä koh­ta kaa­kao ja suk­laa saat­ta­vat ol­la enää muis­to vain. Rei­lun kau­pan mu­kaan ne uh­kaa­vat lop­pua maa­il­mas­ta vuo­teen 2050 men­nes­sä el­lei ryh­dy­tä ri­pei­siin toi­miin.

Kaa­ka­on kas­vat­ta­mi­nen ei koh­ta enää on­nis­tu, sil­lä päi­vän­ta­saa­jal­la il­mas­to kuu­me­nee ja kui­vuu. Sa­mal­la kuih­tuu mil­joo­nien kaa­ka­on­vil­je­li­jöi­den elin­kei­no.

Fazerin vierailukeskuksen puutarhassa trooppiset kasvit saavat elää turvassa sademetsien elinkamppailulta. KUVA: Essi Sutinen

Essi Sutinen

Kaa­ka­on al­ku­ko­ti on noin 10 000 ki­lo­met­rin pääs­sä Van­taal­ta. Kaa­ka­o­puut kas­va­vat luon­nos­taan päi­vän­ta­saa­jan tun­tu­mas­sa Ete­lä-Ame­ri­kas­sa Ama­zon- ja Ori­no­co­jo­kien vä­li­sis­sä sa­de­met­sis­sä. Ny­kyi­sin nuo alu­eet kuu­lu­vat Ve­ne­zu­e­lan, Ko­lum­bi­an ja Bra­si­li­an val­ti­oil­le.

Ats­tee­kit us­koi­vat, et­tä kaa­ka­on sie­me­net oli­vat Qu­et­za­co­atl-ju­ma­lan lah­ja ih­mi­sil­le.

Al­ku­a­suk­kaat käyt­ti­vät­kin man­te­lin­muo­toi­sia kaa­ka­o­pa­pu­ja mak­su­vä­li­nei­nä, mis­tä juon­taa juu­ren­sa kas­vin al­ku­pe­räi­nen tie­teel­li­nen nimi amyg­da­la pe­cu­ni­a­ria, va­paas­ti suo­men­net­tu­na "ra­ha­man­te­li". Ruot­sa­lai­sen kas­vi­tie­tei­li­jä Carl von Lin­nén an­ta­ma ny­kyi­nen nimi the­ob­ro­ma ca­cao puo­les­taan kään­tyi­si ku­ta­kuin­kin "ju­mal­ten ruo­ka, kaa­kao".

Al­ku­a­suk­kaat val­mis­ti­vat pa­vuis­ta kit­ke­rää cho­co­latl-ni­mis­tä juo­maa, jota myös Ko­lum­buk­sen mie­his­tö sai en­sim­mäi­si­nä eu­roop­pa­lai­si­na mais­taa.

Mie­his­tö ei kui­ten­kaan ym­mär­tä­nyt hy­vän pääl­le, ja toi­saal­ta kaa­ka­o­ta ei tuol­loin vie­lä ma­keu­tet­tu.

Vas­ta löy­tö­ret­kei­li­jä Hernán Cortés osa­si ar­vos­taa kaa­ka­o­ta ja ihas­tui sii­hen niin pal­jon, et­tä vei sitä mais­tet­ta­vak­si Es­pan­jan ku­nin­kaan ho­viin. Es­pan­ja­lai­set kek­si­vät tuot­teel­le ni­men ca­cao, kos­ka pi­ti­vät al­ku­pe­räis­tä cho­co­latl-ni­meä lii­an han­ka­la­na ään­tää.

Yk­si vii­des­tä­sa­das­ta kaa­ka­on ku­kas­ta pö­lyt­tyy ja ke­hit­tyy he­del­mäk­si.

Kaa­ka­o­pui­den saa­pu­mi­nen Fa­ze­ril­le ei käy­nyt ki­vut­to­mas­ti. Osa puis­ta saa­tu hol­lan­ti­lai­sil­ta tai­mi­tar­hoil­ta, ja Suo­meen tulo ai­heut­ti niil­le sel­väs­ti kär­si­mys­tä.

Va­lo­ku­vis­sa kas­vit oli­vat vie­lä uh­kei­ta ja vir­kei­tä, mut­ta saa­pu­es­saan Van­taal­le kak­si vuot­ta sit­ten ne oli­vat pa­has­ti vi­oit­tu­neet.

“Sa­noin, et­tä tar­vit­sen puo­li vuot­ta saa­dak­se­ni ne taas ku­kois­ta­maan, ja puo­li vuot­ta se ot­ti”, Fa­ze­rin vie­rai­lu­kes­kuk­sen puu­tar­hu­ri, hor­to­no­mi Kat­ja Us­ki to­kai­see.

Vih­reä läm­pä­re on Us­kin hen­ki­rei­kä. Kas­vi­lamp­pu­jen lois­tees­sa puu­hai­lu il­lan hä­mä­ris­sä on te­ho­kas­ta te­ra­pi­aa. Us­ki sa­noo, et­tei ole kos­kaan ko­ke­nut kaa­mos­ma­sen­nus­ta.

Hän on pit­käl­lä ural­laan eri­kois­tu­nut juu­ri troop­pi­siin kas­vei­hin, ja tie­tää ta­san tark­kaan, mitä kaa­kao tar­vit­see – ja mitä voi teh­dä vää­rin.

Ar­vok­kaal­le tro­pii­kin he­del­mäl­le ei­vät ihan mit­kä ta­han­sa olo­suh­teet kel­paa­kaan. Kaa­kao vaa­tii val­ta­vas­ti il­man­kos­teut­ta, va­loa ja läm­pöä. Ja­noi­nen­kin se on. Fa­ze­ri­las­sa pui­den al­la on yli met­ri mul­taa, joka ra­vit­see vaa­ti­vaa kas­via.

“Troop­pi­sel­le kas­vil­le oli­si kaik­kein ikä­vin­tä jou­tua pi­me­ään, kyl­mään ja kui­vaan il­maan”, Us­ki sa­noo.

Ju­mal­ten ruo­ka tu­lee var­sin eri­koi­ses­ta puus­ta. Kaa­kao on kau­lif­lo­ri­nen kas­vi, eli sen ku­kat ja he­del­mät kas­va­vat suo­raan puun run­gol­la. Ku­kat ovat pie­niä ja vaa­ti­mat­to­mia.

En­nen Kat­ja Us­ki pö­lyt­ti ne pens­se­lil­lä, mut­ta ny­ky­ään Fa­ze­ri­lan puu­tar­has­sa asuu sin­ne vai­vih­kaa li­vah­ta­nei­ta pik­ku­hyön­tei­siä, jot­ka te­ke­vät työn.

Us­kin mu­kaan yk­si vii­des­tä­sa­das­ta ku­kas­ta pö­lyt­tyy ja ke­hit­tyy he­del­mäk­si.

He­del­män poi­mi­mi­sen jäl­keen täy­tyy teh­dä vie­lä pal­jon työ­tä, jot­ta sii­tä saa­daan kaa­ka­o­jau­het­ta – saa­ti suk­laa­ta.

Kyp­sän he­del­män si­sus on täyn­nä val­koi­sia hyy­te­lö­mäi­siä pa­pa­noi­ta. Val­koi­nen ai­nes on mal­toa, joka kaa­ka­on kä­sit­te­lys­sä fer­men­toi­daan pois eli pois­te­taan käy­mis­teit­se. Jäl­jel­le jää ras­vai­sia kaa­ka­o­pa­pu­ja, jois­ta pu­ris­te­taan ir­ti kaa­ka­o­voi. Täs­tä jäl­jel­le jää­väs­tä kaa­ka­o­mas­sas­ta saa­daan kaa­ka­o­jau­het­ta.

Jos on jos­kus mais­ta­nut mil­tei sa­tap­ro­sent­tis­ta kaa­ka­o­jau­het­ta, tie­tää, et­tä se on sel­lai­se­naan hy­vin vä­ke­vää.

“En­sim­mäi­ses­tä kaa­ka­o­sa­dos­tam­me teh­tiin kaa­ka­o­jau­het­ta, ja sii­tä tuli to­del­la aro­mi­kas­ta”, Us­ki ke­hai­see.

Sen jäl­keen puu­tar­han he­del­miä ei ole juu­ri käy­tet­ty. Sa­dos­ta ei saa suu­ria mää­riä raa­ka-ai­net­ta, ei­kä Suo­men olois­sa oli­si mi­tään jär­keä mois­ta yrit­tää­kään.

Kaakaon latinankielinen nimi on Carl von Linnén antama, ja se tarkoittaa "jumalten ruoka, kaakao". KUVA: Essi Sutinen

Essi Sutinen

Kaa­ka­on kas­vat­ta­mi­nen on ris­ki­al­tis­ta bis­nes­tä, ei­kä se ole ta­lou­del­li­ses­ti kan­nat­ta­vaa Suo­men ul­ko­puo­lel­la­kaan.

Vuo­den 2016 lo­pul­la kaa­kao koki poik­keuk­sel­li­sen pa­han hin­ta­so­kin. Raa­ka-ai­neen hin­ta pu­to­si vuo­den­vaih­tees­sa liki 40 pro­sent­tia. Hin­ta ei ole pa­lan­nut en­ti­sel­le ta­sol­le. Use­at vil­je­li­jät ovat siir­ty­neet tai har­kit­se­vat siir­ty­mis­tä ku­mi­puun kas­vat­ta­mi­seen, sil­lä sii­tä saa pa­rem­man tuo­ton.

Täl­lä het­kel­lä suu­rin osa maa­il­man kaa­ka­os­ta vil­jel­lään Län­si-Af­ri­kas­sa. Suu­rim­mat tuot­ta­ja­maat ovat Ghana ja Nor­sun­luu­ran­nik­ko. Mui­ta tär­kei­tä tuot­ta­ja­mai­ta ovat Ecu­a­dor, In­do­ne­sia ja Ni­ge­ria. Vain mur­to-osa maa­il­man kaa­ka­os­ta vil­jel­lään sen al­ku­pe­räi­sil­lä ko­ti­seu­duil­la.

Ghana ja Nor­sun­luu­ran­nik­ko si­jait­se­vat Af­ri­kan täh­den pe­li­lau­dal­la suun­nil­leen Gold Co­as­tin tie­noil­la. Pe­lis­sä ky­sei­ses­tä pai­kas­ta saa kak­sin­ker­tai­sen voi­ton, jos pe­li­mer­kin al­ta pal­jas­tuu ja­lo­ki­vi.

Kaa­ka­on­vil­je­li­jä ei pe­laa up­po­ri­kas­ta vaan lä­hin­nä ru­ti­köy­hää. Nor­sun­luu­ran­nik­ko­lai­nen vil­je­li­jä an­sait­see kes­ki­mää­rin 0,78 dol­la­ria eli 0,74 eu­roa päi­väs­sä. Rei­lun kau­pan ar­vi­on mu­kaan elä­mi­seen riit­tä­vä toi­meen­tu­lo oli­si 2,51 dol­la­ria eli 2,37 eu­roa päi­väs­sä.

Suo­men Rei­lun kau­pan vas­tuul­li­suus­pääl­lik­kö Tyt­ti Na­hin mu­kaan elä­mi­seen riit­tä­vil­lä tu­loil­la tar­koi­te­taan sel­lais­ta sum­maa, jol­la per­he saa tyy­dy­tet­tyä pe­rus­tar­peet, esi­mer­kik­si vaat­teet ja ruu­an.

“Se ei ole ylel­li­syyt­tä tai ke­nen­kään var­si­nai­nen unel­ma, mut­ta kui­ten­kin ih­mi­sar­vol­le so­pi­va tu­lo­ta­so.”

To­tuus kui­ten­kin on, et­tä vain har­van vil­je­li­jän tu­lot yl­tä­vät edes sie­det­tä­väl­le ta­sol­le.

“Noin 60 pro­sent­tia kaa­ka­on­vil­je­li­jöis­tä jää ää­rim­mäi­sen köy­hyys­ra­jan al­le. Ei­hän ku­kaan an­na sil­loin oman lap­sen­sa ryh­tyä vil­je­li­jäk­si, ei­kä lap­si ha­lua jää­dä louk­kuun sur­ke­aan tu­lo­ta­soon.”

Mil­joo­nat lap­set ovat kui­ten­kin jää­neet köy­hyy­den van­gik­si. Nahi muis­tut­taa, et­tä Län­si-Af­ri­kan kaa­ka­o­vil­jel­mil­lä työs­ken­te­lee enem­män lap­sia kuin ai­kui­sia. Rei­lu kaup­pa edel­lyt­tää vil­je­li­jöil­tään, et­tä nämä lait­ta­vat lap­sen­sa kou­luun. Vas­ta sit­ten ne voi­vat saa­da Rei­lun kau­pan palk­kaa.

Köy­hyys on Na­hin mu­kaan toi­nen kah­des­ta suu­rim­mas­ta syys­tä, mik­si kaa­ka­on tu­le­vai­suus on uhat­tu­na. Toi­nen on il­mas­ton­muu­tos.

Il­mas­ton­muu­tos on jo­non en­sim­mäi­nen kaa­tu­va do­mi­no­pa­lik­ka, joka tu­lee en­nen pit­kää te­ke­mään kaa­ka­on­vil­je­lys­tä hy­vin han­ka­laa.

Kaa­ka­on luon­nol­li­nen eli­nym­pä­ris­tö on ka­pea, ja juu­ri sin­ne il­mas­ton­muu­tos is­kee to­den­nä­köi­ses­ti kes­ki­ver­toa ko­vem­min.

Kaa­ka­on vil­je­ly on­nis­tuu vain troop­pi­sil­la sa­de­met­sä­a­lu­eil­la noin 20 as­tet­ta päi­vän­ta­saa­jan mo­lem­min puo­lin. Näi­den alu­ei­den kes­ki­läm­pö­ti­lo­jen odo­te­taan nou­se­van yli kak­si cel­siu­sas­tet­ta vuo­teen 2050 men­nes­sä.

Kor­ke­at läm­pö­ti­lat ei­vät si­nän­sä ole mi­tään uut­ta maa­il­man kuu­mim­mis­sa kol­kis­sa, mut­ta lii­ka kuu­muus ve­rot­taa kaa­ka­o­pui­den tar­vit­se­maa kos­teut­ta. Päi­vän­ta­saa­jan mais­sa kui­vis­ta kau­sis­ta on tul­lut jo nyt pi­dem­piä ja sa­de­kau­sis­ta ly­hy­em­piä.

Vil­je­li­jät ovat al­ka­neet kä­sit­tää, et­tei enää ole kyse vain muu­ta­mis­ta huo­nois­ta vuo­sis­ta vaan huo­nos­ta tu­le­vai­suu­des­ta. Glo­baa­li suk­laa­pu­la voi puh­je­ta.

Län­si-Af­ri­kas­ta on kaa­det­tu jo Hol­lan­nin ko­koi­nen plänt­ti al­ku­pe­räis­tä sa­de­met­sää vil­jel­mien tiel­tä.

Sa­ha­ran ala­puo­li­sel­la sa­de­met­sä­vyö­hyk­keel­lä sa­to­kau­den odo­te­taan ly­he­ne­vän 20 pro­sen­til­la vuo­teen 2050 men­nes­sä.

Kun sa­dot jää­vät hei­koik­si, myös vil­je­li­jöi­den tu­lot kär­si­vät. Suu­rin osa maa­il­man kaa­ka­os­ta vil­jel­lään pie­nil­lä per­he­ti­loil­la, joil­la olo­suh­teet ovat usein al­keel­li­set. Jos vil­je­li­jän tär­kein tu­lon­läh­de eli sato heik­ke­nee, hän on pu­las­sa.

Pien­vil­je­li­jöil­lä ei ole va­raa pa­ran­taa ti­lan­sa tuot­ta­vuut­ta, jo­ten he muut­ta­vat toi­saal­le ja pe­rus­ta­vat uu­den plan­taa­sin. Sitä var­ten on rai­vat­ta­va sa­de­met­sää. Vil­jel­mä van­he­nee puo­les­sa vuo­si­sa­das­sa ja sama tois­tuu.

Näin ei kui­ten­kaan voi­da enää jat­kaa, kos­ka yli 90 pro­sent­tia Län­si-Af­ri­kan sa­de­met­sis­tä on jo tu­hou­tu­nut.

Rei­lun kau­pan Tyt­ti Na­hin mu­kaan van­ho­jen aar­ni­o­met­sien hä­vi­ä­mi­nen on Gha­nas­sa ja Nor­sun­luu­ran­ni­kol­la no­pe­am­paa kuin mis­sään muu­al­la maa­il­mas­sa.

Vuo­den 2018 kaa­ka­o­ba­ro­met­rin mu­kaan Län­si-Af­ri­kas­ta on kaa­det­tu jo Hol­lan­nin ko­koi­nen plänt­ti al­ku­pe­räis­tä sa­de­met­sää. Nyt sen ti­lal­la on vil­je­ly­maa­ta, joka tuot­taa ku­ta­kuin­kin Eu­roo­pan uni­o­nin ku­lu­tus­ta vas­taa­van mää­rän kaa­ka­o­ta.

Jon­ne­kin vil­je­li­jän täy­tyy sil­ti men­nä, kun hän jou­tuu hyl­kää­mään van­han, tuot­ta­mat­to­man plan­taa­sin­sa. Nor­sun­luu­ran­ni­kol­la on­kin usei­ta luon­non­suo­je­lu­a­lu­eil­la si­jait­se­via lait­to­mia kaa­ka­o­ky­liä.

Eri ar­vi­oi­den mu­kaan noin 30–40 pro­sent­tia Nor­sun­luu­ran­ni­kol­la tuo­te­tus­ta kaa­ka­os­ta tu­lee näil­tä lait­to­mil­ta vil­jel­mil­tä. Tätä ei kaup­po­jen suk­laa­pa­tu­koi­den kää­rees­sä ker­ro­ta, mut­ta pai­kal­li­set vi­ra­no­mai­set ovat kyl­lä asi­as­ta hy­vin tie­toi­sia.

Jo­kai­nen suo­ma­lai­nen tun­nis­taa Fa­ze­rin si­ni­sä­vyi­sen suk­laa­kää­reen. Fa­ze­rin ja mui­den suur­ten ma­keis­val­mis­ta­jien suk­laa­le­vyt val­mis­tu­vat liu­ku­hih­nal­la, mut­ta suo­ma­lais­ta kä­sin­teh­tyä suk­laa­ta löy­tyy kyl­lä, jos osaa et­siä.

Sel­lais­ta suk­laa­ta val­mis­taa iit­ta­la­lai­nen Kul­ta­suk­laa.

Yri­tyk­sen teh­taan­myy­mä­lä si­jait­see en­ti­sen Kal­vo­lan kun­nan kes­kus­taa­ja­mas­sa Iit­ta­las­sa rei­lun vart­ti­tun­nin ajo­mat­kan pääs­sä Hä­meen­lin­nas­ta Tam­pe­reen suun­taan. Pik­kui­nen teh­das toi­mii edel­leen sa­mas­sa pu­nai­ses­sa puu­ta­los­sa Iit­ta­lan La­si­mä­el­lä, min­ne se al­ku­jaan pe­rus­tet­tiin vuon­na 1991.

Puu­ta­lon si­sään­käyn­nil­lä pul­lis­te­lee it­se jou­lu­puk­ki.

Va­ne­ri­puk­ki on ol­lut pai­koil­laan vuo­si­kym­me­net. Toi­ses­sa kä­des­sään se pi­te­lee kylt­tiä, jos­sa lu­kee seit­se­mäl­lä eri kie­lel­lä “Jou­lu­pu­kin vi­ral­li­nen suk­laa­pa­ja”.

Kultasuklaan vaneripukki toivottaa suklaan ystävät tervetulleiksi tehtaanmyymälän ovella. KUVA: Essi Sutinen

Essi Sutinen

Puo­din toi­sel­la lai­dal­la on ik­ku­na, jos­ta nä­kee suo­raan suk­laa­teh­taa­seen. La­sin ta­ka­na hää­rii nel­jä työn­te­ki­jää. He se­koit­ta­vat ja pur­sot­ta­vat va­lu­vaa suk­laa­mas­saa, pi­no­a­vat pel­te­jä ja ko­paut­te­le­vat kon­veh­te­ja ulos muo­teis­taan. Puo­din puo­lel­le kuu­luu kova tä­ri­se­vä ää­ni.

Mie­li­ku­vat jou­lu­pu­kin suk­laa­pa­jas­ta ei­vät tun­nu enää kau­kai­sil­ta. Pie­net val­koi­set mys­syt ovat kuin hy­gie­e­ni­set tont­tu­la­kit.

“Tuos­sa val­mis­tuu nä­kö­jään ome­na-ka­ne­li­val­ko­suk­laa­ta, joka on mei­dän pe­rin­tei­nen jou­lu­ma­ku”, sa­noo pa­jan pomo, suk­laa­y­rit­tä­jä Juha-Pek­ka Kärk­käi­nen ja nyök­kää ik­ku­nan suun­taan.

Jou­lu on suk­laan pa­ras se­son­ki. Lo­ka­kuu, mar­ras­kuu ja jou­lu­kuu ovat vuo­den kol­me kii­rei­sin­tä kuu­kaut­ta, jol­loin teh­taas­sa on vä­hin­tään yh­tä kova hop­pu kuin Kor­va­tun­tu­ril­la.

Ei ih­me, sil­lä kaik­ki suk­laa teh­dään kä­si­työ­nä, ja sii­tä Kärk­käi­nen on yl­peä.

“Me­kin voi­sim­me vaih­taa lin­jas­ton ko­neik­si, mut­ta em­me ha­lua teh­dä sitä. Kä­si­työ on se ar­von­li­sä, mi­hin no­jaam­me.”

Tä­män lä­hem­mäs kä­si­työ­tä vie­rai­li­jat ei­vät kui­ten­kaan pää­se, sil­lä ik­ku­nan ta­ka­na on lii­ke­sa­lai­suuk­sia.

Kärk­käi­sen mu­kaan Kul­ta­suk­laa ke­hit­ti en­sim­mäi­se­nä esi­mer­kik­si pi­pa­ri­suk­laan ja sal­mi­ak­ki­val­ko­suk­laan. Pian muut tu­li­vat pe­räs­sä ja al­koi­vat teh­dä sa­mo­ja ma­ku­ja isom­min.

Yrit­tä­jää se har­mit­taa, vaik­ka Kärk­käi­nen myön­tää­kin, et­tä kil­pai­li­joi­den te­ke­mi­siä seu­ra­taan tar­kas­ti myös Iit­ta­las­sa.

Suk­laa­re­sep­teis­tä hän vai­ke­nee siis vi­sus­ti, mut­ta tuot­tei­den val­mis­tus­ta hän ku­vai­lee ylei­ses­ti.

Kaa­ka­o­pa­pu­ja teh­taal­la ei kä­si­tel­lä, vaan kaa­ka­o­mas­sa tu­lee tuk­ku­ril­ta Eu­roo­pas­ta. Suk­laas­sa käy­tet­ty kaa­kao on pe­räi­sin kol­mes­ta eri maas­ta kol­mel­ta eri man­te­reel­ta: Nor­sun­luu­ran­ni­kol­ta, Ecu­a­do­ris­ta ja In­do­ne­si­as­ta. Pe­ril­lä Iit­ta­las­sa kaa­ka­o­laa­dut se­koi­te­taan ja suk­laan val­mis­tus voi al­kaa.

Le­vyil­le, kon­veh­deil­le ja suk­laa­hah­moil­le on tie­tys­ti omat val­mis­tus­ta­pan­sa, mut­ta käy­tän­nös­sä kaik­ki pur­so­te­taan kä­sin muot­tei­hin ja tä­ry­te­tään ri­ti­län pääl­lä ko­neel­li­ses­ti. Tä­ryt­tä­mäl­lä suk­laas­ta saa­daan il­ma­kup­lat pois ja ai­heu­te­taan yli­mää­räis­tä me­te­liä myy­mä­lään.

Seu­raa­vak­si suk­laa tem­pe­roi­daan. Sitä kä­si­tel­lään huo­lel­li­ses­ti tie­tyis­sä läm­pö­ti­lois­sa, mikä ta­kaa sen, et­tä suk­laas­ta tu­lee ko­vaa ja kiil­tä­vää. Tem­pe­roin­nin jäl­keen suk­laa säi­lyy kiin­te­ä­nä huo­neen­läm­mös­sä mut­ta su­laa suus­sa.

“Kyse on siis eri­lai­sis­ta kaa­ka­on kris­tal­leis­ta, jot­ka pi­tää saa­da rik­ki eri läm­pö­ti­lois­sa. Tämä on se kriit­ti­sin vai­he, kos­ka jos se me­nee pie­leen, suk­laas­ta tu­lee peh­me­ää höt­töä.”

Lo­puk­si suk­laa jääh­dy­te­tään ja ko­pau­te­taan ulos muo­teis­ta. Tun­nis­sa val­mis­tuu tu­han­sia suk­laa­le­vy­jä ja kym­me­niä suk­laa­fi­guu­re­ja.

Kultasuklaan reseptiikka on vain harvojen tuntema salaisuus. KUVA: Essi Sutinen

Essi Sutinen

Kul­ta­suk­laa val­mis­taa Kärk­käi­sen mu­kaan 60 000 ki­loa suk­laa­ta vuo­des­sa. Suu­rin osa sii­tä on mai­to­suk­laa­ta.

Tum­maa ja val­kois­ta suk­laa­ta me­nee pal­jon vä­hem­män. Myyn­nis­sä ne ei­vät enää pär­jää suk­laa­per­heen uu­del­le kruu­nun­ja­lo­ki­vel­le, ru­bii­ni­suk­laal­le.

Pari vuot­ta sit­ten mark­ki­noil­le tuli uu­si suk­laa­la­ji en­si ker­taa sit­ten 1930-lu­vun, jol­loin val­ko­suk­laa kek­sit­tiin. Luon­nos­taan vis­pi­puu­ron­vä­ri­nen ru­bii­ni­suk­laa on lan­see­rat­tu nel­jän­nek­si suk­laa­la­jik­si.

Suk­laa val­mis­te­taan eri­tyi­sis­tä kaa­ka­o­pa­vuis­ta, jois­sa on oma­pe­räi­nen, mar­jai­nen, jopa va­del­mai­nen maku.

Kärk­käi­nen ker­too, et­tä Kul­ta­suk­laa sai hy­vän so­pi­muk­sen tuk­ku­rin kans­sa, ja sen an­si­os­ta ru­bii­ni­suk­laa­ta on myyn­nis­sä ym­pä­ri vuo­den. Nyt se on yri­tyk­sen toi­sek­si suo­si­tuin suk­laa­la­ji mai­to­suk­laan jäl­keen.

Juu­ri uu­det ma­ku­val­tauk­set ovat Kärk­käi­sen mu­kaan Kul­ta­suk­laan kil­pai­lu­e­tu iso­jen ma­keis­val­mis­ta­jien hal­lit­se­mil­la mark­ki­noil­la. Suk­laa­seen voi pii­lot­taa yl­lät­tä­vi­ä­kin ma­ku­ja, ku­ten tyr­niä, här­kä­pa­pua ja jopa sirk­ko­ja.

Hin­nal­la yri­tys ei voi kil­pail­la, kos­ka kä­sil­lä te­ke­mi­nen mak­saa.

Myös uu­den kek­si­mi­nen on jos­kus uu­vut­ta­vaa.

“Se on meil­le Da­mok­leen miek­ka. Jos et kek­si, niin et pysy mu­ka­na”, Kärk­käi­nen muo­toi­lee.

“Tu­lee kym­me­niä hu­te­ja ja yk­si osu­ma.”

Pienessä Kultasuklaan tehtaassa häärii kerrallaan nelisen työntekijää. Näissä tiloissa valmistuu vuoden aikana noin 60 000 kiloa suklaata. KUVA: Essi Sutinen

Essi Sutinen

Suk­laa tuo­tan­non on­gel­mis­ta on alet­tu vii­me vuo­si­na pu­hua sel­väs­ti ai­em­paa enem­män. Suk­laa­nys­tä­vis­tä yhä use­am­pi ha­lu­aa var­mis­tua sii­tä, et­tä os­tos­ko­riin pää­tyy eet­ti­ses­ti tuo­tet­tua suk­laa­ta.

Kai­kes­ta maa­il­man kaa­ka­os­ta yli nel­jän­nes vil­jel­lään jon­kin kan­sain­vä­li­sen ser­ti­fi­oin­nin tai yri­tys­ten oman ser­ti­fi­oin­nin al­la.

Kaa­ka­o­bis­nek­ses­sä toi­mii kol­me isoa ser­ti­fi­oin­ti­jär­jes­tel­mää: Rei­lu kaup­pa, UTZ ja Rain­fo­rest Al­li­an­ce. UTZ yh­dis­tyi Rain­fo­rest Al­li­an­ceen vuon­na 2018. Brän­dit jat­ka­vat tois­tai­sek­si eril­li­si­nä sii­hen saak­ka, kun­nes nii­den uu­si oh­jel­ma jul­kais­taan ke­säl­lä 2020.

Fa­zer on Suo­men suu­rin ma­keis­val­mis­ta­ja, ja myös siel­lä vas­tuul­li­suus on otet­tu to­sis­saan. Yri­tyk­sen mu­kaan kaik­ki sen suk­laa on vas­tuul­li­ses­ti tuo­tet­tua. Fa­ze­ril­la on kaik­ki kol­me ser­ti­fi­kaat­tia ja li­säk­si omat vil­je­li­jä­oh­jel­mat.

Nii­den kaut­ta au­te­taan vil­je­li­jäyh­tei­sö­jä Ni­ge­ri­as­sa ja Nor­sun­luu­ran­ni­kol­la. Ni­ge­ri­aan Fa­zer on oh­jel­man­sa ai­ka­na pe­rus­ta­nut muun mu­as­sa kak­si kou­lua.

Fa­zer pe­rus­te­lee vil­je­li­jä­oh­jel­mi­aan sil­lä, et­tä yri­tys ha­lu­aa tu­kea ja aut­taa myös nii­tä vil­je­li­jöi­tä, jot­ka ei­vät kuu­lu ser­ti­fi­oin­ti­jär­jes­tel­mien pii­riin. Vil­je­li­jä­oh­jel­mien kaut­ta ti­lal­li­sil­le ope­te­taan ny­ky­ai­kais­ta vil­je­ly­tek­niik­kaa, min­kä pi­täi­si ko­hen­taa sa­to­ja ja si­ten an­taa pa­rem­man toi­meen­tu­lon.

“Tie­däm­me, et­tei ket­jun al­ku­pääs­sä vält­tä­mät­tä toi­mi­ta ai­na vas­tuul­li­ses­ti."

Maa­il­man suu­rin suk­laa­val­mis­ta­ja on yh­dys­val­ta­lai­nen Mon­delēz In­ter­na­ti­o­nal, jon­ka jäl­keen tu­le­vat Nestlé ja Mars. Kai­kil­la kol­mel­la on omat vas­tuul­li­suu­soh­jel­man­sa kaa­ka­ol­le.

Mon­delē­zin Suo­mes­sa myy­tä­viä tuot­tei­ta ovat muun mu­as­sa Tob­le­ro­ne, Ma­ra­boun ja Mil­kan suk­laa­le­vyt sekä O'boy-kaa­ka­o­jau­he. Mon­delēz lu­pai­lee, et­tä vuo­teen 2025 men­nes­sä kaik­ki sen kaa­kao on tuo­tet­tu yri­tyk­sen oman vas­tuul­li­suu­soh­jel­man kaut­ta.

Yri­tys­ten vas­tuul­li­suut­ta tark­kai­le­van Fin­n­watc­hin mu­kaan ku­lut­ta­jien pi­täi­si suh­tau­tua va­rauk­sel­la yri­tys­ten omiin ser­ti­fi­oin­tei­hin ja suo­sia ylei­ses­ti tun­net­tu­ja, kol­man­nen osa­puo­len ser­ti­fi­oin­te­ja.

Kul­ta­suk­laal­la on UTZ-ser­ti­fi­oin­ti. Yrit­tä­jä Juha-Pek­ka Kärk­käi­sen mu­kaan yri­tyk­sil­lä on ny­ky­ään so­si­aa­li­nen pak­ko osoit­taa vas­tuul­li­suu­ten­sa, vaik­ka laki ei ser­ti­fi­oin­tia edel­ly­tä­kään.

Kärk­käi­nen ja hä­nen lii­ke­kump­pa­nin­sa Juri Kas­ke­la tu­li­vat Kul­ta­suk­laa­seen kol­me vuot­ta sit­ten. Tuol­loin yri­tyk­sen suk­laa ei ol­lut vie­lä ser­ti­fi­oi­tua. Mie­het run­noi­vat ser­ti­fi­kaa­tin läpi vuo­des­sa.

“Tie­däm­me, et­tei ket­jun al­ku­pääs­sä vält­tä­mät­tä toi­mi­ta ai­na vas­tuul­li­ses­ti. Ha­lu­am­me var­mis­taa, et­tä siel­lä on käy­tet­ty asi­an­mu­kai­sia me­ne­tel­miä ja hen­ki­lös­töä.”

Voi­ko yrit­tä­jä kui­ten­kaan luot­taa sii­hen, et­tei al­ku­tuo­tan­nos­sa esi­mer­kik­si käy­te­tä lap­si­työ­voi­maa?

“Ku­kaan ei voi sitä sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti var­mis­taa. Ei ku­kaan”, Kärk­käi­nen to­te­aa.

Hä­nen mie­les­tään ser­ti­fi­kaat­ti on kui­ten­kin pa­rem­pi kuin ei mi­tään. Yrit­tä­jä­nä hän ha­lu­aa luot­taa sii­hen, et­tä ser­ti­fi­kaa­tit ai­na­kin yrit­tä­vät hoi­taa oman ydin­toi­min­tan­sa puh­tain pa­pe­rein.

Kuin­ka suk­laa­le­vyn va­lin­taa pun­ta­roi­va suo­ma­lai­nen voi­si sit­ten var­mis­tua sii­tä, et­tei tee va­hin­gos­sa syn­tiä os­ta­es­saan vii­kon­lop­pu­herk­ku­ja? Riit­tää­kö ser­ti­fi­kaat­ti kää­rees­sä?

Rei­lun kau­pan vas­tuul­li­suus­pääl­lik­kö Tyt­ti Na­hin mu­kaan ei ole mi­tään yleis­tä vas­taus­ta sii­hen, mitä on­gel­mia kaa­ka­on ser­ti­fi­oin­nil­la voi­daan rat­kais­ta. Hä­nen mu­kaan­sa se riip­puu ser­ti­fi­oin­nin kri­tee­reis­tä. Jot­kut ser­ti­fi­kaa­tit ot­ta­vat kon­tol­leen ih­mi­soi­keu­det, toi­set luon­non­suo­je­lun ja kol­man­net ta­lou­del­li­sen vas­tuun.

Rei­lu kaup­pa on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut vil­je­li­jöi­den an­si­oi­den pa­ran­ta­mi­seen kes­kit­ty­nyt ser­ti­fi­kaat­ti. Rei­lu kaup­pa mak­saa vä­hin­tään 2400 dol­la­ria kaa­ka­o­ton­nil­ta. Rain­fo­rest Al­li­an­cel­la ja UTZ:lla poh­ja­hin­taa ei ole, mut­ta brän­dien yh­dis­ty­mi­sen jäl­keen sel­lais­ta on suun­ni­tel­tu.

Kan­sain­vä­li­sen kaa­ka­on­vil­je­li­jöi­den oi­keuk­sia val­vo­van kat­to­jär­jes­tö Voi­ce Net­wor­kin mie­les­tä mi­tään ser­ti­fi­oin­tia ei täl­lä het­kel­lä voi kut­sua kes­tä­väk­si. Kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen toi­mi­jat ovat tois­tu­vas­ti löy­tä­neet näyt­töä lap­si­työ­voi­man käy­tös­tä ja ih­mi­soi­keuk­sien louk­kaa­mi­ses­ta myös ser­ti­fi­oi­dun kaa­ka­on tuo­tan­nos­ta.

Li­säk­si ser­ti­fi­oin­ti­jär­jes­tel­män pii­ris­sä ole­vien vil­je­li­jöi­den mi­ni­mi­palk­ka on Voi­ce Net­wor­kin mu­kaan vie­lä kau­ka­na elä­mi­seen riit­tä­väs­tä toi­meen­tu­los­ta. Tie­ten­kään moni vil­je­li­jä ei saa edes mi­ni­mi­palk­kaa.

Gha­nan ja Nor­sun­luu­ran­ni­kon hal­li­tuk­set il­moit­ti­vat hil­jat­tain nos­ta­van­sa kaa­ka­on­vil­je­li­jöi­den palk­ko­ja huo­mat­ta­vas­ti sa­to­kau­te­na 2020–2021. Jat­kos­sa hal­li­tuk­set pe­ri­vät kaa­ka­on os­ta­jil­ta 400 dol­la­rin li­sä­kor­vauk­sen kaa­ka­o­ton­nil­ta.

Muu­tok­sen an­si­os­ta vil­je­li­jöi­den palk­ko­jen on tar­koi­tus nous­ta ta­kai­sin sa­mal­le ta­sol­le kuin en­nen vuo­den 2016 hin­ta­ro­mah­dus­ta. Al­ku se­kin, vaik­ka kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen mie­les­tä vil­je­li­jän saa­ma kor­vaus oli­si sil­ti edel­leen lii­an pie­ni.

Voi­ce Net­wor­kin mu­kaan muu­tos on his­to­ri­al­li­nen. Jär­jes­tön mu­kaan Gha­nan ja Nor­sun­luu­ran­ni­kon hal­li­tuk­set ovat nyt kun­ni­an­hi­moi­sem­pia kuin ser­ti­fi­oin­ti­jär­jes­tel­mät.

Kultasuklaan yrittäjä Juha-Pekka Kärkkäinen ei luota edullisen markettisuklaan eettisyyteen. Kuvassa Kultasuklaan levyjä Iittalan tehtaanmyymälässä. KUVA: Essi Sutinen.

Essi Sutinen

Hy­vis­sä ajoin en­nen jou­lua mar­ke­tit rai­vaa­vat ne­li­ö­ti­laa jou­lu­ka­len­te­reil­le, kon­veh­ti­ra­si­oil­le ja kai­ken­lai­sil­le suk­laa­her­kuil­le. Kaup­po­jen kark­ki­o­sas­tois­ta tu­lee kan­sain­vä­lis­ten suk­laa­jät­tien pa­raa­tie­si­tys.

Kul­ta­suk­laan yrit­tä­jä Juha-Pek­ka Kärk­käi­nen ei ole näys­tä ihan mie­lis­sään.

“Kat­son kau­his­tel­len mar­ket­tien hyl­lyil­lä nä­ky­viä ki­lo­hin­to­ja. Kun men­nään al­le kym­pin ki­lo­hin­toi­hin, he­rää ky­sy­mys, mitä on teh­ty ja mitä raa­ka-ai­nei­ta on käy­tet­ty”, hän tuu­mii.

Kärk­käi­nen oi­ke­as­taan toi­voo, et­tä suk­laan ar­vos­tus pa­lai­si ats­teek­kien ai­koi­hin, ja her­kus­ta tu­li­si taas “pre­mium-tuo­te”, jota nau­ti­taan vain eri­tyis­ti­lan­teis­sa. Hie­non raa­ka-ai­neen ei ole eh­kä tar­koi­tus­kaan kes­tää mas­sa­tuo­tan­non pai­nei­ta.

Kärk­käi­sen mu­kaan kaa­ka­on sa­dois­sa jo on näh­ty heit­to­ja ja hin­ta­pörs­sis­sä on ol­lut tu­le­nar­kaa.

Hän kui­ten­kin suh­tau­tuu skep­ti­ses­ti sii­hen, et­tä suk­laa lop­pui­si kol­mes­sa vuo­si­kym­me­nes­sä. Hän muis­taa lu­ke­neen­sa jos­kus uu­ti­sen, jos­sa suk­laan pe­lo­tel­tiin lop­pu­van vuon­na 2021. Nyt ei ihan näy­tä sil­tä.

“Sen ver­ran olen op­ti­mis­ti, et­tä us­kon, et­tä me ih­mi­set pys­tym­me il­mas­ton­muu­tos­ta suit­si­maan, hal­lit­se­maan ja so­peu­tu­maan sii­hen.”

Kärk­käi­nen luot­taa sii­hen, et­tä ih­mi­sen kek­se­li­äi­syys tuot­taa uu­sia tek­no­lo­gi­oi­ta ja oi­val­luk­sia, joil­la raa­ka-ai­neen tu­le­vai­suus tur­va­taan. Ai­na­kin vil­je­ly pi­täi­si Kärk­käi­sen mie­les­tä ny­ky­ai­kais­taa.

Eh­kä kaa­ka­o­ta voi­si vil­jel­lä jo­nain päi­vä­nä Suo­mes­sa, hän vi­si­oi.

“Mut­ta sii­hen en us­ko, et­tä suk­laa lop­puu 2050. En me­ne­tä yö­u­ni­a­ni sen ta­kia.”

Fa­ze­rin vie­rai­lu­kes­kuk­sen puu­tar­han kaa­ka­o­puis­ta van­him­mat ovat jo elä­ke­läi­siä. Ne ei­vät eh­kä ole to­dis­ta­mas­sa, mitä ta­pah­tuu vuon­na 2050. Pui­den leh­vien suo­jas­sa on pie­nem­piä pen­sai­ta, joil­la on toi­voa.

Hor­to­no­mi Kat­ja Us­ki ei mie­ti het­ke­ä­kään, kun hä­nel­tä ky­syy, voi­si­ko kaa­ka­o­ta vil­jel­lä elin­tar­vik­keek­si Suo­mes­sa.

“Sii­nä ei vain ole ta­lou­del­li­ses­ti mi­tään jär­keä. Ku­kin­nas­ta kyp­sään he­del­mään saat­taa kes­tää puo­li­kin vuot­ta. Ener­gia, mitä sii­hen tar­vi­taan, mak­saa niin pal­jon, et­tei ku­kaan jär­ke­vä ih­mi­nen ru­pea kaa­ka­o­pui­ta tääl­lä sa­don vuok­si kas­vat­ta­maan tai sii­tä mak­sa­maan.”

Us­kin mu­kaan ai­na sil­loin täl­löin jot­kut us­ka­li­aat fan­ta­si­oi­vat ek­soot­tis­ten tuo­tan­to­kas­vien kas­vat­ta­mi­ses­ta Suo­mes­sa. Sil­loin hän to­te­aa, et­tä muu­ten kiva, mut­ta kas­vit ovat ihan vää­rät.

Sil­lä kaa­ka­on paik­ka on päi­vän­ta­saa­jal­la, mis­sä valo, kos­teus ja läm­pö ovat koh­dil­laan. Ai­na­kin tois­tai­sek­si.

Ju­tun läh­tei­nä on käy­tet­ty myös Voi­ce Net­wor­kin laa­ti­maa vuo­den 2018 kaa­ka­o­ba­ro­met­riä ja mui­ta ra­port­te­ja, Timo Voi­pi­on te­os­ta "Tro­pii­kin lah­jo­ja: kah­vin, teen ja kaa­ka­on ta­lous- ja so­si­aa­li­his­to­ri­aa" sekä haas­ta­tel­tu Fa­ze­rin vie­rai­lu­kes­kuk­sen joh­ta­jaa Anu Kok­koa.