Mihin jäivät journalismin faktat ja huolellisuus tekoälyn aikakaudella?

Tom­mi Pel­to­la

Te­ko­ä­lyä voi­si ver­ra­ta tu­leen – hyvä ren­ki, huo­no isän­tä. Jos ko­ne­ai­vo­ja käyt­tää vää­rin tai lii­an lep­suin ot­tein, voi polt­taa vä­hin­tään omat näp­pin­sä ja pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa koko ta­lon. Jour­na­lis­mis­sa se on näp­pä­rä työ­ka­lu, joka no­peut­taa ja hel­pot­taa mo­nia pe­rin­tei­siä pro­ses­se­ja toi­mi­tuk­sis­sa, ku­ten esi­mer­kik­si suur­ten tie­to­kan­to­jen seu­lo­mis­ta.

Te­ko­ä­lyn ke­hit­ty­es­sä ja yleis­ty­es­sä kyn­nys sen käyt­töön jour­na­lis­mis­sa kui­ten­kin ma­dal­tuu. Kun tä­hän yh­dis­te­tään toi­mi­tuk­sien li­sään­ty­vät pai­neet hen­ki­lös­tön suun­taan voi­daan te­ko­ä­lyn käy­tös­sä hel­pos­ti men­nä lii­an pit­käl­le. Li­säk­si uu­den tek­no­lo­gi­an käyt­töön jour­na­lis­mis­sa ei vie­lä ole mi­tään yh­te­näi­siä oh­jeis­tuk­sia - eni­ten sen käyt­töön ja käyt­tä­mät­tö­myy­teen tun­tuu vai­kut­ta­van yk­sit­täi­sen toi­mit­ta­jan hen­ki­lö­koh­tai­nen etiik­ka. Ai­na­kin tois­tai­sek­si sen käyt­töä on myös haas­ta­vaa, tai jopa mah­do­ton­ta val­voa.

Bel­gi­as­sa ja Hol­lan­nis­sa to­teu­te­tun tuo­reen ky­se­ly­tut­ki­muk­sen mu­kaan jopa yli puo­let toi­mit­ta­jis­ta käyt­tää työs­sään ge­ne­ra­tii­vi­sia te­ko­ä­ly­jä, ku­ten esi­mer­kik­si ChatGPT:tä. Kui­ten­kin yli 80 pro­sent­tia on sitä miel­tä, et­tä te­ko­ä­lyn käyt­tö ra­paut­taa luot­ta­mus­ta jour­na­lis­miin. Mik­si niin moni käyt­tää te­ko­ä­lyä, vaik­ka tun­nis­taa sen hai­tal­li­set vai­ku­tuk­set jour­na­lis­miin? Toi­saal­ta kyl­lä mo­net ih­mi­set tie­tä­vät elä­vän­sä epä­ter­veel­li­ses­ti, mut­ta jat­ka­vat sitä ihan vain sen help­pou­den vuok­si.

Kii­reen ja vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­den ta­kia toi­mit­ta­jien oma fak­tan­tar­kis­tus saat­taa jää­dä puo­li­tie­hen. Huo­nos­sa ta­pauk­ses­sa jut­tua on työs­tet­ty te­ko­ä­lyn avul­la ja va­ka­vat asi­a­vir­heet pää­ty­vät val­mii­seen jut­tuun. Suo­men me­di­as­sa tämä on vie­lä ol­lut on­nek­si har­vi­nais­ta, mut­ta ei ta­va­ton­ta. Vir­heet liit­ty­vät ylei­sim­min esi­mer­kik­si kään­nös­vir­hei­siin, sil­lä suo­men kie­li tun­tuu tuot­ta­van usein vai­keuk­sia te­ko­ä­lyl­le.

Täs­sä yk­si esi­merk­ki Mu­ro­pa­ke­tis­ta:

The Cal­lis­to Pro­to­co­lia on kri­ti­soi­tu vi­hol­lis­ten va­ri­aa­ti­on puut­tees­ta, joka saat­taa joh­tua sii­tä, et­tä ai­na­kin kak­si vi­hol­lis­tyyp­piä jäi pe­lin ul­ko­puo­lel­le. Li­säk­si sii­tä lei­kat­tiin pois yk­si huo­neen lat­tia ja nel­jä po­mo­tais­te­lua.

Al­ku­pe­räi­nen:

Un­for­tu­na­te­ly, that bum­ped up re­le­a­se date ap­pa­rent­ly re­sul­ted in a bunch of con­tent being drop­ped. Scho­field goes on to note that two dif­fe­rent ene­my ty­pes en­ded up on the cut­ting room floor, as well as four boss fights.

On sel­keä huo­ma­ta, mis­sä te­ko­ä­ly on teh­nyt vir­heen ja muut­ta­nut teks­tin al­ku­pe­räis­tä sa­no­maa. Ih­mi­nen tus­kin oli­si kään­tä­es­sä teh­nyt vas­taa­vaa vir­het­tä.

Hel­sin­gin Sa­no­mien verk­ko­jul­kai­suun oli pää­ty­nyt mel­ko kiu­sal­li­nen asi­a­vir­he, kun toi­mit­ta­ja oli väit­tä­nyt Tee­mu Se­län­teen ja Jari Lit­ma­sen syn­ty­neen mar­ras­kuus­sa, vaik­ka Se­län­ne on syn­ty­nyt hei­nä­kuus­sa ja Lit­ma­nen hel­mi­kuus­sa. Ju­tun kir­joit­ta­nut toi­mit­ta­ja on mitä il­mei­sim­min käyt­tä­nyt ChatGPT:tä et­sies­sään tie­toa, ja jät­tä­nyt fak­tan­tar­kis­tuk­sen sik­seen.

Tommi Peltola

Kun it­se tes­ta­sin ky­syä ChatGPT:ltä lis­taa mar­ras­kuus­sa syn­ty­neis­tä suo­ma­lai­sis­ta huip­pu-ur­hei­li­jois­ta, on saa­dun lis­tan lu­ke­mi­nen var­sin sur­ku­hu­pai­saa ja lä­hes täy­sin vir­heel­lis­tä:

"Täs­sä esi­merk­ke­jä tun­ne­tuis­ta suo­ma­lai­sis­ta huip­pu-ur­hei­li­jois­ta, jot­ka ovat syn­ty­neet mar­ras­kuus­sa. Lis­ta ei ole täy­sin kat­ta­va, mut­ta mu­ka­na on hy­vin laa­jas­ti tun­nus­tet­tu­ja ni­miä eri la­jeis­ta "

- Jää­kiek­ko

Tee­mu Se­län­ne – s. 3.11.1970

Jari Kur­ri – s. 18.11.1960

Mik­ko Koi­vu – s. 12.11.1983

Pat­rik Lai­ne – s. 19.11.1998

- Ylei­sur­hei­lu

Paa­vo Nur­mi – s. 13.11.1897

Las­se Virén – s. 22.11.1949

- Jal­ka­pal­lo

Tee­mu Puk­ki – s. 29.11.1990

Edel­lä mai­ni­tuis­sa jul­kai­suis­sa ei ol­lut lain­kaan mai­nin­taa te­ko­ä­lyn käy­tös­tä.

On ol­lut huo­les­tut­ta­vaa huo­ma­ta, kuin­ka vä­häis­tä te­ko­ä­lyn käy­tön lä­pi­nä­ky­vyys on. Pi­täi­si­kö te­ko­ä­lyn käyt­tö il­moit­taa ai­na jour­na­lis­ti­sis­sa jul­kai­suis­sa, vai tu­lee­ko sen käy­tös­tä niin yleis­tä, et­tä ih­mi­set ajat­te­le­vat sen ole­van jo nor­mi?

Olen kuul­lut esi­mer­kik­si tä­män­kal­tais­ta: “Jos kir­joi­tat it­se hy­vää teks­tiä, saa­te­taan jopa vir­heel­li­ses­ti luul­la et­tä se on kir­joi­tet­tu te­ko­ä­lyl­lä.” Mitä vai­ku­tuk­sia sil­lä on tu­le­vai­suu­den jour­na­lis­miin, jos teks­tin lu­ke­mi­sen jäl­keen lu­ki­jan täy­tyy miet­tiä on­ko tämä oi­ke­an ih­mi­sen vai ko­neen kir­joit­ta­ma?

Oli­si­ko kai­kil­le eduk­si, jos te­ko­ä­lyn käy­tös­tä il­moi­tet­tai­siin sel­ke­äs­ti? Näin myös use­at vä­hem­män di­gi­na­tii­vit ih­mi­set, ku­ten van­huk­set op­pi­si­vat hel­pom­min ym­mär­tä­mään mitä te­ko­ä­lyl­lä on mah­dol­lis­ta to­teut­taa. Ih­mis­ten ylei­nen suh­tau­tu­mi­nen te­ko­ä­lyyn oli­si myös var­mas­ti po­si­tii­vi­sem­pi, jos sen käyt­tä­mi­ses­tä teh­täi­siin lä­pi­nä­ky­väm­pää, myös jour­na­lis­min ul­ko­puo­lel­la.

Seu­raa­van pari esi­merk­kiä maa­il­mal­ta, jos­sa te­ko­ä­lyn esit­tä­mät jat­ko­ky­sy­myk­set ovat pää­ty­neet no­los­ti print­ti­leh­teen as­ti.

Te­ko­ä­lyn tuo­mien lo­put­to­mien mah­dol­li­suuk­sien kans­sa toi­mies­sa ei iki­nä sai­si ol­la niin kii­re, et­tä oleel­li­ses­ti toi­mit­ta­jan työ­hön liit­ty­vät sei­kat, ku­ten fak­tan­tar­kis­tus ja lä­pi­nä­ky­vyys työp­ro­ses­sis­ta, unoh­tu­vat. Huo­lel­li­ses­ti teh­ty jour­na­lis­mi kan­taa pit­käl­le ja yl­lä­pi­tää yh­teis­kun­nan luot­ta­mus­ta toi­mit­ta­jiin nyt ja jat­kos­sa.