Tekoälyn nopea kehitys pakottaa journalistit pohtimaan uudelleen alan käytäntöjä. Se tarkoittaa muun muassa toimitusprosessien entistä tarkempaa avaamista yleisölle.
tekoäly, journalistin ohjeet
Kuva on luotu tekoälyllä.
Google Gemini
Riku Isokoski
Tekoälyn alati kasvava käyttäminen journalismissa tarkoittaa sitä, että alan eettisiä asioita tulee tarkastella entistä kriittisemmin ja uusista näkökulmista. Tekoälyn roolin kasvu toimitustyössä on ollut niin nopeaa, että alan melko vakiintuneet käytänteet eivät välttämättä ole pysyneet kehityksen perässä.
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että esimerkiksi tällä hetkellä käytössä olevissa Journalistin ohjeissa ei ole yhtään mainintaa tekoälystä, mikä tuntuu nykyhetken katsannossa erikoiselta. Nykyiset ohjeet tulivat voimaan vuonna 2024, jolloin tekoäly oli jo käytössä suomalaisissa mediataloissa. Uudistukset koskivat tuolloin journalismin ulkopuolista rahoitusta, julkaistun jutun muuttamista, vaarallisia uutistilanteita ja sisältöjen poistamista verkosta (Journalisti 2024).
Tekoälystä mainitaan vain lyhyesti Journalistin ohjeiden soveltamisoppaassa. Kohdan 12 soveltamisohjeissa lukee: ”Muun muassa tekoälyn tuottamat väärennökset ja sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio asettavat journalismin lähdekriittisyydelle oman haasteensa. Lähtökohtaisesti näihin sovelletaan kuitenkin samoja eettisiä pelisääntöjä kuin kaikkiin muihinkin journalismin lähteisiin.”
Omien kokemusteni perusteella vastuullisuus tekoälyn suhteen on Suomessa ollut ainakin tähän asti hyvällä tasolla. Esimerkiksi juttujen alussa olevat tiivistelmäosiot tehdään nykyään usein tekoälyllä, ja tiivistelmän yhteyteen on yleensä kirjoitettu tekoälyn käytöstä ja että toimittaja on tarkastanut faktat.
Mediat ovat myös avanneet julkisesti tekoälyn käyttöään. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kertoi toukokuussa 2025, että ”mitä enemmän tekoäly on vaikuttanut lopputulokseen, sen tarkemmin kerromme siitä myös yksittäisten juttujen yhteydessä”.
Kovassa kiireessä ja uutiskilpailussa voi kuitenkin olla toimittajille houkuttelevaa, että faktantarkistuksia ja muita eettis-juridisia asioita tekoälyn suhteen ei huomioi niin huolellisesti kuin olisi suotavaa. Vaarallinen sudenkuoppa voi muodostua siitä, että luotto tekoälyn antamiin tietoihin käy niin vahvaksi, että faktantarkistus voi alkaa tuntua turhalta työltä.
Näkisin, että journalistien työtä määrittäviä Journalistin ohjeita olisi varsin viipymättä päivitettävä vastaamaan tekoälystä koituvia haasteita. Olennainen lisäys nykyisiin ohjeisiin voisi olla esimerkiksi New York Timesin eettisissä ohjeissa oleva kohta tekoälyn käytöstä:
”Kaiken tekoälyn käytön on tapahduttava ihmisen valvonnassa, ja sen on noudatettava vakiintuneita journalistisia standardeja ja toimitusprosesseja. Lukijoille tulee olla läpinäkyviä työstä ja siihen käytetyistä työkaluista. Jos generatiivista tekolyä hyödynnetään merkittävästi, toimitusprosessi pitäisi avata selkeillä merkinnöillä ja selityksillä.”
Nykyisistä ohjeista lähimmäksi tekoälyn käyttöä liippaavat todennäköisesti kohdat 7, 9 ja 12, joissa mainitaan muun muassa tietojen tarkastamisesta ja kriittisestä suhtautumisesta tietolähteisiin. Näitä kohtia voisi esimerkiksi täydentää niin, että niistä ilmenisi tekoälyn käytön ilmoittaminen tiedonhankinnan välineenä.
Kaiken kaikkiaan näyttää selvältä, että suomalaisen journalismin perusperiaatteet eivät ole pysyneet tekoälyn kehityksen vauhdissa. Toistaiseksi Julkisen sanan neuvoston ei ole tarvinnut tehdä päätöksiä, jotka liittyisivät tekoälyn vastuuttomaan käyttöön toimitustyössä, mutta arvelisin tällaisia ennakkotapauksia tulevan ennen pitkää.