Kun tekoäly syö journalistien leipää, graafikoiden rima nousee ensimmäisenä

Juho Sil­ven­toi­nen

Kun te­ko­ä­ly lyö läpi jour­na­lis­mis­sa, ken­ties vä­hi­ten käy ka­teek­si graa­fi­koi­ta.

Par­haim­mil­laan nämä me­di­a­ta­lo­jen luo­vat ja mo­ni­a­lai­set työ­myy­rät murs­kaa­vat mis­tä ta­han­sa data-ai­neis­tos­ta lu­et­ta­vaa käp­py­rää vii­meis­tään sen jäl­keen, kun heil­le on sii­tä osoit­ta­nut tär­keim­mät jour­na­lis­ti­set ha­vain­not. Jos oi­kein hy­vin käy, kyl­keen syn­tyy ru­tii­nil­la vie­lä näyt­tä­vä pää­ku­va nos­ta­maan da­ta­ju­tun lu­ku­ar­voa en­ti­ses­tään tai ju­tus­sa läpi lin­jan kul­ke­va yh­te­näi­nen ul­ko­a­su­e­le­ment­ti.

Vaan jos ei­vät ole vel­jiä kes­ke­nään graa­fi­kot, ei­vät ole lii­oin me­di­a­ta­lot tai työn­ku­lut­kaan. Pää­dyin it­se suh­teel­li­sen äs­ket­täin am­mat­ti­o­lo­suh­teis­sa ti­lan­tee­seen, jos­sa lu­kui­sis­ta yri­tyk­sis­tä ja kas­vok­kain pa­la­vee­raa­mi­ses­ta huo­li­mat­ta teet­ti tun­ti­kau­sia töi­tä pääs­tä graa­fi­kon kans­sa kar­tal­le sii­tä, mitä ti­laa­ma­ni kal­tai­nen graa­fi vaa­ti to­teu­tu­ak­seen ja mi­hin käy­tet­tä­vis­sä ol­leet oh­jel­mis­tot tai­pu­vat.

En ky­en­nyt ole­maan ajat­te­le­mat­ta te­ko­ä­lyä. Kuin­ka no­pe­as­ti jo­kin te­ko­ä­ly­so­vel­lus oli­si da­ta­läh­tei­den pe­rus­teel­la luo­nut ja in­dek­soi­nut juu­ri ha­lu­tun­lai­sen käy­rän? Kuin­ka ek­sak­tis­ti se osai­si vas­ta­ta tar­ken­ta­viin ky­sy­myk­sii­ni? Oli­si­ko sen on­nis­tu­nut tuot­taa hal­lu­si­noi­mat­ta riit­tä­vän oi­ke­at käy­rät, joil­la il­men­tää ju­tun jour­na­lis­tis­ta ha­vain­to­a­ni?

Aja­tus jäi kui­ten­kin aja­tuk­sek­si, osit­tain kos­ka te­ko­ä­lyä ei muu­toin ole käy­tän­nös­sä lain­kaan in­teg­roi­tu ky­sei­sen ta­lon to­si­a­si­al­li­siin työn­kul­kui­hin.

Pe­rus­suo­ri­tuk­ses­ta ei mak­se­ta

Hal­ki koko me­dia-alan yk­sit­täi­siin te­ki­jöi­hin koh­dis­tu­vat osaa­mis­vaa­ti­muk­set ovat jat­ku­vas­ti nous­seet, vaik­ka pe­rus­palk­ka py­syy hät­hä­tää inf­laa­ti­on pe­räs­sä. Hy­vän ta­son kir­joit­ta­val­ta toi­mit­ta­jal­ta edel­ly­te­tään yhä laa­jem­min oh­jel­mis­to­jen, tyy­lien, jut­tu­tyyp­pien ja verk­ko­a­na­ly­tii­kan ym­mär­rys­tä (tai ai­na­kin ha­lua pyr­kiä koh­ti sitä). Kau­ka­na ovat ajat, jol­loin näyt­tö­pää­te­li­sä ei kuu­los­ta­nut iro­ni­al­ta.

Sii­tä huo­li­mat­ta – ku­ten Lau­ra Saa­ri­kos­ki maa­lis­kuus­sa 2025 Jy­väs­ky­läs­sä lu­en­noi – no­he­van ri­vi­jour­na­lis­tin pe­las­taa vas­ta­kin ih­mi­syys ja in­hi­mil­li­syys sekä yli­pään­sä ti­laa­jan (tai muun ylei­sön) tar­pei­siin vas­taa­mi­nen. Kaik­ki pa­lau­tuu suo­ras­taan su­loi­sen kir­ka­sot­sai­ses­ti jour­na­lis­min iki­ai­kai­siin ihan­tei­siin sekä lem­pi­sa­naa­ni, si­säl­töi­hin. On tuo­tet­ta­va ra­han väär­tiä li­sä­ar­voa, jot­ta te­ke­mi­ses­tä ker­tyy te­ki­jäl­leen ra­haa ja elan­toa. Mo­nen­lai­set pe­rus­suo­ri­tuk­set, ku­ten glo­baa­lit ja val­ta­kun­nal­li­set uu­ti­set, saa il­mai­sek­si jo nyt.

Graa­fi­koi­den koh­dal­la li­sä­ar­vo on pi­dem­mis­sä puis­sa, kos­ka kes­ki­ös­sä on oh­jel­mis­to­jen kans­sa toi­mi­mi­nen ja niil­le oi­ke­an­lais­ten ko­men­to­jen an­ta­mi­nen. Jo nyt on ke­hit­teil­lä te­ko­ä­ly­a­vus­tei­sia työ­ka­lu­ja, jot­ka mah­dol­lis­ta­vat pe­rus­ta­sois­ten ku­vaa­jien teet­tä­mi­sen ju­tun ri­kas­ta­mi­sek­si toi­mit­ta­jan omin tie­doin. Li­sä­ar­voa voi­si­vat tuo­da tai­teel­li­nen sil­mä, vä­hin­tään te­ko­ä­lyn ta­soi­nen kyky ide­oi­da ja luo­da, tuot­teen ul­ko­a­sun ja sen eri sä­vy­jen eri­no­mai­nen tyy­lil­li­nen tun­te­mus sekä kyky so­vel­taa omaa nä­ke­mys­tään näis­sä puit­teis­sa. Tätä ky­syt­tä­neen jo pian en­tis­tä enem­män.

Graa­fin ti­laa­mi­nen on vai­ke­am­paa kuin tu­han­nen sa­nan

On em­pi­mät­tä promp­taa­mis­ky­sy­mys, saa­ko te­ko­ä­lyn vä­hin­tään ajan oloon mu­kau­tu­maan jul­kai­sun graa­fi­seen tyy­liin ku­vi­tus­ku­vis­sa tai di­ag­ram­meis­sa. Edes teks­tin koh­dal­la siel­lä ei kui­ten­kaan ol­la vie­lä: Jat­ko­a­jan pää­toi­mit­ta­ja Kir­si Teis­kon­lah­ti pyy­si taan­noin te­ko­ä­lyä kir­joit­ta­maan ko­lum­ne­ja ikään kuin hä­nen kir­joit­ta­ja­ää­nel­lään, ja lop­pu­tu­lok­set oli­vat hä­din tus­kin ko­lum­ne­ja lain­kaan. Ku­van pi­täi­si ker­toa enem­män kuin tu­hat sa­naa, ja sa­maa luok­kaa lie­nee sen tyy­lil­li­ses­ti yh­te­näi­sen ge­ne­roi­mi­sen vai­keus­ker­roin näh­den teks­tiin.

Oleel­li­nen ky­sy­mys on myös se, mil­lä on riit­tä­vän mo­nel­le ti­laa­jal­le (tai muun­lai­sel­le ylei­söl­le) vä­liä. Jo toi­mit­ta­ja­na on ol­ta­va pet­te­ri­vär­tö­mäi­nen (ES), tui­ja­sil­ta­mä­ki­mäi­nen (free) tai jou­ni­koo­kemp­pais­mai­nen (HS) kir­joit­ta­ja­äs­sä, jot­ta ni­mes­tä tu­lee ylei­sön­sä kes­kuu­des­sa ei-yh­den­te­ke­vä brän­di.

Jos mak­sa­val­le asi­ak­kaal­le on ai­van se ja sama, ke­nen ky­näs­tä jut­tu on syn­ty­nyt, mik­si ku­ra­toi­tu te­ko­ä­ly­tuo­tos ei ky­ke­ni­si si­säl­löl­tään vas­taa­maan ai­van sa­maan tar­pee­seen – jol­lain ai­ka­vä­lil­lä, jut­tu­tyy­pis­tä riip­pu­en? Mik­si sama ei pä­ti­si graa­fi­koi­hin ja gra­fii­koi­hin?

Eväät on äk­kiä syö­ty

Oma lu­kun­sa on se, et­tä ih­mi­sen kä­den­jäl­ki näh­dään jour­na­lis­mis­sa yhä ar­vo­na si­nän­sä. Kui­ten­kin myös graa­fe­ja ja ku­vi­tus­ku­via teh­dään me­di­ois­sa paik­ka pai­koin jo nyt te­ko­ä­lyl­lä. It­se seu­raa­mis­ta­ni me­di­ois­ta esi­mer­kik­si maa­kun­ta­leh­ti Itä-Savo hyö­dyn­si sitä jou­lu­ka­len­te­rin­sa ku­vi­tuk­sen poh­ja­na. Suu­res­ta pa­lau­te­vyö­rys­tä ei ole ra­por­toi­tu, ar­va­ten­kin kos­ka te­ko­ä­ly­ai­neis­ton käyt­tö on ol­lut mää­räl­li­ses­ti jär­jen ra­jois­sa ja sitä on ku­ra­toi­mas­sa ai­he­pii­ris­tä san­gen hy­vin in­for­moi­tu in­hi­mil­li­nen ih­mi­nen.

Kri­tii­kin puu­te on kui­ten­kin myös pai­na­va vies­ti sii­tä, et­tä graa­fi­koi­den on ky­et­tä­vä me­di­a­ta­lo­jen seu­raa­vil­la vää­jää­mät­tö­mil­lä yt-kier­rok­sil­la en­tis­tä pa­rem­min pe­rus­te­le­maan, mis­sä hei­dän li­sä­ar­von­sa pii­lee. Täl­lä het­kel­lä koko am­mat­ti­kun­taa lä­päi­se­vät li­sä­ar­vot ovat tiet­ty toi­mi­var­muus ja oh­jel­mis­to-osaa­mi­nen. Ne on no­pe­as­ti syö­ty, kos­ka käy­tös­säm­me ovat täl­lä het­kel­lä koko lo­pun maa­il­man­his­to­ri­an ke­hit­ty­mät­tö­mim­mät te­ko­ä­ly­työ­ka­lut.

Var­maa toi­saal­ta on, et­tä luo­vuus, da­ta­ym­mär­rys, ha­luk­kuus op­pia ja mo­ni­puo­lis­tua, vies­tin­tä­tai­dot sekä yh­teis­työ­ky­vyk­kyys ei­vät ai­na­kaan hei­ken­nä työ­mah­dol­li­suuk­sia.