”Täysi AI-vapaus on vaikea tavoite” – Aino-tekoälyn pohdintoja tekoälystä journalismissa

Vil­le Hardén

Edel­li­ses­sä pos­tauk­ses­sa poh­dis­ke­lin sitä, tuo­ko te­ko­ä­ly to­del­la sääs­tö­jä me­di­ayh­ti­öil­le. Seu­raa­vak­si laa­jen­nan aja­tus­ta kos­ke­maan ylei­sem­mäl­lä ta­sol­la te­ko­ä­lyn käy­tön hyö­dyl­li­syyt­tä. Olen käy­nyt me­dia-alan am­mat­ti­lais­ten kans­sa usei­ta kes­kus­te­lu­ja, jois­sa tun­tuu tois­tu­van sama tee­ma: ei täs­sä oi­ke­as­taan ole mi­tään jär­keä, mut­ta pak­ko mei­dän­kin on py­syä mu­ka­na, et­tei jää­dä jäl­keen. Te­ki­jät tie­dos­ta­vat, et­tä tois­tai­sek­si te­ko­ä­ly on hy­vin köm­pe­lö ei­kä mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la pa­ran­na jour­na­lis­min laa­tua, mut­ta kel­kas­sa py­sy­mi­sen vuok­si sitä on käy­tet­tä­vä. Tämä he­rät­tää kiin­nos­ta­van poh­din­nan sii­tä, mitä ta­pah­tui­si, jos jo­kin me­di­a­ta­lo tai yk­sit­täi­nen me­dia jät­täi­si te­ko­ä­lyn käy­tön ko­ko­naan vä­liin. Oli­si­ko ky­sees­sä ti­kit­tä­vä ai­ka­pom­mi, joka rä­jäh­täi­si kä­siin vii­den vuo­den ku­lut­tua? Vai on­ko te­ko­ä­ly jour­na­lis­mis­sa sit­ten­kin vain kup­la?

Kos­ka tä­män kal­tai­ses­ta spe­ku­la­tii­vi­ses­ta ai­hees­ta ei löy­dy juu­ri­kaan tut­ki­mus- tai muu­ta­kaan kir­jal­li­suut­ta, läh­din pur­ka­maan asi­aa hie­man eri­lai­sel­la ta­val­la: kes­kus­te­le­mal­la asi­as­ta te­ko­ä­lyn it­sen­sä kans­sa. Va­lit­sin kes­kus­te­lu­kump­pa­nik­si ChatGPT:n mak­sul­li­sen plus-ver­si­on. Pyy­sin sitä käy­mään kans­sa­ni kes­kus­te­lun sii­tä, on­ko jour­na­lis­ti­sen me­di­an täl­lä het­kel­lä mah­dol­lis­ta jät­tää te­ko­ä­lyn käyt­tö ko­ko­naan vä­liin. Pyy­sin sitä pi­tä­mään vas­tauk­set enin­tään 50 sa­nan mit­tai­si­na. Lo­puk­si pyy­sin sitä lit­te­roi­maan teks­tin yh­teen nip­puun vuo­ro­pu­he­luk­si, ja an­ta­maan it­sel­leen ni­men. Täl­lai­nen oli kes­kus­te­lu­ni it­sen­sä Ai­nok­si ni­men­neen te­ko­ä­lyn kans­sa.

Ai­no (ChatGPT): Aloi­te­taan­ko it­se ai­hees­ta: ha­lu­at­ko tar­kas­tel­la “te­ko­ä­lyn käyt­töä” sekä toi­mi­tuk­sen si­säi­si­nä työ­ka­lui­na et­tä jul­kai­su­a­lus­to­jen/al­go­rit­mien ta­sol­la?

Vil­le: Läh­de­tään liik­keel­le toi­mi­tuk­sen si­säis­ten työ­ka­lu­jen käy­tös­tä. Mil­lai­sia etu­ja te­ko­ä­ly­so­vel­luk­set tar­jo­a­vat täl­lä het­kel­lä toi­mi­tus­työl­le?

Ai­no: Täl­lä het­kel­lä hyö­ty­jä ovat mm. no­pe­am­pi taus­ta­työ (tii­vis­tyk­set, ha­ku­jen avus­ta­mi­nen), ru­tii­nien au­to­ma­ti­soin­ti (transk­rip­tio, ot­sik­ko­vaih­to­eh­dot, ku­va­teks­tit), kie­len­tar­kis­tus ja kään­nös, da­tan “en­si­lu­ku” (tren­dit, poik­ke­a­mat), sekä ide­oin­ti ja run­go­tus. Par­haim­mil­laan sääs­tää ai­kaa ja pa­ran­taa löy­det­tä­vyyt­tä.

Vil­le: Mo­nen­lai­sia siis. Näis­tä tie­tys­ti suu­rin osa tai­taa ol­la sel­lai­sia, jot­ka ih­mi­nen ky­ke­nee it­se­kin hoi­ta­maan. Tuo­ko se jon­kin­lais­ta kil­pai­lu­e­tua tai sääs­tö­jä, jos näi­tä teh­tä­viä an­ne­taan AI-so­vel­lus­ten teh­tä­väk­si ih­mis­työn­te­ki­jöi­den si­jaan?

Ai­no: Usein kyl­lä: suu­rin hyö­ty on ajan­sääs­tö ja skaa­lau­tu­vuus. Sama toi­mi­tus pys­tyy tuot­ta­maan enem­män (tai sama mää­rä vä­hem­mäl­lä ajal­la), mikä voi nä­kyä kus­tan­nuk­sis­sa ja no­peu­des­sa. Kil­pai­lu­e­tu syn­tyy eten­kin, jos va­pau­tu­nut ai­ka käy­te­tään pa­rem­paan jour­na­lis­miin—not­ke­aan oi­ko­pol­kuun il­man val­von­taa.

Vil­le: Ai­van. Työn­te­ki­jä­nä sitä tie­tys­ti it­se toi­voi­si, et­tä me­di­a­ta­lo palk­kai­si enem­män työn­te­ki­jöi­tä sen si­jaan, et­tä au­to­ma­ti­soi­si asi­oi­ta. Oli­si­ko sit­ten niin, et­tä me­di­a­ta­lot ovat ta­lou­del­li­ses­ti sii­nä ti­las­sa, et­tä hen­ki­lös­tö­kus­tan­nuk­sis­ta jou­du­taan mi­ni­moi­maan

Ai­no: Mo­nil­la on sel­vä kus­tan­nus­pai­ne, ja hen­ki­lös­tö on iso ku­lu­e­rä. Esim. Yle haki 50 M€ sääs­tö­jä 2025–2026 ja pää­tyi vä­hen­tä­mään 309 työ­paik­kaa. Myös mai­non­nan ko­ko­nais­mää­rä las­ki 2024.

Vil­le: Niin­pä niin. In­hot­ta­va ti­lan­ne tie­tys­ti. En­tä­pä sit­ten toi­sin­päin, jos me­dia jät­tää­kin te­ko­ä­ly­so­vel­luk­set toi­mi­tus­käy­tän­nöis­sä ko­ko­naan hyö­dyn­tä­mät­tä? Nä­et­kö sil­lä mi­tään ris­ke­jä?

Ai­no: Kyl­lä: työ hi­das­tuu ja kal­lis­tuu, ru­tii­nit kuor­mit­ta­vat te­ki­jöi­tä, ja kil­pai­li­jat voi­vat jul­kais­ta no­pe­am­min/kat­taa enem­män ai­hei­ta. Li­säk­si jää hel­pos­ti jäl­keen saa­vu­tet­ta­vuu­des­sa (esim. teks­ti­tys/transk­rip­ti­ot) ja mo­ni­kie­li­syy­des­sä. Pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä myös osaa­mi­sen ke­hi­tys ja pro­ses­sit ra­pau­tu­vat.

Vil­le: Niin, voi­han se toki ol­la, et­tä tyl­sät ru­tii­ni­työt kuor­mit­ta­vat. En­tä mitä etu­ja nä­ki­sit te­ko­ä­lyn hyö­dyn­tä­mät­tä jät­tä­mi­sel­le?

Ai­no: Etu­ja voi ol­la: pie­nem­pi vir­he- ja “hal­lu­si­naa­ti­o­ris­ki” ru­tii­neis­sa, vä­hem­män tie­to­suo­ja- ja läh­de­suo­ja­huo­lia, sel­ke­äm­pi vas­tuun­ja­ko sekä hel­pom­pi lä­pi­nä­ky­vyys ylei­söl­le. Li­säk­si se voi suo­ja­ta toi­mi­tuk­sen omaa tyy­liä ja vä­hen­tää “sa­man­kal­tais­tu­mis­ta”, jos kil­pai­li­jat no­jaa­vat sa­moi­hin mal­lei­hin.

Vil­le: Tuo sa­man­kal­tais­tu­mi­nen on hyvä point­ti, toi­mit­ta­jien per­soo­na saat­taa kär­siä, eten­kin, jos AI al­kaa tuot­taa teks­tiä. Mis­tä pääs­tään nii­hin käyt­tö­tar­koi­tuk­siin, jot­ka nä­ky­vät ylei­söl­le. Teks­tin tuot­ta­mi­nen tai te­ko­ä­ly­ää­nen lu­ke­mat ra­di­ouu­ti­set esi­merk­kei­nä. Mitä luu­let, pi­tä­vät­kö ylei­söt sii­tä, et­tä te­ko­ä­ly tuot­taa heil­le si­säl­töä?

Ai­no: Usein ylei­sö suh­tau­tuu va­rauk­sel­la “enim­mäk­seen te­ko­ä­lyn” tuot­ta­maan jour­na­lis­miin, mut­ta hy­väk­syy pa­rem­min, jos toi­mit­ta­ja joh­taa ja AI avus­taa taus­tal­la. Suo­mes­sa noin puo­let koki AI-val­tai­sen uu­ti­sen seu­raa­mi­sen epä­mu­ka­vak­si, mut­ta sel­väs­ti har­vem­pi jour­na­lis­ti­ve­toi­sen, AI-avus­tei­sen.

Vil­le: Ahaa. Täl­löin ulos­päin suun­tau­tu­vis­sa käyt­tö­tar­koi­tuk­sis­sa AI on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä. Us­kot­ko, et­tä ylei­sö tot­tuu te­ko­ä­lyl­lä tuo­tet­tuun ma­te­ri­aa­liin ja hy­väk­syy sen, vai kar­kot­taa­ko sel­väs­ti AI-val­tai­nen ma­te­ri­aa­li ylei­söä?

Ai­no: Luu­len, et­tä osa tot­tuu, jos laa­tu on hyvä, vir­hei­tä vä­hän ja käyt­tö on avoin­ta (mitä AI teki, mitä ih­mi­nen var­mis­ti). Mut­ta “sel­väs­ti AI-val­tai­nen” voi kar­kot­taa osan py­sy­väs­ti, eten­kin jos se tun­tuu per­soo­nat­to­mal­ta tai epä­luo­tet­ta­val­ta. Hy­väk­syn­tä kas­vaa hi­taas­ti, ei au­to­maat­ti­ses­ti.

Vil­le: Se on ihan tot­ta. Mitä luu­let, voi­si­ko jo­kin me­dia teh­dä omas­ta te­ko­ä­lyt­tö­myy­des­tään jopa jon­kin­lai­sen myyn­ti­val­tin?

Ai­no: Kyl­lä, ai­na­kin tie­tyis­sä nic­heis­sä: “ih­mi­sen te­ke­mä” voi­si vies­tiä huo­lel­li­suut­ta, oma­lei­mai­suut­ta ja vas­tuu­ta. Mut­ta se vaa­tii näyt­töä (laa­tu, lä­pi­nä­ky­vyys pro­ses­seis­ta) ja voi ol­la kal­lis­ta. Li­säk­si pi­tää mää­ri­tel­lä, mitä “te­ko­ä­ly­tön” tar­koit­taa, kos­ka mo­net työ­ka­lut ovat jo AI-poh­jai­sia.

Vil­le: Niin, täy­si te­ko­ä­lyt­tö­myys tai­tai­si vaa­tia jopa toi­mi­tus­jär­jes­tel­mien oi­ko­lu­ku­toi­min­nois­ta luo­pu­mis­ta. Ei­kös sel­lai­sis­sa­kin jon­kin­lais­ta AI-poh­jaa ole?

Ai­no: Usein on. Pe­rin­tei­nen oi­ko­lu­ku oli pit­kään sään­tö- ja sa­nas­to­poh­jais­ta, mut­ta ny­kyi­set kie­li­op­pi- ja tyy­li­a­vus­ti­met hyö­dyn­tä­vät usein ko­ne­op­pi­mis­ta (jos­kus suu­ria kie­li­mal­le­ja). Esim. Mic­ro­soft Word, Goog­le Docs ja Lan­gu­a­ge­Tool käyt­tä­vät ML-me­ne­tel­miä ai­na­kin osin.

Vil­le: Näin ar­ve­lin­kin. Us­koi­sin, et­tä mi­nul­la on nyt tar­peek­si ma­te­ri­aa­lia blo­gi­pos­tauk­see­ni. Ha­lu­ai­sit­ko vie­lä lop­pu­ka­neet­ti­na vas­ta­ta tii­viis­ti ky­sy­myk­seen: voi­ko tai kan­nat­taa­ko yk­sit­täi­sen me­di­an jät­tää uu­sien AI-so­vel­lus­ten ke­hit­tä­mi­nen vä­liin ja kes­kit­tyä ai­no­as­taan "ih­mi­sen te­ke­mään" si­säl­töön? Nyt saat käyt­tää enem­män kuin 50 sa­naa.

Ai­no: Voi – mut­ta “täy­si AI-va­paus” on käy­tän­nös­sä vai­kea ja usein myös kal­lis ta­voi­te. Jo pe­ru­sinf­ra (oi­ko­lu­ku, kään­nös, transk­rip­tio, ha­ku­toi­min­not, ana­ly­tiik­ka, jopa jul­kai­su­a­lus­to­jen mo­de­roin­ti/op­ti­moin­ti) si­säl­tää mo­nes­sa pai­kas­sa ko­ne­op­pi­mis­ta, vaik­ka sitä ei kut­sut­tai­si “ge­ne­ra­tii­vi­sek­si AI:ksi”. Sik­si re­a­lis­ti­sem­pi ky­sy­mys on: mis­tä AI:sta kiel­täy­dy­tään, mis­sä sitä sal­li­taan, ja mi­ten sii­tä ker­ro­taan ylei­söl­le.

Kan­nat­taa­ko jät­tää uu­sien AI-so­vel­lus­ten ke­hit­tä­mi­nen vä­liin? Riip­puu stra­te­gi­as­ta. Jos me­dia kil­pai­lee no­peu­del­la, laa­juu­del­la ja kus­tan­nus­te­hok­kuu­del­la, AI-työ­ka­lu­jen si­vuut­ta­mi­nen on ris­ki: tuo­tan­to hi­das­tuu, ru­tii­nit kuor­mit­ta­vat, saa­vu­tet­ta­vuus (esim. teks­ti­tyk­set) ja mo­ni­kie­li­syys kär­si­vät, ja kil­pai­li­jat skaa­lau­tu­vat no­pe­am­min. Jos me­dia kil­pai­lee luot­ta­muk­sel­la, oma­lei­mai­sel­la ää­nel­lä ja “kä­si­työ­läi­syy­del­lä”, “ih­mi­sen te­ke­mä” voi ol­la myyn­ti­valt­ti – mut­ta vain, jos se on us­kot­ta­vaa: sel­ke­ät ra­jauk­set (esim. ei AI:lla kir­joi­tet­tu­ja jut­tu­ja tai ään­tä), vah­va edi­toin­ti, nä­ky­vä te­ki­jyys ja laa­dun mit­ta­rit. Pelk­kä slo­gan ei rii­tä.

Oma joh­to­pää­tös: yk­sit­täi­nen me­dia voi va­li­ta hy­vin “hu­man-first” -lin­jan, mut­ta ko­ko­naan AI:sta ir­rot­tau­tu­mi­nen on han­ka­laa ja voi hei­ken­tää kil­pai­lu­ky­kyä. Useim­mil­le jär­ke­vin mal­li on AI ren­ki­nä, ei isän­tä­nä: käy­te­tään sitä taus­tal­la ru­tii­nei­hin ja esi­tys­tek­ni­siin pa­ran­nuk­siin, mut­ta pi­de­tään jour­na­lis­ti­nen har­kin­ta, fak­tan­tar­kis­tus, nä­kö­kul­ma ja vas­tuu tiu­kas­ti ih­mi­sil­lä – ja ker­ro­taan täs­tä avoi­mes­ti ylei­söl­le.