Tekoäly journalismissa

Lau­ri Haa­pa­nen

Te­ko­ä­ly muok­kaa jour­na­lis­mia pe­rus­ta­van­laa­tui­ses­ti. Täs­sä ke­hi­tyk­ses­sä on mon­ta te­ki­jää: Tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys ta­pah­tuu tek­no­lo­gi­ay­ri­tyk­sis­sä, ja mo­net par­haat so­vel­luk­set syn­ty­vät täs­mä­tar­pei­siin me­di­a­ta­lois­sa. Jour­na­lis­mi­kou­lu­tuk­sen yti­mes­sä on ih­mi­nen: toi­mit­ta­jan roo­li ti­lan­tees­sa, jos­sa jour­na­lis­ti­nen pää­tök­sen­te­ko ja au­to­ma­tiik­ka kie­tou­tu­vat yhä tii­viim­min yh­teen.

Niin­pä ope­tuk­sen koh­tee­na ei­vät ole en­si­si­jai­ses­ti yk­sit­täi­set työ­ka­lut ja käy­tän­nöt vaan val­mius oman osaa­mi­sen­sa ke­hit­tä­mi­seen. Mikä juu­ri nyt on pu­heen pin­nas­sa me­di­a­ta­lois­sa, tai uu­si löy­tö aka­tee­mi­ses­sa tut­ki­muk­ses­sa, on an­tiik­kis­ta opis­ke­li­joi­den val­mis­tu­es­sa työ­e­lä­mään.

Op­pi­mi­sen koh­tee­na muu­tos, ei työ­ka­lut

Täl­lai­ses­sa me­di­a­mai­se­mas­sa muu­tos, epä­var­muus ja oman työn ref­lek­tio ei­vät ole pe­da­go­gi­an taus­ta­te­ki­jöi­tä vaan op­pi­mi­sen ni­me­no­mai­sia koh­tei­ta: mi­ten uu­sia työ­ka­lu­ja ide­oi­daan ja tes­ta­taan, mi­ten nii­den vai­ku­tuk­sia jour­na­lis­ti­siin ar­voi­hin ar­vi­oi­daan ja mi­ten oma työ teh­dään lä­pi­nä­ky­väk­si ja vas­tuul­li­sek­si?

Näin: Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton Jour­na­lis­tii­kan op­pi­ai­neen Te­ko­ä­lyn hyö­dyn­tä­mi­nen jour­na­lis­mis­sa on tam­mi–maa­lis­kuus­sa 2026 en­sim­mäis­tä ker­taa jär­jes­tet­tä­vä kurs­si, jos­sa 15 opis­ke­li­jaa yh­des­sä nel­jän me­di­a­ta­lon am­mat­ti­lais­ten kans­sa ke­hit­tä­vät ja ko­kei­le­vat uu­sia ta­po­ja hyö­dyn­tää te­ko­ä­lyä jour­na­lis­ti­ses­sa työs­sä. Kurs­sia tu­kee Me­dia-alan tut­ki­mus­sää­tiö.

Kol­me pe­ri­aa­tet­ta käy­tän­nös­sä

Nämä kol­me kes­keis­tä pe­ri­aa­tet­ta – muu­tos, epä­var­muus ja oman työn ref­lek­tio – ei­vät ole jour­na­lis­mis­sa uut­ta. Te­ko­ä­ly kui­ten­kin pa­kot­taa te­ke­mään nä­ky­väk­si va­lin­to­ja, ar­vi­oi­ta ja vas­tui­ta, jot­ka ai­em­min ovat voi­neet jää­dä ru­tii­nien ja hil­jai­sen tie­don va­raan.

Tam­mi­kui­ses­sa in­no­vaa­ti­o­työ­pa­jas­sa opis­ke­li­jat – yh­des­sä te­ko­ä­lyn kans­sa – ke­hit­te­li­vät sa­to­ja te­ko­ä­lyn jour­na­lis­ti­sia käyt­tö­ta­po­ja. Niis­tä edet­tiin vai­heit­tain koh­ti 10 so­vel­lu­tus­ta, joi­ta opis­ke­li­jat kurs­sil­la pi­lo­toi­vat.

Näi­tä pi­lot­ti­so­vel­luk­sia ar­vi­oi­daan opis­ke­li­joi­den ja me­di­a­part­ne­rei­den kes­ken ti­lan­tees­sa, jos­sa val­mii­ta vas­tauk­sia ei ole. Tämä yh­teis­työ tuo kes­kus­te­luun toi­mi­tus­ten ar­jen, käy­tän­nön reu­na­eh­dot ja am­mat­tie­et­ti­set jän­nit­teet – ja pa­kot­taa pun­nit­se­maan, mikä on jour­na­lis­ti­ses­ti pe­rus­tel­tua, mah­dol­lis­ta ja hy­väk­syt­tä­vää.

Kol­mas kes­kei­nen ky­sy­mys on lä­pi­nä­ky­vyys ja vas­tuu. Tääl­lä Mur­rok­ses­sa jul­kais­ta­vis­sa teks­teis­sä te­ko­ä­lyä hyö­dyn­tä­viä ko­kei­lu­ja ava­taan me­ta­teks­tien kaut­ta: mitä teh­tiin, mi­ten te­ko­ä­lyä käy­tet­tiin, mis­sä se aut­toi ja mis­sä ei. Näin kurs­si laa­jen­tuu osak­si jul­kis­ta kes­kus­te­lua jour­na­lis­ti­ses­ta työs­tä te­ko­ä­lyn ai­ka­kau­del­la.

Näi­den kol­men va­raan kurs­si ra­ken­tuu: muu­tok­sen ko­kei­luun, epä­var­muu­den yh­tei­seen ar­vi­oin­tiin ja oman työn nä­ky­väk­si te­ke­mi­seen. Ei­kä näi­den va­raan abst­rak­tis­ti vaan käy­tän­nös­sä.

*

Lo­puk­si: Teks­tin raa­ka­ve­dos tuo­tet­tiin ChatGPT 5.2:n avul­la ku­to­mal­la ja suo­men­ta­mal­la yh­teen muu­ta­mia kap­pa­lei­ta kir­joit­ta­jan ai­em­mis­ta eng­lan­nin­kie­li­sis­tä teks­teis­tä. Ar­gu­men­toin­nin jat­ko­ke­hit­te­lys­sä oli­vat mu­ka­na sekä te­ko­ä­ly et­tä ih­mis­kol­le­ga, yli­o­pis­to-opet­ta­ja Mat­lee­na Yli­kos­ki. Huo­mio oli se, et­tä ChatGPT mie­lel­lään yli­se­lit­tää asi­oi­ta ja hioo pois per­soo­nal­li­sik­si twis­teik­si tar­koi­tet­tu­ja sär­miä. Ku­van on luo­nut Goog­le Ge­mi­nin 3:n Nano Ba­na­na, jol­le syö­tin opis­ke­li­joi­den ide­at ja seu­raa­van­lai­sen ke­hot­teen:

Ohei­ses­sa do­ku­men­tis­sa on in­no­vaa­ti­o­la­bo­ra­to­rio-kurs­sim­me opis­ke­li­joi­den in­no­voin­te­ja sii­tä, mi­ten te­ko­ä­lyä voi­si jour­na­lis­mis­sa hyö­dyn­tää. Laa­di näi­den poh­jal­ta SA­NA­PIL­VI. Jätä kaik­kein ylei­sim­mät (mut­ta asi­aan kuu­lu­mat­to­mat) sa­nat ku­ten "ja" jne pois, ja muu­ten­kin voit hie­man fik­sa­ta sa­na­pil­veä niin, et­tä se toi­mii näyt­tä­vä­nä kan­si­ku­va­na asi­al­le. Eli sen ei tar­vit­se ol­la or­jal­li­sen oi­kein, vaan tar­koi­tuk­se­ni on käyt­tää sitä ku­vi­tuk­se­na.