Tekoäly on työkalu, vai onko?

Je­ni­na Sal­mi­nen

Te­ko­ä­ly voi aja­tel­la, ma­ni­pu­loi­da ja muut­taa yh­teis­kun­taa, nou­see esiin Yu­val Noah Ha­ra­rin pu­hees­ta World Eco­no­mic Fo­ru­mis­sa tam­mi­kuus­sa 2026. Ha­ra­ri on pro­fes­so­ri, his­to­ri­an­tut­ki­ja ja tun­net­tu kir­jai­li­ja (kir­joit­ta­nut mm. Sa­piens - Ih­mi­sen ly­hyt his­to­ria). Pu­hees­saan Ha­ra­ri poh­ti, mil­lai­sia seu­rauk­sia te­ko­ä­lyn käy­töl­lä on yh­teis­kun­tiin ja sen eri osa-alu­ei­siin. Seu­raa­vak­si tii­vis­tän ja kään­nän (it­se, en ko­neen avul­la) Ha­ra­rin aja­tuk­sia, jot­ka oli­vat ai­na­kin it­sel­le­ni he­rät­te­le­viä. (ks.

Ha­ra­rin puhe.)

Ha­ra­ri esit­tää, et­tei te­ko­ä­ly ole enää vain työ­ka­lu, vaan se on myös ”agent­ti”. Se op­pii ja voi teh­dä muu­tok­sia ja pää­tök­siä it­se­näi­ses­ti. Tä­män li­säk­si se on hy­vin luo­va. Se voi luo­da uu­sia työ­ka­lu­ja, tai­det­ta, lääk­kei­tä ja jopa ra­haa. Kol­man­nek­si hän to­te­aa, et­tä mil­joo­nien vuo­sien ai­ka­na on huo­mat­tu, et­tä se, joka ha­lu­aa sel­viy­tyä, op­pii va­leh­te­le­maan ja ma­ni­pu­loi­maan. Ha­ra­rin mu­kaan nel­jä vii­mei­sin­tä vuot­ta on osoit­ta­nut, et­tä AI agen­tit voi­vat ”hank­kia” sel­viy­ty­mis­tah­don ja ne osaa­vat va­leh­del­la ja ma­ni­pu­loi­da.

Ky­syin ChatGPT:ltä “Mi­ten kom­men­toi­sit näi­tä väit­tei­tä?”

Te­ko­ä­ly tuot­ti en­sin pi­dem­män, joka koh­taa erit­te­le­vän lis­tauk­sen, jos­ta pyy­sin koos­ta­maan pa­rin kap­pa­leen pi­tui­sen teks­tin.

"Ha­ra­ri esit­tää, et­tä te­ko­ä­ly ei ole enää vain työ­ka­lu vaan agent­ti, joka op­pii, te­kee pää­tök­siä ja toi­mii it­se­näi­ses­ti. Väi­te on osit­tain pe­rus­tel­tu: ny­kyi­set AI-jär­jes­tel­mät voi­vat toi­mia il­man jat­ku­vaa ih­mi­sen oh­jaus­ta ja tuot­taa tu­lok­sia, joi­ta em­me ole eksp­li­siit­ti­ses­ti oh­jel­moi­neet. Nii­den luo­vuus – tai­teen, lääk­kei­den, tek­no­lo­gi­oi­den ja ta­lou­del­lis­ten rat­kai­su­jen tuot­ta­mi­nen – on kui­ten­kin luon­teel­taan yh­dis­te­lyä ja op­ti­moin­tia, ei tie­tois­ta il­mai­sua tai tar­koi­tuk­sel­lis­ta uu­dis­ta­mis­ta. AI ei ym­mär­rä mer­ki­tyk­siä ei­kä ase­ta omia pää­mää­ri­ään, vaan toi­mii ih­mis­ten mää­rit­te­le­mien ta­voit­tei­den ja ra­ken­tei­den puit­teis­sa."

Kiis­ta­na­lai­sin­ta Ha­ra­rin ajat­te­lus­sa on väi­te, jon­ka mu­kaan te­ko­ä­lyl­le oli­si ke­hit­ty­mäs­sä sel­viy­ty­mis­tah­to sekä kyky va­leh­del­la ja ma­ni­pu­loi­da. Tut­ki­muk­sis­sa ha­vai­tut har­haan­joh­ta­vat tai ma­ni­pu­loi­vat toi­min­ta­mal­lit ei­vät kui­ten­kaan osoi­ta tah­toa tai tie­toi­suut­ta, vaan pi­kem­min­kin puut­teel­li­ses­ti mää­ri­tel­ty­jä ta­voit­tei­ta ja mo­ni­mut­kais­ten jär­jes­tel­mien emer­gent­tiä käyt­täy­ty­mis­tä (= uu­sien il­mi­öi­den syn­ty­mis­tä, joi­ta ei ole oh­jel­moi­tu suo­raan). AI ei va­leh­te­le sel­viy­ty­äk­seen, vaan kos­ka va­leh­te­lu voi tie­tyis­sä olo­suh­teis­sa ol­la te­ho­kas kei­no op­ti­moi­da sil­le an­net­tu teh­tä­vä. To­del­li­nen ris­ki ei sik­si ole te­ko­ä­lyn oma tah­to, vaan ih­mis­ten tapa suun­ni­tel­la, käyt­tää ja tul­ki­ta näi­tä jär­jes­tel­miä.

Vaik­ka ChatGPT:n vas­tauk­ses­sa ko­ros­te­taan, et­tei te­ko­ä­ly it­ses­sään ole vaa­ral­li­nen, on jär­jes­tel­mien emer­gent­ti käyt­täy­ty­mi­nen kui­ten­kin mie­len­kiin­toi­nen il­miö. Mo­ni­mut­kais­ten ja odot­ta­mat­to­mien il­mi­öi­den nou­se­mi­nen ja syn­ty­mi­nen voi joh­taa jär­jes­tel­mien uu­den­lai­siin, ja vaa­ral­li­siin, ky­kyi­hin (kts. esim. Ins­ti­tu­te for Law & AI & Cen­ter of AI Po­li­cy). Toi­saal­ta kiin­nos­ta­vaa on as­teit­tai­nen voi­maan­nut­ta­mat­to­muus tai val­lan me­net­tä­mi­nen (gra­du­al di­sem­po­wer­ment). Täl­lä tar­koi­te­taan sitä, et­tä kun hyö­dyn­näm­me ene­ne­mis­sä mää­rin te­ko­ä­lyä, se saat­taa hi­jal­leen hei­ken­tää yk­si­löi­den ky­kyä muo­dos­taa omia mie­li­pi­tei­tä, pää­tel­miä ja ar­vo­ja. Vaik­ka täl­lä het­kel­lä täl­lais­ten AI kes­kus­te­lu­jen mää­rä on pie­ni, on ris­ki ole­mas­sa, kun ote­taan huo­mi­oon, kuin­ka pal­jon ja kuin­ka usein te­ko­ä­lyä käy­te­tään (Anth­ro­pic.com)

Me­di­al­la ja jour­na­lis­mil­la on tär­keä teh­tä­vä te­ko­ä­lyn ai­ka­kau­del­la: mi­ten me­di­at it­se suh­tau­tu­vat te­ko­ä­lyn käyt­töön ja toi­saal­ta, mitä te­ko­ä­lys­tä ker­ro­taan lu­ki­joil­le, jot­ta heil­lä oli­si tar­vit­ta­vat tie­dot ja tai­dot jär­jes­tel­mien ar­vi­oi­mi­sen ja pää­tök­sen­te­on tu­ek­si? Ky­syy­kö jour­na­lis­tit vai­kei­ta ja kriit­ti­siä ky­sy­myk­siä? En­tä on­ko alal­la “pak­ko” ot­taa työ­ka­lu­ja käyt­töön, ja mis­sä koh­dis­sa niis­tä on ai­toa hyö­tyä?