Työelämä asettaa vaatimuksia tulevaisuuden osaajille – Millaisia taitoja oikeasti tarvitaan?

Tii­na Pur­ho

”Kun ei vie­lä tie­dä, et­tä mi­hin työl­lis­tyy niin osaa­ko oi­ke­as­ti tar­peel­li­set asi­at, ja on­ko tar­peek­si hyvä”.

Ku­ten moni muu­kin yli­o­pis­to-opis­ke­li­ja, poh­tii En­ni Lu­kan­der, 22, mil­lais­ta osaa­mis­ta tu­le­vai­suu­den työ­e­lä­mäs­sä vaa­di­taan. Hän val­mis­tuu pian kan­di­daa­tik­si eng­lan­nin kie­li­a­si­an­tun­ti­ja­na Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa.

Lu­kan­de­rin opin­toi­hin ei ole kuu­lu­nut pa­kol­lis­ta työ­har­joit­te­lu­jak­soa. Työ­e­lä­mään siir­ty­mi­ses­sä mie­ti­tyt­tää­kin se, et­tei oman alan teh­tä­vis­tä ole syn­ty­nyt konk­reet­tis­ta mie­li­ku­vaa. Mais­te­rin opin­toi­hin suun­taa­val­la Lu­kan­de­ril­la työ­e­lä­mään on vie­lä muu­ta­ma vuo­si ai­kaa. Hän on kui­ten­kin jo poh­ti­nut tu­le­vaa työn­ha­kua.

”Jän­nit­tää, kuin­ka vai­ke­aa työn­ha­ku on, kun ei ole vie­lä alan ko­ke­mus­ta”.

Työ on tu­le­vai­suu­des­sa en­tis­tä ko­ko­nais­val­tai­sem­pi osa ih­mis­ten elä­mää.

”Vaik­ka uras­ta kes­kus­tel­laan jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa opin­to­ja, ei se tar­koi­ta, et­tä oma suun­ta pi­täi­si lyö­dä luk­koon. Em­me­hän me kos­kaan tie­dä tu­le­vai­suut­ta”, sa­noo työ­e­lä­mä­a­si­an­tun­ti­ja Anu Oja­la Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­ta.

Töis­sä on en­tis­tä ko­vem­pi kii­re. Uu­det in­no­vaa­ti­ot ja työs­ken­te­ly­ta­vat muo­vaa­vat toi­mis­ton ar­kea. Säh­kö­pos­tit seu­raa­vat ko­ti­soh­val­le saak­ka.

Pää­see­kö edes eläk­keel­le iki­nä?

Oja­lan mu­kaan pil­vet ei­vät näy­tä ai­van niin tum­mil­ta. Tu­le­vai­suu­den työ­e­lä­mä tu­lee ole­maan mo­ni­muo­toi­sem­pi, ta­sa­puo­li­sem­pi ja vas­tuul­li­sem­pi.

“Näen, et­tä voim­me enem­män kuin kos­kaan ai­kai­sem­min muo­toil­la omaa työ­e­lä­määm­me ja ol­la oman työ­e­lä­mä­pol­kum­me omis­ta­jia”.

Töi­den ne­ga­tii­vi­set puo­let ovat usein nii­tä, jot­ka pu­hut­ta­vat työ­pai­kan kah­vi­huo­neis­sa ja me­di­as­sa. Työn mer­kit­tä­vää roo­lia hy­vin­voin­nin ja on­nis­tu­mi­sen ko­ke­mus­ten tuot­ta­ja­na elä­mäs­sä ei tu­li­si kui­ten­kaan Oja­lan mu­kaan unoh­taa.

”Ha­lu­ai­sin, et­tä me pi­dem­pään työ­e­lä­mäs­sä ol­leet miet­ti­sim­me, et­tä mi­ten sii­tä pu­hum­me”.

Enni Lukanderille työelämä tuntuu toistaiseksi vielä kaukaiselta. Hän kertoo kuitenkin, että yliopistossa työelämästä voitaisiin keskustella enemmänkin. ”Ei olisi niin iso mörkö”.

Tiina Purho

Työs­sä jak­sa­mi­sen on­gel­mat ovat kas­va­neet.

Ke­lan sel­vi­tyk­sen mu­kaan mie­len­ter­vey­den häi­ri­öi­hin pe­rus­tu­van sai­raus­päi­vä­ra­han saa­jien mää­rä on kas­va­nut ko­ro­na­vuo­si­na. Vuo­des­ta 2016 läh­tien saa­jien mää­rä on kas­va­nut yli 60 pro­sent­tia. Yh­te­nä te­ki­jä­nä on näh­ty työ­e­lä­män kuor­mit­ta­vuu­den li­sään­ty­mi­nen.

Oja­lan mu­kaan työ­e­lä­män epä­koh­dis­ta on tär­ke­ää pu­hua re­hel­li­ses­ti. On­gel­mis­ta kes­kus­te­le­mi­nen ei kui­ten­kaan vält­tä­mät­tä tar­koi­ta sitä, et­tä nii­tä oli­si ny­ky­maa­il­mas­sa enem­män.

”En­nen niis­tä ei ole ol­lut so­pi­vaa pu­hua. On­gel­mis­ta kes­kus­te­le­mi­nen ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta sitä, et­tä työ­e­lä­mä oli­si rik­ki vaan sitä, et­tä ha­lu­am­me ak­tii­vi­ses­ti ke­hit­tää ja pa­ran­taa sitä”.

Oja­lan mu­kaan jak­sa­mi­sen on­gel­mat ovat li­sään­ty­neet kai­kil­la kou­lu­as­teil­la. Pai­nei­ta yli­o­pis­to-opis­ke­li­joil­le voi tuot­taa eri­tyi­ses­ti ura­suun­ni­tel­mien miet­ti­mi­nen heti opin­to­jen al­ku­vai­hees­sa.

”Täl­lä ta­voi­tel­laan sitä, et­tä kä­si­tys omas­ta osaa­mi­ses­ta, ja suun­ni­tel­ma tu­le­vai­suu­den työ­e­lä­mä­po­lus­ta al­kai­si vä­hi­tel­len muo­toa. Uran ai­ka­na tu­lee sekä on­nen­kan­ta­moi­sia et­tä epä­on­nen het­kiä. Ta­voit­te­lem­me sitä, et­tä yk­si­lö ei oli­si pel­käs­tään ym­pä­ris­tön ja sat­tu­man vie­tä­vis­sä, kun oli­si hah­mot­tu­nut jon­kin­lai­nen kä­si­tys omis­ta vah­vuuk­sis­ta ja kiin­nos­tuk­sen­koh­teis­ta”.

En­ni Lu­kan­der on työs­ken­nel­lyt ke­säi­sin pal­ve­lu- ja mat­kai­lu­a­lal­la. Ko­ke­muk­sis­ta on jää­nyt kä­teen ylei­siä työ­e­lä­mä­tai­to­ja, ku­ten asi­a­kas­pal­ve­lu- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja. Ke­sä­töis­sä on op­pi­nut ole­maan myös osa­na työ­yh­tei­söä.

Lu­kan­de­rin mu­kaan omal­la alal­la vaa­di­tut työ­e­lä­mä­tai­dot ovat sa­mo­ja, joi­ta yli­o­pis­tos­sa opi­taan. Ryh­mä­työ­tai­to­jen li­säk­si opin­nois­sa ko­ros­tuu or­ga­ni­soin­ti­tai­to­jen ja ajan­käy­tön hal­lin­nan har­joit­te­lu. Töis­sä koh­da­tut uu­det asi­at on hel­pom­paa op­pia, kun on työs­tä­nyt eri­lai­sia pro­jek­te­ja jo opin­to­jen ai­ka­na.

”Kan­dis­sa ja kurs­si­töis­sä op­pii suun­nit­te­le­maan omaa työs­ken­te­ly­ään, jos vain ha­lu­aa. Opet­te­lu on kui­ten­kin enim­mäk­seen opis­ke­li­jan omal­la vas­tuul­la”.

Vie­lä on kui­ten­kin vai­ke­aa sa­noa, mil­lai­ses­ta osaa­mi­ses­ta on eni­ten hyö­tyä.

”Vaik­ka nyt ajat­te­li­si, et­tä osaa jo pal­jon niin to­del­li­suu­des­sa se tar­vit­tu osaa­mi­nen voi ol­la eri­lais­ta”.

Yli­o­pis­tos­sa opi­taan pait­si ala­koh­tai­sia tai­to­ja myös ylei­siä työ­e­lä­mä­tai­to­ja. Opin­to­jen ai­ka­na ym­mär­rys omas­ta asi­an­tun­ti­juu­des­ta kas­vaa. Se aut­taa myös työ­e­lä­mään siir­ty­mi­ses­sä.

Tu­le­vai­suu­des­sa vaa­di­taan jous­ta­vuut­ta, it­sen­sä ja mui­den joh­ta­mi­sen tai­to­ja, op­pi­mis­ky­kyä sekä on­gel­man­rat­kai­su­tai­to­ja. On omat­ta­va myös vuo­ro­vai­ku­tus- ja vies­tin­tä­tai­to­ja.

Ke­nen­kään ei kui­ten­kaan tar­vit­se ol­la täy­del­li­nen mo­ni­o­saa­ja.

“Nämä ovat tai­to­ja, joi­ta jo­kai­sen oli­si jos­sain mää­rin hyvä hal­li­ta. Jos ei koe omak­si tiet­tyä osa-alu­et­ta, ku­ten vies­tin­tää tai joh­ta­mis­ta niin, työ­e­lä­mä­tai­to­jen hal­lin­ta ei tar­koi­ta, et­tä kaik­keen pi­täi­si eri­kois­tua”

Opin­to­jen ai­ka­na kar­tu­te­tut tai­dot an­ta­vat ra­ken­nus­pa­li­koi­ta työ­e­lä­mään. Opis­ke­li­joil­le omien tai­to­jen tun­nis­ta­mi­nen voi kui­ten­kin vie­lä ol­la vai­ke­aa.

”Opis­ke­li­jat kes­kus­te­le­vat usein tai­te­koh­das­ta, jos­sa siir­ry­tään opin­nois­ta työ­e­lä­mään. Asi­an­tun­ti­juu­den ke­hi­tys on vie­lä aluil­laan ja mie­ti­tyt­tää, kan­ta­vat­ko sii­vet, kun ko­ke­mus­ta työ­e­lä­mäs­tä ei vie­lä ole”.

Mira Pert­tu­la, rek­ry­toin­ti- ja HR-pääl­lik­kö Jy­väs­ky­län Go On -hen­ki­lös­tö­pal­ve­lu­yh­ti­ös­tä ker­too, et­tä eri alo­ja tu­lee tu­le­vai­suu­des­sa yh­dis­tä­mään työ­e­lä­män muut­tu­va luon­ne.

”Yri­tyk­set ha­lu­a­vat ke­hit­tyä ja kas­vaa, ja muu­tos hei­jas­tuu sitä kaut­ta myös työn­te­ki­jöi­hin”.

Työn­te­ki­jäl­tä odo­te­taan­kin ky­kyä so­peu­tua uu­siin ti­lan­tei­siin. Pert­tu­lan mu­kaan myös yrit­tä­jä­hen­ki­syyt­tä ar­vos­te­taan, sil­lä ura­po­lun suun­nit­te­le­mi­nen on työn­te­ki­jän vas­tuul­la.

”Työ­e­lä­mäs­sä tu­li­si ol­la oman elä­män­sä pro­jek­ti­pääl­lik­kö”.

Työn­ha­ki­jaa ar­vi­oi­daan työ­teh­tä­väs­tä riip­pu­en ko­ko­nai­suu­te­na. Rek­ry­toin­nis­sa huo­mi­oi­daan ha­ki­jan työ­ko­ke­mus ja kou­lu­tus, mut­ta myös luon­ne ja mo­ti­vaa­tio työ­teh­tä­vään. Pert­tu­la kan­nus­taa työn­haus­sa ak­tii­vi­suu­teen, sil­lä kil­pai­lu työ­pai­kois­ta on suur­ta.

”Työn­ha­ku kan­nat­taa näh­dä ak­tii­vi­se­na pro­jek­ti­na, jo­hon val­mis­tau­tuu hy­vin. Ha­ki­ja voi myös lä­het­tää esi­mer­kik­si avoi­mia ha­ke­muk­sia kiin­nos­ta­viin yri­tyk­siin”.

Opis­ke­li­jan ei kui­ten­kaan kan­na­ta huo­les­tua, mi­kä­li työ­ko­ke­mus­ta ei vie­lä ole eh­ti­nyt ker­ty­mään pal­joa. Opin­toi­hin liit­ty­viä pro­jek­te­ja ja esi­mer­kik­si seu­ra- tai yh­dis­tys­toi­min­taa voi myös hyö­dyn­tää työ­ko­ke­muk­se­na.

Enni Lukander uskoo, että monet työelämätaidot opitaan vasta töissä, vaikka myös opinnot ovat valmistaneet työelämän varalle. ”Itse mielummin osaisin jo kaiken, mutta eihän se toimi niin”.

Tiina Purho

Mo­ni­puo­li­set opin­not ovat mah­dol­lis­ta­neet En­ni Lu­kan­de­ril­le laa­jat työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det. Hän haa­vei­lee­kin laa­ja-alai­sis­ta vies­tin­nän työ­teh­tä­vis­tä.

”Si­säl­lön­tuo­tan­toa, kir­joit­ta­mis­ta, so­me­jut­tu­ja, eri­lai­sia me­di­a­töi­tä ja kan­sain­vä­li­syyt­tä”.

Tu­le­van uran var­rel­la kak­si asi­aa tun­tu­vat kui­ten­kin mui­ta tär­ke­äm­mil­tä. Työn tu­lee ol­la vaih­te­le­vaa ja tar­jo­ta ajoit­tain myös haas­tei­ta. Li­säk­si on mer­ki­tyk­sel­lis­tä, et­tä työ­pai­kal­la viih­tyy, ja työ­ka­ve­rei­den kes­ken val­lit­see kun­ni­oi­tus.

”Tyk­kään va­lit­se­mas­ta­ni alas­ta pal­jon, ja tu­len pi­tä­mään myös töis­tä. Ha­lu­an kui­ten­kin, et­tä elä­mäs­sä on muu­ta­kin, ja et­tä ta­sa­pai­no va­paa-ajan ja työn vä­lil­lä oli­si mah­dol­lis­ta löy­tää”.