Tekoälyn käytöstä kertomista voi pitää tärkeänä, jotta yleisö voi arvioida kriittisesti median toimintaa.
Google Gemini
Olivia Aho
Yleisön on huomattu suhtautuvan suhteellisen negatiivisesti tekoälyn käyttöön journalismissa. Mediassa on toisteltu tekoälyavoimuuden puolesta, ja mediat julkaisevat selostuksiaan tekoälyn käytöstä. Milloin tekoälystä on hyvä raportoida yleisölle? Vaikuttaako raportointi yleisön luottamukseen?
Se tuntuu ainakin selvältä, ettei tekoälyn osallisuutta voi jättää ilmoittamatta, jos tekoäly on tuottanut jotakin valmista sisältöä. Tällaisesta esimerkkinä ovat monien lehtien nykyään käyttämät juttutiivistelmät. Jos tekoäly on tuottanut itse sisältöä, silloin se pitää mainita tekijänä.
Sen sijaan tekoälyn raportoiminen tuntuisi turhalta silloin, kun tekoäly on toiminut jonkinlaisena apuvälineenä esimerkiksi ideoiden sparrauksessa tai palautteen antamisessa yksittäisissä jutuissa. Toimittaja on saattanut ottaa tekoälyltä inspiraatiota, mutta ajatukset ja jutun lopullinen muoto tulevat häneltä itseltään. Jos jokaisesta käyttötavasta raportoitaisiin, jutut olisivat pian täynnä Tekoälyä hyödynnetty -laatikoita.
Yleisön luottamus
Kun Reuters-instituutti selvitti kyselyssään ihmisten näkemyksiä journalismista, jonka tekemiseen on käytetty enimmäkseen tekoälyä, ihmiset ajattelivat sen olevan vähemmän luotettavaa ja läpinäkyvää kuin ihmisjournalismi. Vastaajilla oli jonkin verran erimielisyyttä siitä, millaisia tekoälyn käyttötapoja tulisi merkitä tai tuoda julki.
Mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Anu Koivunen kirjoitti Suomen Kuvalehden kolumnissa Helsingin Sanomien tekoälyavoimuuden herättäneen hänessä epäluuloja. Lehti kertoi viime vuoden lopulla käyttävänsä tekoälyä esimerkiksi juttuluonnosten tekemiseen sekä uutisvinkkien etsimiseen. Voin samaistua siihen, että tekoälyn käyttö voi herättää kysymyksiä. Osallistuvatko toimittajat enää ollenkaan juttuprosessiin, vai annetaanko tekoälylle vapaat kädet ideoida ja kirjoittaa?
On toisaalta hyväkin, että juttu herätti epäluuloja. Yleisö voi arvioida kriittisesti tekoälyn käyttötapoja ja medioiden toimintaa vain silloin, kun mediat toimivat läpinäkyvästi. Parempi hämmästellä nyt kuin kauhistella myöhemmin, kun selviää jokin epäilyttävä tekoälyn käyttötapa, josta media ei pihaissutkaan. Ainakin itse saan luottamusta, kun mediat luovat omia tekoälyohjeitaan ja avaavat periaatteitaan.
On myös tärkeää, että valintoja perustellaan ja kerrotaan, miksi tekoälyä käytetään ja missä se säästää aikaa tai auttaa tekemään mahdollisesti parempaa journalismia. Vastaavasti pitäisi kertoa, mitä työkaluja ei voida käyttää ja miksi ne eivät kuulu journalismiin. Näin on ilahduttavasti tehtykin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoo, ettei se käytä tekoälyn luomia kuvia tai videoita muuten kuin poikkeuksellisesta syystä, kuten silloin, jos tekoälyn luoma kuva on itse uutinen.
Avoimuus ja luottamus
Auttaako avoimuus kuitenkaan lisäämän luottamusta medioiden tekoälyn käyttöön? Tutkimuksissa on huomattu, ettei luottamus mediaan ole yksiselitteinen ilmiö, eikä se ole kovin vahvasti yhteydessä median avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen juttuprosesseista. Joskus se voi jopa heikentää luottamusta. Luottamuksen on huomattu olevan enemmän yhteydessä esimerkiksi poliittisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin.
Tekoäly on kuitenkin verrattain uusi teknologia, jonka vaikutuksista tai toiminnasta ei tarkasti vielä tiedetä. Mystiikkaa puretaan avaamalla asioita. Vaikka se ei varsinaisesti lisäisi yleisön luottamusta mediaan, se on ainakin tae siitä, että media noudattaa Journalistin ohjeita sekä huolehtii juttujensa eettisyydestä alusta loppuun saakka. Avoimuus ei välttämättä lisää luottamusta, mutta salailu varmasti vähentää sitä.