Teräskuula, joka kävi lähellä loppua – flipperit elävät nousukautta menneisyytensä rajuista koettelemuksista huolimatta

Os­ka­ri Val­to­nen

Te­räs­kuu­la on hal­kai­si­jal­taan 27 mil­li­met­riä ja pai­naa 80 gram­maa.

Pe­li­val­mis­ta­jat ovat ra­ken­ta­neet täl­lai­sel­le kuu­lal­le sa­doit­tain pe­li­kent­tiä ja tu­han­sit­tain es­tei­tä. Pe­laa­mi­nen ja pal­lon kat­se­le­mi­nen on su­ku­pol­vi­ko­ke­mus. Niin kau­an kuin kuu­la on ol­lut ole­mas­sa, se on flip­pe­rin ken­täl­lä tuot­ta­nut pe­laa­jil­leen iloa ja su­rua.

Jy­väs­ky­lä­läi­nen Panu Ok­sa­la seu­raa vie­ri­vän kuu­lan lii­ket­tä Mus­ta Kyn­nys -baa­ris­sa. Flip­pe­rin ta­ka­tau­lus­sa ko­mei­lee nimi To­tal Nuc­le­ar An­ni­hi­la­ti­on – siis To­taa­li­nen ydin­tu­ho. Peli on Spoo­ky Pin­bal­lin val­mis­ta­ma.

Ok­sa­la saa­vut­taa pe­lis­sä ti­lan­teen, jos­sa pe­li­ken­täl­lä on sa­ma­nai­kai­ses­ti kol­me pal­loa. Yk­si niis­tä kar­kaa no­pe­as­ti ulos ken­täl­tä. Ok­sa­la tar­vit­si­si vie­lä yh­den on­nis­tu­neen osu­man, jot­ta sai­si ke­rät­tyä pe­lis­sä suu­ren pis­te­pal­kin­non. Lo­put kak­si pal­loa sin­koi­le­vat ja ajau­tu­vat ne­kin mo­lem­mat ulos ken­täl­tä. Pis­tei­den ke­ruu epä­on­nis­tuu. Har­mis­tu­mi­sen nä­kee Ok­sa­lan kas­voil­ta.

Vie­ri­vä kuu­la on kai­kil­le yh­tä an­ka­ra. Pe­lin lo­pus­sa se voit­taa ai­na.

Jos tätä har­ras­tus­ta pi­täi­si ku­va­ta yh­del­lä sa­nal­la, mikä se oli­si?

"Var­maan hul­luus."

Gangs­te­ri­kau­pun­gin kas­vat­ti

Flip­pe­rit ovat 1930-lu­vun suu­ren la­man lap­sia.

Vuon­na 1931 Ame­ri­kas­sa alet­tiin tuot­taa en­sim­mäi­siä ko­li­koil­la pe­lat­ta­via flip­pe­rei­tä, jot­ka osa kan­sa­lai­sis­ta näki jopa uh­ka­na yh­teis­kun­nal­le. Kou­lut ja kir­kot kat­soi­vat, et­tä pe­lit ro­mut­ta­vat las­ten mo­raa­li­kä­si­tyk­sen ja aja­vat nämä lint­saa­maan kou­lus­ta sekä va­ras­ta­maan ko­li­koi­ta. Flip­pe­rei­tä oli teh­ty en­nen­kin, mut­ta nyt pe­lat­tiin ra­hal­la.

En­sim­mäi­set flip­pe­rit oli­vat käy­tän­nös­sä for­tu­noi­ta, jois­sa oli mu­ka­na al­keel­li­sia säh­kö­toi­min­to­ja. Kuu­la lai­tet­tiin vie­ri­mään kal­te­val­le pe­li­lau­dal­le, joka oli täyn­nä eri­lai­sia es­tei­tä, ku­ten esi­mer­kik­si nau­lo­ja. Sana pin­ball juon­tuu käy­tän­nös­sä sa­nois­ta pin = nau­la ja ball = pal­lo.

Pe­lin lop­pu­tu­los ja pal­lon liik­ku­mi­nen pe­li­ken­täl­lä oli epä­var­maa, ei­kä me­tal­li­kuu­lan vie­ri­mi­seen ei voi­nut vai­kut­taa kuin pe­liä tö­ni­mäl­lä. Flip­pe­rei­den pa­ris­sa uh­ka­pe­lat­tiin ja pe­li­suo­ri­tuk­sis­ta ja­et­tiin myös pal­kin­to­ja.

Val­ta­o­sa flip­pe­reis­tä val­mis­tet­tiin Chi­ca­gos­sa, joka yh­dis­tet­tiin Ame­ri­kan kau­pun­geis­ta vah­vim­min jär­jes­täy­ty­nee­seen ri­kol­li­suu­teen. Maa­il­man tun­ne­tuim­mat flip­pe­ri­val­mis­ta­jat ovat pe­räi­sin täs­tä kau­pun­gis­ta. Got­t­lieb pe­rus­tet­tiin vuon­na 1927, Bal­ly vuon­na 1932 ja Wil­li­ams vuon­na 1943.

Eten­kin New Yor­kin kau­pun­gin por­mes­ta­ri Fi­o­rel­lo La­Gu­ar­dia oli pe­le­jä vas­taan. Vuon­na 1942 New Yor­kin kau­pun­gin­val­tuus­to kiel­si La­Gu­ar­di­an joh­dol­la flip­pe­rit jul­ki­sis­sa pai­kois­sa kau­pun­gin alu­eel­la.

Po­lii­sit pää­tyi­vät te­ke­mään lu­ke­mat­to­mia rat­si­oi­ta ja ko­nei­ta mou­ka­roi­tiin sä­pä­leik­si näyt­tä­vyy­den vuok­si. En­sim­mäi­sen päi­vän ai­ka­na New Yor­kis­sa ta­ka­va­ri­koi­tiin pe­rä­ti yli 2000 flip­pe­riä. Mää­rä on val­tai­sa, ja sen on us­kot­tu ole­van jopa vii­de­so­sa kau­pun­gin kai­kis­ta flip­pe­reis­tä.

Toi­sen maa­il­man­so­dan rie­hu­es­sa La­Gu­ar­dia ja vi­ra­no­mai­set kat­soi­vat flip­pe­rei­den vie­vän myös kal­li­sar­voi­sia re­surs­se­ja ase­tuo­tan­nol­ta. Pe­lien val­mis­ta­mi­seen käy­tet­tiin ku­pa­ria, nik­ke­liä ja alu­mii­nia, joi­ta tar­vit­tiin ki­pe­äs­ti muu­al­la.

Ta­ka­va­ri­koi­tu­ja pe­le­jä rii­sut­tiin ma­te­ri­aa­leis­ta, joi­ta kul­je­tet­tiin run­sain mää­rin am­mus­teh­tail­le. Vi­ra­no­mai­set upot­ti­vat rii­sut­tu­ja ko­nei­ta Long Is­land Soun­din sal­meen ja East Ri­ve­rin ve­si­väy­lään.

Pian New Yor­kin esi­merk­kiä pe­li­kiel­los­sa seu­ra­si­vat Chi­ca­go, Los An­ge­les, New Or­le­ans ja Mil­wau­kee. Ko­neet ajet­tiin ala­kult­tuu­rin pe­li­vä­li­neik­si. Flip­pe­rit py­syi­vät pii­los­sa suu­ren ylei­sön sil­mis­tä ja nii­den mai­ne säi­lyi muut­tu­mat­to­ma­na seu­raa­vien vuo­si­kym­men­ten ajan.

Ensimmäiset flipperit olivat käytännössä fortunoita. Kuva on ranskalaisesta pelimuseosta. KUVA: Pierre André, Wikimedia commons

Pierre André, Wikimedia commons

Tai­to­pe­li vai tuu­ria?

Panu Ok­sa­la, 34, aloit­ti ak­tii­vi­sen pe­laa­mi­sen kol­me vuot­ta sit­ten Mus­tan Kyn­nyk­sen flip­pe­rei­den kaut­ta. An­nis­ke­lu­ra­vin­to­la­na Kyn­nys on tyy­pil­li­nen esi­merk­ki pe­li­pai­kas­ta Suo­mes­sa.

"Siel­lä oli ka­ve­rei­ta­ni, jot­ka pe­la­si­vat flip­pe­riä. Sen so­si­aa­li­sen ryh­män kaut­ta sit­ten in­nos­tuin it­se­kin. So­si­aa­li­suus on ol­lut tär­keä osa pe­laa­mis­ta ka­ve­ri­pii­ril­lem­me", hän sa­noo.

Jy­väs­ky­läs­sä on kym­men­kun­ta ak­tii­vis­ta pe­laa­jaa, jot­ka ta­paa­vat toi­si­aan vii­koit­tain. Pe­laa­mi­seen on pe­rus­tet­tu omat so­me­ka­na­vat­kin. Sekä What­sa­pis­sa et­tä Jy­väs­ky­län flip­pe­ris­tit -Fa­ce­book-ryh­mäs­sä ja­e­taan päi­vi­tyk­siä pe­li­ko­ke­muk­sis­ta ja kes­kus­tel­laan kil­pai­luis­ta ja alu­een pe­leis­tä.

Ok­sa­la on pe­lan­nut eri­lai­sia vi­de­o­pe­le­jä vii­si­vuo­ti­aas­ta läh­tien. Flip­pe­reis­sä hän­tä vie­hät­tää eni­ten pe­lien me­kaa­ni­suus.

"Ne ei­vät ole vir­tu­aa­li­sia. Jos nii­tä ver­ra­taan tie­to­ko­ne­pe­lei­hin, ne toi­mi­vat fy­sii­kan la­kien mu­kai­ses­ti."

Moni flip­pe­reis­tä tie­tä­mä­tön miel­tää ne tuu­ri­pe­lik­si, mut­ta to­si­a­si­as­sa näin ei ole. Pal­loa oh­ja­taan me­loil­la, joi­ta pe­laa­ja kont­rol­loi na­peis­ta. Me­lat toi­mi­vat kuin jää­kiek­ko­mai­lat. Pal­lo lyö­dään niil­lä tiet­tyi­hin koh­tei­siin, jot­ta pe­lis­sä saa­vu­te­taan eri­lai­sia ta­voit­tei­ta ja pis­tei­tä.

Flip­pe­riä en­sim­mäis­tä ker­taa pe­laa­vat pyr­ki­vät usein vain pi­tä­mään pal­lon mah­dol­li­sim­man kau­an pe­li­ken­täl­lä, kun taas ko­ke­neet pe­laa­jat tie­tä­vät tar­kas­ti, mitä teh­dä ja min­ne pal­lo pi­täi­si lyö­dä.

"Mitä enem­män pe­liin pää­see si­sään, sitä enem­män ta­ju­aa, et­tä tä­mä­hän on tai­toa. Ei­hän täs­sä ole tuu­ril­la juu­ri­kaan te­ke­mis­tä."

Uu­dem­mat flip­pe­rit si­säl­tä­vät usein mo­ni­mut­kai­set sään­nöt ja ta­ri­nan, joka hui­pen­tuu wi­zard-moo­diin eli niin kut­sut­tuun tai­ta­jien lop­pu­hui­pen­nuk­seen tai vii­mei­seen teh­tä­vään. Use­an flip­pe­rin voi pe­la­ta jopa läpi.

Flip­pe­rin­pe­luus­ta jär­jes­te­tään ak­tii­vi­ses­ti kil­pai­lu­ja niin Suo­mes­sa kuin maa­il­mal­la­kin. Pe­laa­mi­ses­sa ko­ros­tu­vat use­at tai­dot, ku­ten pal­lon hal­tuun ot­ta­mi­nen ja kont­rol­li­pe­laa­mi­nen.

"Kai­kis­ta tär­kein­tä on osua. Jos osut joka lyön­nil­lä, si­nul­la ei ole iki­nä mi­tään on­gel­mia. Mut­ta ku­kaan ei pys­ty lyö­mään sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti", Ok­sa­la sa­noo.

Mui­ta tär­kei­tä pe­li­tai­to­ja ovat pe­li­ko­neen tö­ni­mi­nen ja pe­li­ä­ly. Tö­ni­mi­sel­lä es­te­tään pal­lon pää­ty­mis­tä pois pe­li­ken­täl­tä, kun pe­li­ä­ly taas tar­koit­taa sään­tö­jen tie­tä­mys­tä. Jo­kai­sen flip­pe­rin sään­nöt täy­tyy osa­ta, jos ai­koo kil­pail­la.

"Mitä enem­män pe­liin pää­see si­sään, sitä enem­män ta­ju­aa, et­tä tä­mä­hän on tai­toa."

"Et voi pär­jä­tä, jos et tun­ne sään­tö­jä. Se on kyl­mä fak­ta."

Ki­sa­pe­laa­mi­ses­ta Ok­sa­lal­la on ko­ke­mus­ta nyt vuo­den ver­ran. Hän kil­pai­li en­sim­mäi­sen ker­ran Ori­ve­den Pe­li­hel­vet­ti -pe­li­hal­lis­sa jär­jes­te­tys­sä tur­nauk­ses­sa. Pe­li­hel­vet­ti on Jy­väs­ky­lää lä­hin pe­li­hal­li.

"Jos pe­laa, jou­tuu mat­kus­ta­maan."

Ai­kan­sa ki­sail­tu­aan Ok­sa­lal­le syn­tyi aja­tus, et­tä ko­tiin pi­tää saa­da oma flip­pe­ri. En­sim­mäi­sek­si ko­neek­si va­li­koi­tui ja­pa­ni­lais­läh­töi­sen Data Eas­tin 1992 val­mis­ta­ma Let­hal We­a­pon 3, eli Tap­pa­va ase 3. Hin­taa pe­lil­lä oli 2 100 eu­roa.

Flip­pe­ri on tyy­pil­li­ses­ti noin kak­si met­riä kor­kea, puo­li­tois­ta met­riä pit­kä ja rei­lus­ti yli puo­li met­riä le­veä kone. Pai­noa lait­teel­la on 120 ki­loa tai enem­män. Ok­sa­la si­joit­ti pe­lin läm­pi­mään va­ras­to­huo­nee­seen, sil­lä avo­vai­mo ei suos­tu­nut ot­ta­maan ko­net­ta si­säl­le ta­loon.

"Joka päi­vä ei voi ol­la baa­ris­sa pe­laa­mas­sa. On hel­pom­pi kä­vel­lä kym­me­nen met­riä kuin men­nä kes­kus­taan pe­laa­maan."

Ok­sa­la osal­lis­tui tänä vuon­na EM-ki­soi­hin Tans­kas­sa ja SM-ki­soi­hin Lem­pää­läs­sä. Hän opet­te­li kil­pai­lu­ja var­ten val­ta­vas­ti ko­nei­den sään­tö­jä ja kat­soi vii­koit­tain usei­ta tun­te­ja pe­li­vi­de­oi­ta Yo­u­Tu­bes­ta. Myös pe­laa­mi­nen oli tär­keä osa har­joit­te­lua.

"Mi­nul­la on sel­lai­nen pie­ni vih­ko, jo­hon kir­jaan ylös ai­na stra­te­gi­an ko­nees­ta, mi­ten sitä kan­nat­taa pe­la­ta", hän to­te­aa.

Ka­lut­tu­aan ko­to­na Let­hal We­a­pon -flip­pe­rin­sä läpi Ok­sa­la ha­lu­si ker­ryt­tää tai­to­jaan ja os­taa seu­raa­vak­si pro­fii­lil­taan haas­ta­vam­man ko­neen. Pian ko­to­na oli toi­nen­kin flip­pe­ri van­han vie­res­sä: Ster­nin Rol­ler­Co­as­ter Ty­coon vuo­del­ta 2002. Täl­lä pe­lil­lä hin­taa oli 2 200 eu­roa.

"Ki­sa­pe­laa­mis­ta pi­tää har­joi­tel­la vie­lä li­sää, et­tä pää­si­si sin­ne eh­kä top vii­teen­kym­me­neen Suo­men lis­tas­sa. Siel­lä on jo ai­ka ko­via pe­laa­jia", hän ker­too.

Ke­säl­lä hän myi Let­hal We­a­po­nin eteen­päin. Syk­syl­lä hän lait­toi Rol­ler­Co­as­ter Ty­coo­nin myyn­tiin. Ko­nei­den lä­pi­pe­laa­mi­nen ja kier­rät­tä­mi­nen kiin­nos­taa Ok­sa­laa.

"Se on osoit­tau­tu­nut yl­lät­tä­vän han­ka­lak­si. Myyn­ti­a­jat ovat ai­ka pit­kiä, jos hin­nas­ta ei ha­lua tin­kiä. Ja vaih­dot ei­vät ole ko­vin suu­res­sa suo­si­os­sa."

Jyväskyläläinen Panu Oksala ajautui flipperiharrastukseen Mustan Kynnyksen pelien kautta. KUVA: Oskari Valtonen

Oskari Valtonen

Flip­pe­rin pe­las­ta­nut osu­ma

Yk­si mies on flip­pe­rei­den kan­nal­ta ken­ties tär­ke­äm­pi kuin ku­kaan muu: ame­rik­ka­lai­nen Ro­ger Shar­pe. Hän­tä pi­de­tään flip­pe­rei­den pe­las­ta­ja­na ja hän on edel­leen ak­tii­vi­nen vai­kut­ta­ja la­jin sa­ral­la.

Kos­ka Yh­dys­val­lois­sa 1940-lu­vul­la sää­de­tyt lait es­ti­vät flip­pe­rin­pe­luun vain tie­tyis­sä osa­val­ti­ois­sa, ah­din­ko ei es­tä­nyt pe­lien ke­hi­tys­tä.

En­sim­mäi­nen var­si­nai­nen oi­kea flip­pe­ri oli Got­t­lie­bin val­mis­ta­ma Hump­ty Dump­ty eli Tyy­ris tyl­le­rö vuo­del­ta 1947. Peli mul­lis­ti koko flip­pe­ris­ke­nen esit­te­le­mäl­lä pal­loa oh­jaa­vat iko­ni­set me­lat. Flip­pe­rei­den toi­nen su­ku­pol­vi syn­tyi. Me­lat osoit­tau­tui­vat pe­laa­jien kes­kuu­des­sa suo­si­tuik­si ja 1950-lu­vun puo­li­vä­liin men­nes­sä for­tu­na­mais­ten flip­pe­rei­den ai­ka oli jää­nyt taak­se.

Pe­li­suun­nit­te­li­ja Har­ry Mabs kek­si me­lat va­hin­gos­sa suun­ni­tel­les­saan Ba­se­ball-ko­lik­ko­pe­liä. Hump­ty Dump­tys­sa ne oli vie­lä si­joi­tet­tu pe­li­ken­tän si­vuil­le ja ”vää­rin päin”. En­nen pit­kää me­lo­jen si­jain­ti va­kiin­tui pe­li­ken­tän ala­o­saan.

1970-lu­vul­la suh­tau­tu­mi­nen flip­pe­riä koh­taan hil­jal­leen muut­tui. Peli oli ke­hit­ty­nyt val­ta­vas­ti sii­tä, mitä se oli 1930-lu­vul­la. Ka­li­for­ni­an kor­kein oi­keus lin­ja­si vuon­na 1974, et­tä ky­sees­sä on tuu­ri­pe­lin si­jaan tai­to­pe­li. Kiel­to­la­ki flip­pe­rei­tä koh­taan Los An­ge­le­sis­sa päät­tyi.

New Yor­kis­sa vas­tus­tus pe­liä koh­taan edel­leen jat­kui. Kau­pun­ki oli kui­ten­kin ajau­tu­nut ta­lou­del­li­seen krii­siin ja kai­pa­si uu­sia tu­lon­läh­tei­tä. Ky­sy­mys flip­pe­rei­den kiel­lon ku­mo­a­mi­ses­ta tuli ajan­koh­tai­sek­si 1976.

Sa­moi­hin ai­koi­hin Ro­ger Shar­pe muut­ti col­le­gen jäl­keen New Yor­kiin ja toi­mi aloit­te­le­va­na jour­na­lis­ti­na. Hän oli tuol­loin myös yk­si maa­il­man par­hais­ta flip­pe­rin­pe­laa­jis­ta. Shar­pe kir­joit­ti flip­pe­reis­tä jut­tu­ja leh­tiin. Ne kiin­nit­ti­vät viih­de- ja mu­siik­ki­o­pe­raat­to­rei­den yh­dis­tyk­sen, Amu­se­ment & Mu­sic Ope­ra­tors As­so­ci­a­ti­o­nin, huo­mi­on.

Yh­dis­tys ha­lu­si ku­mo­ta 35 vuot­ta van­han lain. Shar­peen otet­tiin yh­teyt­tä ja hä­nel­tä ky­syt­tiin, to­dis­tai­si­ko hän oi­keu­des­sa flip­pe­rei­den ole­van tai­to­pe­li. 28-vuo­ti­as mies oli heti mu­ka­na.

Shar­pel­le jär­jes­tet­tiin kak­si flip­pe­riä oi­keus­sa­liin Man­hat­ta­nil­la. Me­di­an edus­ta­jat ja vir­ka­mie­het ke­rään­tyi­vät pe­lien ym­pä­ril­le Shar­pen aloit­ta­es­sa pe­li­suo­ri­tuk­sen­sa.

En­sin hän de­monst­roi pal­lon täh­tää­mis­tä flip­pe­rin me­loil­la, mut­ta se ei vie­lä va­kuut­ta­nut kat­so­jia tar­peek­si. Shar­pe päät­ti en­nus­taa saa­van­sa pal­lon kul­ke­maan tie­tys­tä väy­läs­tä pe­li­ken­täl­lä pal­lon lau­kai­si­jan avul­la.

Osu­man epä­on­nis­tu­mi­seen oli suu­rem­pi mah­dol­li­suus kuin sen on­nis­tu­mi­seen. Shar­pe vi­rit­ti am­pu­jan ja lä­het­ti pal­lon pe­li­ken­täl­le vie­ri­mään. Pal­lon reit­ti oli tis­mal­leen se, mitä Shar­pe en­nus­ti. Tämä va­kuut­ti val­tuus­ton, joka päät­ti ku­mo­ta pe­lien kiel­lon. Chi­ca­go seu­ra­si pian New Yor­kin pe­räs­sä.

Tämä osu­ma pe­las­ti flip­pe­rit. Tois­tai­sek­si.

Kolme sukupolvea pelaajia Malmössä vuonna 1989. KUVA: Jonn Leffman, Wikimedia commons

Jonn Leffman, Wikimedia commons

Rayn mo­no­po­li­a­se­ma

Flip­pe­rit yleis­tyi­vät Suo­mes­sa 1960-lu­vun ai­ka­na. 1970-lu­vul­la pe­le­jä oli jo joka baa­ris­sa, kup­pi­las­sa ja huol­to­a­se­mal­la. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la asu­va flip­pe­ri­har­ras­ta­ja Ant­ti Pel­to­nen pi­tää it­se juu­ri 1970-lu­kua flip­pe­rei­den kul­ta-ai­ka­na Suo­mes­sa.

"Baa­ris­sa oli pa­jat­so, ju­ke­box ja flip­pe­ri. Sel­lais­ta oli Suo­men viih­de­tar­jon­ta sil­lä het­kel­lä."

Pel­to­nen on har­ras­ta­nut flip­pe­rei­tä jo lä­hes kol­me­kym­men­tä vuot­ta. Hän hank­ki en­sim­mäi­sen flip­pe­rin­sä vuon­na 1991. Peli oli Got­t­lie­bin Sin­bad vuo­del­ta 1978. Ny­kyi­sin Pel­to­nen omis­taa kol­mi­sen­kym­men­tä pe­liä, jot­ka hän on mah­dut­ta­nut vuok­raa­maan­sa kom­pak­tiin kel­la­ri­ti­laan.

"Tä­hän on läh­det­ty, niin mik­si sitä lo­pet­taa­kaan. Ajat­te­lin, et­tä os­ta­pa ko­keek­si en­sim­mäi­nen flip­pe­ri ja kat­so, mitä käy. Kaik­ki ti­lat tämä täyt­tää", hän sa­noo.

Pel­to­sen en­sim­mäi­nen muis­to flip­pe­reis­tä on 1960–1970-lu­vun tait­tees­ta. Äi­dil­lä oli Hel­sin­gin Ul­lan­lin­nas­sa kah­vi­baa­ri, jon­ka nur­kas­sa sei­soi flip­pe­ri. Lap­se­na Pel­to­nen ei ym­mär­tä­nyt pe­liä kun­nol­la, mut­ta ylet­tyi nä­ke­mään la­sin ylä­puo­lel­le ja pys­tyi lait­ta­maan ra­han rei­äs­tä si­sään. Se oli pää­a­sia.

"Sin­ne sai lait­taa sen 50 pen­niä per viik­ko vai kuin­ka vä­hän se nyt oli, mut­ta mis­sään ta­pauk­ses­sa ei joka päi­vä."

Flip­pe­rien saa­pu­mi­ses­ta Suo­meen on säi­ly­nyt vä­hän tie­toa. Kos­ka Pel­to­nen on har­ras­ta­nut la­jia pit­kään, hän tun­tee suh­teel­li­sen hy­vin flip­pe­rin his­to­ri­aa maas­sa, mut­ta kaik­kia tark­ko­ja tie­to­ja hän­kään ei tie­dä. Pel­to­nen kui­ten­kin ar­ve­lee, et­tä yk­si­tyi­set pe­li­a­lal­la toi­mi­neet yrit­tä­jät oli­vat en­sim­mäi­siä ta­ho­ja, jot­ka ai­koi­naan toi­vat flip­pe­rit Suo­meen. Ajal­li­ses­ti tämä on ta­pah­tu­nut mah­dol­li­ses­ti 1960-lu­vun alus­sa tai 1950-lu­vun lop­pu­puo­lel­la.

"Kuka se en­sim­mäi­nen sit­ten on ol­lut, se on hy­vin vai­kea sa­noa. Ne ukot ovat jo hau­das­sa, ke­nel­tä ky­syä."

Flip­pe­reil­lä meni Suo­mes­sa hy­vin vuo­teen 1976 as­ti. Sil­loin val­tio päät­ti puut­tua pe­liin. Edus­kun­ta sää­ti lain ajan­vie­te­au­to­maa­teis­ta ja sen no­jal­la an­ne­tun ase­tuk­sen, jon­ka mu­kaan Raha-au­to­maat­tiyh­dis­tys Ray:llä oli yk­si­noi­keus näi­hin lait­tei­siin.

Lain myö­tä jul­ki­sis­sa pai­kois­sa ol­leet flip­pe­rit siir­tyi­vät val­ti­ol­le. Yk­si­tyis­hen­ki­löt ei­vät saa­neet enää jat­kaa flip­pe­rei­den ope­raat­to­ri­toi­min­taa. Vain hu­vi­puis­tot ja ti­vo­lit jä­tet­tiin lain ul­ko­puo­lel­le.

"Se oli ihan kuo­li­nis­ku alal­le", Pel­to­nen sa­noo.

Lain­sää­tä­jien pe­rus­te­lut lail­le oli­vat seu­raa­vat: ”Ih­mis­ten pe­li­ha­luun pe­rus­tu­vaa tu­lon­han­kin­taa tu­lee ra­joit­taa ja sal­lia se vain yleis­hyö­dyl­li­siin tar­koi­tuk­siin.”

Suo­men Au­to­maat­ti­vuok­raa­jat ry nos­ti­vat mek­ka­lan. La­kiin kir­jat­tiin eh­to, et­tä val­tio mak­saa yk­si­tyis­ta­hoil­le lait­teis­ta nii­den var­si­nai­sen ar­von li­säk­si me­ne­te­tyn lii­ke­ar­von. Lain vii­den vuo­den siir­ty­mä­a­jan päät­teek­si Ray oli lu­nas­ta­nut kaik­ki lain so­vel­ta­mis­pii­riin kuu­lu­neet yk­si­tyi­set flip­pe­rit va­ra­o­si­neen ja työ­ka­lui­neen.

Lain voi­maan­tu­lon jäl­keen Ray päät­ti, mitä ko­nei­ta Suo­meen os­tet­tiin. Han­ki­tut pe­lit oli­vat val­ti­on hy­vik­si ha­vait­se­mia mal­le­ja. Nii­hin lu­keu­tui esi­mer­kik­si Got­t­lie­bin val­mis­ta­mia pe­le­jä.

"Ne oli­vat yk­sin­ker­tai­sia pe­le­jä. Toi­saal­ta hyvä puo­li oli se, et­tä mi­kään ei men­nyt rik­ki, kun ei niis­sä ol­lut yh­tään mi­tään, mikä oli­si voi­nut rik­ki men­nä­kään", Pel­to­nen sa­noo.

Kai­ken li­säk­si laki kiel­si van­ho­jen pe­lien myy­mi­sen yk­si­tyis­hen­ki­löil­le Suo­mes­sa. Ul­ko­mail­le pe­le­jä sai kui­ten­kin myy­dä. Kun uu­sia lait­tei­ta ti­lat­tiin li­sää Suo­meen, Ray tu­ho­si ja ro­mut­ti sa­mal­la omia van­ho­ja lait­tei­taan. Vain joi­tain ko­nei­ta säi­lyi.

Ajan­vie­te­au­to­maat­tien toi­min­taa ei ole tiet­tä­väs­ti har­joi­tet­tu yk­si­noi­keu­del­la mis­sään muu­al­la pait­si Suo­mes­sa.

Pel­to­sen mu­kaan yk­si­tyi­set ope­raat­to­rit oli­vat ai­em­min mak­sa­neet baa­reil­le koh­tuul­lis­ta si­joi­tus­paik­ka­kor­vaus­ta, mikä oli jopa 50 pro­sent­tia kas­sas­ta. Uu­den lain myö­tä Ray päät­ti, et­tä mak­saa sa­man ver­ran si­joi­tus­kor­vaus­ta, mitä ra­ha­pe­leis­tä mak­set­tiin: 16 pro­sent­tia.

"Siis ihan hä­vi­ä­vän vä­hän. Sitä kaut­ta sit­ten ei ke­nen­kään kan­nat­ta­nut kat­sel­la flip­pe­riä nur­kis­saan. Sil­lä lail­la ne hä­vi­si­vät."

Antti Peltosen kokoelmassa on kaikkinensa kolmisenkymmentä flipperiä. KUVA: Antti Peltonen

Antti Peltonen

Flip­pe­rei­den suu­rin pul­lon­kau­la

Laki oli vas­ta yk­si syy flip­pe­rei­den hä­vi­ä­mi­seen. Toi­nen syy oli se, et­tä 1970–1980-lu­vun tait­tees­sa il­mes­tyi­vät ko­li­koil­la pe­lat­ta­vat vi­de­o­pe­lit. Ne oli­vat pa­hin flip­pe­rei­den kil­pai­li­ja maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

Näi­den ar­ca­de-tyyp­pis­ten vi­de­o­pe­lien yleis­tyt­tyä pe­li­pai­kois­sa oli en­tis­tä enem­män lait­tei­ta, mi­hin lait­taa ra­haa. Vi­de­o­pe­lit vei­vät vä­hem­män ti­laa. Kil­pai­lu ko­ve­ni.

"Vi­de­o­pe­leis­sä oli se hyvä puo­li, et­tä nii­tä ei tar­vin­nut juu­ri­kaan huol­taa. Ai­nut huol­to­toi­men­pi­de oli käy­dä tyh­jen­tä­mäs­sä kas­sa, kun taas flip­pe­riä täy­tyy ras­sa­ta kai­ken ai­kaa", Pel­to­nen sa­noo.

1970–1980-lu­ku­jen vaih­tees­sa Suo­meen il­mes­tyi­vät myös he­del­mä­pe­lit. 1980-lu­vul­la ko­li­koil­la pe­lat­ta­vat uh­ka­pe­lit li­sään­tyi­vät. Esi­mer­kik­si Rayn po­ke­ri il­mes­tyi vuon­na 1986. Ra­ha­pe­lit tuot­ti­vat voit­to­ja pe­laa­jil­le, flip­pe­rit ei­vät.

1990-lu­vul­la pe­li­vaih­to­eh­doik­si tu­li­vat vie­lä ko­ti­kon­so­lit, jot­ka uh­ka­si­vat pe­li­hal­le­ja. Se al­koi ol­la jo lii­kaa flip­pe­ri­val­mis­ta­jil­le. Ko­ti­pe­laa­mi­sen laa­tu pa­ra­ni jat­ku­vas­ti. Flip­pe­rit jäi­vät jäl­keen, vaik­ka oli­vat ke­hit­ty­neet pe­lei­nä mo­ni­mut­kai­sim­mik­si kuin kos­kaan.

Vuon­na 1995 Suo­men EU-jä­se­nyys vai­kut­ti viih­de­pe­li­toi­min­nan va­pau­tu­mi­seen. Suo­mes­sa voi­maan tul­lut viih­de­lai­te­la­ki ku­mo­si van­han lain ajan­vie­te­au­to­maa­teis­ta ja Ray:n mo­no­po­li flip­pe­rei­hin lop­pui.

Sa­mal­la kun yk­si­tyis­hen­ki­löt aloit­ti­vat jäl­leen flip­pe­rei­den ope­roin­nin, Ray siir­si ajan­vie­te­au­to­maat­ti­toi­min­tan­sa ty­tä­ryh­ti­öl­leen Pe­li­kal­le. La­ki­muu­tos tuli Suo­men flip­pe­rei­den kan­nal­ta kui­ten­kin to­del­la myö­hään.

1990-lu­vun puo­li­vä­lin jäl­keen flip­pe­rei­den val­mis­ta­mi­nen ei ol­lut enää kan­nat­ta­vaa. Suu­rim­mat pe­li­val­mis­ta­jat lo­pet­ti­vat yk­si ker­ral­laan. Got­t­lieb heit­ti pyyh­keen ke­hään vuon­na 1996. Wil­li­ams oli pian mark­ki­noil­la käy­tän­nös­sä yk­sin.

Lop­pu­ai­ka­na Wil­li­ams ko­kei­li vie­lä vii­meis­tä yri­tys­tä flip­pe­rei­den pe­las­ta­mi­sek­si. Yri­tys suun­nit­te­li pe­li­a­lus­tan, joka yh­dis­te­li vi­de­o­pe­liä ja flip­pe­riä kes­ke­nään. Pin­ball 2000 -pe­le­jä val­mis­tet­tiin vain kak­si, kun­nes flip­pe­ri­teh­das Chi­ca­gos­sa sul­jet­tiin 1999. Wil­li­ams jat­koi toi­min­taa ka­si­no­lai­te­puo­lel­la.

Sega lo­pet­ti myös sa­man vuo­den ai­ka­na. Sen joh­ta­jiin kuu­lu­nut Gary Stern os­ti flip­pe­ri­teh­taan it­sel­leen, ja ni­me­si sen Stern Pin­bal­lik­si. Stern jäi pit­kään koko maa­il­man ai­no­ak­si flip­pe­rei­den val­mis­ta­jak­si.

Flip­pe­rei­den ar­von pu­do­tes­sa 1990-lu­vul­la Pe­li­ka myi pe­le­jään pois edul­li­ses­ti.

"It­se tuli os­tet­tua var­maan pa­ri­kym­men­tä 90-lu­vun alun flip­pe­riä siel­tä", Pel­to­nen ker­too.

Ylen Ke­vy­et Mul­lat -pod­cas­tis­sa (2018) har­ras­ta­jat ar­vi­oi­vat, et­tä baa­reis­sa oli 2000-lu­vun alus­sa yh­teen­sä noin 3000 flip­pe­riä ja har­ras­ta­jil­la jo­ku­nen sata.

Vuon­na 2001 Suo­men hu­vi­puis­to­jen ja pe­li­hal­lien flip­pe­ri­kan­taa hal­lin­noi­nut toi­mi­tus­joh­ta­ja Jör­gen Vic­tor­zon vah­vis­ti Ete­lä-Suo­men Sa­no­mil­le, et­tä ko­nei­den mää­rä oli pu­don­nut vii­den vuo­den ai­ka­na 1700 lait­tees­ta nel­jään­sa­taan.

2000-lu­vun en­sim­mäi­nen vuo­si­kym­men oli flip­pe­rei­den suu­rin pul­lon­kau­la.

Käy­tös­tä pois­tet­tu­ja flip­pe­rei­tä lai­vat­tiin jopa kon­teis­sa Ame­rik­kaan, jos­sa ne kun­nos­tet­tiin ja myy­tiin hy­väl­lä hin­nal­la yk­si­tyis­hen­ki­löil­le.

"Niil­lä ei ol­lut käy­tän­nös­sä mi­tään ar­voa. Jot­kut sa­no­vat, et­tä vii­del­lä­sa­dal­la mar­kal­la pys­tyi ha­ke­maan ai­ka uu­deh­ko­ja ko­nei­ta Pe­li­kal­ta, kun he ala­sa­joi­vat toi­min­taa", Ok­sa­la sa­noo.

Pelivalmistajat tekivät flippereistä entistä näyttävämpiä 1990-luvulla. Kuvan peli on White Water (1993). KUVA: Oskari Valtonen

Oskari Valtonen

Uu­si tu­le­mi­nen

Tänä syk­sy­nä Panu Ok­sa­la os­ti Taru sor­mus­ten her­ras­ta -flip­pe­rin. Ster­nin vuon­na 2003 val­mis­ta­ma peli mak­soi noin 4 500 eu­roa. Lord of the Ring­siä pi­de­tään yh­te­nä vai­keim­mis­ta läpi pe­lat­ta­vis­ta flip­pe­reis­tä.

"Hom­ma­sin sen sy­vien sään­tö­jen ta­kia. Se on eh­kä ko­to­na miel­lyt­tä­väm­pi kone, kuin ke­pe­äm­pi Rol­ler­Co­as­ter Ty­coon", hän ker­too.

2010-lu­vul­la flip­pe­rit al­koi­vat osoit­taa el­py­mi­sen merk­ke­jä. Har­ras­ta­jat haa­li­vat vuo­si­kau­sia ko­nei­ta it­sel­leen ja flip­pe­rei­hin kes­kit­ty­viä pe­li­sa­le­ja al­koi il­mes­tyä ym­pä­ri Suo­mea. Pel­to­sen oma Ext­ra­ball-pe­li­hal­li Hel­sin­gis­sä sai al­kun­sa vuon­na 2013.

"Kyl­lä tämä tun­tuu ole­van suo­si­tum­paa kuin ai­koi­hin. Hal­lis­sa riit­tää kä­vi­jöi­tä. Ko­nei­den hin­nat ovat oi­ke­as­taan nous­seet jo sel­lai­sik­si, et­tä ru­pe­aa hir­vit­tä­mään. Al­le kol­mel­la­tu­han­nel­la eu­rol­la ei oi­kein saa min­kään­nä­köis­tä pe­liä".

Har­ras­ta­jil­la on sa­doit­tain ko­nei­ta, mut­ta Pel­to­sen mu­kaan ko­ko­nais­mää­rää on hy­vin vai­kea ar­vi­oi­da. Hel­sin­gin ja Tam­pe­reen seu­tu on erit­täin ak­tii­vis­ta alu­et­ta pe­lien ja har­ras­ta­jien suh­teen.

Ok­sa­lan mu­kaan nos­tal­gia on tär­keä syy la­jin el­py­mi­sel­le. Har­ras­ta­ja­mää­rä on kas­va­maan päin ja tie­toi­suus pe­lis­tä kas­vaa. Po­ruk­kaan kuu­lu­mi­nen on aja­nut uu­sia har­ras­ta­jia mu­kaan.

Flip­pe­ri­vi­de­o­pe­lit ei­vät tun­nu täy­sin sa­mal­ta kuin oi­ke­at flip­pe­rit, kos­ka fyy­sis­tä pe­laa­mis­ta ei voi emu­loi­da täy­sin au­tent­ti­ses­ti. Uu­sia flip­pe­ri­val­mis­ta­jia on il­mes­ty­nyt mark­ki­noil­le Ster­nin seu­rak­si. Uu­sia pe­le­jä teh­dään koko ajan li­sää van­ho­jen säi­ly­nei­den vie­reen.

"Het­ken ai­kaa ei oi­ke­as­taan mui­ta val­mis­ta­jia ol­lut. Nyt­hän nii­tä on vaik­ka mitä", Pel­to­nen to­te­aa.

Ajan­vie­te­pe­laa­mi­sen li­säk­si kil­pai­lu­jen mää­rä Suo­mes­sa on hil­jal­leen kas­va­nut. Suo­mes­sa jär­jes­te­tään 10–15 ki­saa vuo­sit­tain. SM-ki­sat pa­la­si­vat vuon­na 2017 yli 20 vuo­den tau­on jäl­keen. Suo­mes­sa flip­pe­rin­pe­luu­ta har­ras­taa kil­pai­lu­mie­les­sä yli 50 pe­laa­jaa.

Vii­me vuon­na Suo­mes­sa jär­jes­te­tyt EM-ki­sat oli­vat isoim­mat, mitä Eu­roo­pas­sa oli kos­kaan pi­det­ty. Osal­lis­tu­jia Suo­mes­ta yk­si­nään oli 130 ja Ruot­sis­ta­kin pe­laa­jia oli saa­pu­nut lä­hes sata. Yh­teen­sä kil­pai­li­joi­ta oli noin kol­me­sa­taa.

Suo­men flip­pe­ri­lii­gas­sa on jopa on­gel­ma­na, et­tä pe­laa­jia on lii­kaa. Ok­sa­lan mu­kaan täl­lais­ta ti­lan­net­ta ei ol­lut ol­len­kaan kak­si vuot­ta sit­ten. Hän ar­ve­lee, et­tä kol­men nel­jän vuo­den pääs­tä huip­pu flip­pe­ri­har­ras­tuk­ses­sa on saa­vu­tet­tu.

"Kyl­lä­hän täs­sä jos­sain vai­hees­sa piik­ki tu­lee ihan var­mas­ti. Sit­ten al­kaa las­ku­suh­dan­ne, mut­ta mis­sä vai­hees­sa."

Flip­pe­rei­den ti­lan­ne ei vie­lä­kään ole py­sy­väs­ti tur­vat­tu. La­jia ei juu­ri pi­de­tä ur­hei­lu­na ja Suo­mes­sa suu­ri osa pe­leis­tä si­jait­see pai­kois­sa, jon­ne alai­käi­set ei­vät pää­se.

Flip­pe­rit ovat ai­na ol­leet ra­han­ke­räys­lait­tei­ta. Sik­si ne ovat he­rät­tä­neet kes­kus­te­lua, ris­ti­rii­tai­sia tun­tei­ta ja kiis­taa ym­pä­ri maa­il­maa. Ko­neet on teh­ty kiin­nos­ta­van nä­köi­sik­si juu­ri sen ta­kia, et­tä pe­laa­ja ei voi­si ol­la lait­ta­mat­ta ra­haa luu­kus­ta si­sään. Pe­lit ovat mo­nel­la­kin ta­paa tai­de­te­ok­sia.

"Joku on jos­kus to­den­nut, et­tä pyö­ri­vä lii­ke kiin­nos­taa hul­lu­ja", Pel­to­nen ki­teyt­tää.

Tänä vuonna Lempäälässä järjestettyihin flipperin SM-kisoihin osallistui yli sata kilpailijaa. KUVA: Oskari Valtonen

Oskari Valtonen

Jut­tua var­ten on haas­ta­tel­tu myös Suo­men Au­to­maat­ti­vuok­raa­jat ry:n pu­heen­joh­ta­jaa Jar­mo Sai­ni­o­ta. Li­säk­si läh­tei­nä on käy­tet­ty Mar­co Ros­sig­no­lin kir­jaa The Comp­le­te Pin­ball Book: Col­lec­ting the game and its His­to­ry, Fin­le­xiä, Kil­pai­lu- ja ku­lut­ta­ja­vi­ras­toa sekä flip­pe­reis­tä teh­ty­jä suo­men- ja eng­lan­nin­kie­li­siä jut­tu­ja.

Jut­tua muo­kat­tu 17.12.2019 kel­lo 13.21. Täs­men­net­ty si­joi­tus­pai­ka­kor­vauk­sen ol­leen jopa puo­let kas­sas­ta ja Data Eas­tin ole­van ja­pa­ni­lais­läh­töi­nen.