Tekoäly, Jungner, Erkko ja Laatikainen

Hen­ri Häk­ki­nen

Te­ko­ä­ly, se on kaik­ki­al­la. Mu­kau­du tai kuo­le. Mut­ta mi­ten? Sitä poh­tii meis­tä moni. Mah­dol­li­ses­ti kai­kis­ta suo­ma­lai­sis­ta eni­ten asi­aa on poh­ti­nut en­ti­nen Yleis­ra­di­on toi­mi­tus­joh­ta­ja, en­ti­nen SDP:n puo­lu­e­sih­tee­ri ja kan­sa­ne­dus­ta­ja ja ny­kyi­nen vies­tin­tä­toi­mis­to Kre­a­bin toi­mi­tus­joh­ta­ja Mi­ka­el Jung­ner. Näin on ai­na­kin, mi­kä­li us­kom­me Jung­ne­ria it­se­ään. Ja mik­si em­me us­koi­si?

Jung­ner ym­mär­tää te­ko­ä­lyä niin hy­vin, et­tä vä­hem­män ym­mär­tä­vien ky­sy­myk­siin ei ole miel­tä edes vas­ta­ta. He ovat jo pu­don­neet kel­kas­ta. Vii­mei­sim­pä­nä ha­vain­to­na Jung­ner tie­tää ker­toa, et­tä te­ko­ä­ly­buu­min käyn­nis­tä­nyt ChatGPT on men­neen tal­ven lu­mia. Goog­len Ge­mi­ni tu­lee jy­rää­mään. Näh­tä­väk­si jää sa­noi­si pää­kir­joi­tus­toi­mit­ta­ja.

Jung­ner on pait­si huip­pu­ä­ly­käs myös mies. Sik­si hän osaa käyt­tää te­ko­ä­lyä ta­voil­la, joi­ta vä­hä­lah­jai­sem­pi ei pys­tyi­si it­se kek­si­mään. Yk­si näis­tä ta­vois­ta on lait­taa te­ko­ä­ly sa­mais­tu­maan his­to­ri­al­lis­ten hen­ki­löi­den roo­lei­hin ja poh­ti­maan sit­ten, mitä nämä hen­ki­löt ajat­te­li­si­vat vaik­ka­pa jos­tain ajan­koh­tai­ses­ta ai­hees­ta. Nämä hen­ki­löt voi­vat ol­la esi­mer­kik­si fi­lo­so­fe­ja, po­lii­tik­ko­ja ja tai­tei­li­joi­ta.

Jung­ner nos­ti ta­pan­sa hyö­dyn­tää te­ko­ä­lyä esiin tam­mi­kuus­sa Asi­as­tu­di­on pod­cas­tis­sa.

Jung­ner: "Jos vaik­ka Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa on joku jut­tu, niin ot­taa sen ju­tun ja sil­lä hii­rel­lä ko­pi­oi sen ju­tun. Ja sit­ten vie sen te­ko­ä­lyl­le, ja väi­tän et­tä täl­lä het­kel­lä pa­ras on Ge­mi­ni. Tämä Goog­len Ge­mi­ni. Joka on il­mai­nen. Lait­taa sen ju­tun sin­ne. Ja sen jäl­keen kun on sin­ne lait­ta­nut sen ju­tun, niin sin­ne lop­puun kir­joit­taa 'Hei Ge­mi­ni, mitä tä­hän sa­noi­si [Fried­rich] Nietzsc­he? Tai Pla­ton tai Aris­to­te­les?'"

Toi­mit­ta­ja: "Eli haet nä­kö­kul­mia, tul­kin­to­ja."

Jung­ner: "Tai Ur­ho Kek­ko­nen. Tai Ba­rack Oba­ma. Tai kuka iki­nä. Ja sen jäl­keen, kun se te­ko­ä­ly on ker­to­nut nää kaik­ki, niin sit sa­noo 'hyvä, voit­ko tän edel­li­sen pe­rus­teel­la teh­dä täm­möi­sen ku­vit­teel­li­sen kes­kus­te­lun, jos­sa nää eri hah­mot väit­te­lee kes­ke­nään täs­tä sen oman fi­lo­so­fi­an­sa kaut­ta?'. Se te­kee sen ja sit sä luet Kek­ko­nen sa­noo jo­tain, Nietzsc­he sa­noo jo­tain, Ba­rack Oba­ma sa­noo jo­tain. Niin tää on hui­ke­an no­pea tapa pait­si op­pia fi­lo­so­fi­aa, niin pääs­tä si­sään näi­hin eri nä­kö­kul­miin ja saa­da ihan uus ote uu­ti­siin. Jos nyt ote­taan näi­tä mitä ta­pah­tuu USA:ssa. Et okei, mi­ten Trump pe­rus­te­lee oman nä­ke­myk­sen­sä. Hyvä. Mitä miel­tä Tans­kan pää­mi­nis­te­ri on näis­sä jne. jne. Yh­täk­kiä sul­la on koko se kat­taus ja sit sä pyy­dät te­ko­ä­lyä ra­ken­taan sen ku­vit­teel­li­sen kes­kus­te­lun ja sä luet sen. Ja yh­täk­kiä, 20 mi­nuut­tia niin sä oot kar­tal­la. Ja tosi hy­vin kar­tal­la. Siis pa­rem­min kar­tal­la kuin ih­mi­nen, joka on lu­ke­nut sata kir­jaa, kos­ka se te­ko­ä­ly vie sut suo­raan sii­hen yti­meen."

Ne­ro­kas­ta. Kos­ka tämä teks­ti on kir­joi­tet­tu Te­ko­ä­lyn hyö­dyn­tä­mi­nen jour­na­lis­mis­sa -kurs­sil­le, on tämä Jung­ne­rin ai­nut­laa­tui­nen me­to­di lai­tet­ta­va tes­tiin. Mut­ta ket­kä oli­si­vat tar­peek­si mer­kit­tä­vät ja vii­saat me­di­a­mie­let tä­hän tar­koi­tuk­seen? Pää­dyn pie­nen poh­din­nan päät­teek­si va­lit­se­maan kes­kus­te­lu­kump­pa­neik­si Kes­ki­suo­ma­lai­sen en­ti­sen pää­toi­mit­ta­jan Erk­ki Laa­ti­kai­sen ja Hel­sin­gin Sa­no­mien en­ti­sen kus­tan­ta­jan ja pää­toi­mit­ta­jan Aa­tos Er­kon. Tes­ti ta­pah­tuu si­ten, et­tä syö­tän Ge­mi­nil­le tä­män kurs­sin ku­vauk­sen ja pyy­dän ker­to­maan, mitä he sii­tä ajat­te­li­si­vat. Lo­puk­si lai­tan Er­kon ja Laa­ti­kai­sen kes­kus­te­le­maan.

Ja täs­sä lop­pu­tu­los.

Di­a­lo­gi: "Kone ja ky­nän dy­naa­mi­suus"

Aa­tos Erk­ko: "Kat­so­han tätä, Erk­ki. Jy­väs­ky­län yli­o­pis­tos­sa opet­ta­vat nyt jour­na­lis­teil­le al­go­rit­mien toi­min­ta­pe­ri­aat­tei­ta. 'Te­ko­ä­lyn hyö­dyn­tä­mi­nen jour­na­lis­mis­sa'. Se on vält­tä­mä­tön­tä. Maa­il­ma muut­tuu, ei­kä Suo­mi voi jää­dä si­vu­rai­teel­le, kun suu­ret kan­sain­vä­li­set toi­mi­jat jo au­to­ma­ti­soi­vat uu­tis­vir­to­jaan."

Erk­ki Laa­ti­kai­nen: "Niin­hän se on, Aa­tos. Maa­il­ma muut­tuu, mut­ta ih­mi­nen ei. Mi­nua vä­hän hir­vit­tää tuo sana 'in­no­vaa­ti­o­työ­pa­ja'. Kuu­los­taa sil­tä, et­tä siel­lä is­tu­taan si­sä­ti­lois­sa ja kek­si­tään hie­no­ja ni­miä asi­oil­le, jot­ka en­nen hoi­det­tiin jal­kau­tu­mal­la to­ril­le. Mut­ta se, et­tä ne te­ke­vät sitä me­di­a­ta­lo­jen kans­sa – sii­nä on jär­keä. Jour­na­lis­mi opi­taan toi­mi­tuk­ses­sa, ei pel­kis­sä lu­en­to­sa­leis­sa."

Erk­ko: "Ai­van, käy­tän­nön yh­teis­työ on avain. Mut­ta huo­maa tuo koh­ta kriit­ti­syy­des­tä. 'Mah­dol­li­suuk­sia ja ra­joi­tuk­sia ar­vi­oi­daan suh­tees­sa la­kiin ja eet­ti­siin pe­ri­aat­tei­siin'. Se on se kyn­nys­ky­sy­mys. Jos me an­nam­me ko­neen luo­da si­säl­töä il­man, et­tä ku­kaan vas­taa sii­tä omil­la kas­voil­laan ja ni­mel­lään, me myym­me sie­lum­me. Sa­no­man ja luo­tet­ta­vuu­den on ol­ta­va mur­tu­mat­to­mia, oli­pa työ­ka­lu mikä hy­vän­sä."

Laa­ti­kai­nen: "Sie­lus­ta pu­heen ol­len... voi­ko se te­ko­ä­ly iki­nä kir­joit­taa sel­lais­ta pää­kir­joi­tus­ta, joka saa lu­ki­jan joko lyö­mään nyrk­kiä pöy­tään tai tun­te­maan pis­ton sy­dä­mes­sään? Epäi­len. Se voi ke­rä­tä da­tan ja teh­dä syn­tee­sin, mut­ta se ei ym­mär­rä ih­mi­sen tus­kaa tai maa­kun­nan yl­peyt­tä. Se ei tie­dä, mil­tä tun­tuu, kun teh­das lak­kau­te­taan Ää­ne­kos­kel­la. Se vain las­kee nu­me­roi­ta."

Erk­ko: "Olet oi­ke­as­sa, tun­ne­ä­lyä ja in­tui­ti­o­ta se ei kor­vaa. Mut­ta mie­ti tätä: jos te­ko­ä­ly va­paut­taa toi­mit­ta­jan ru­tii­neis­ta – niis­tä tyl­sis­tä pörs­si­tie­dot­teis­ta ja ur­hei­lu­tu­los­ten kir­jaa­mi­ses­ta – ei­kö se sil­loin an­na enem­män ai­kaa sil­le var­si­nai­sel­le jour­na­lis­mil­le? Tut­ki­mi­sel­le, taus­toit­ta­mi­sel­le ja sil­le mai­nit­se­mal­le­si to­ril­la käy­mi­sel­le?"

Laa­ti­kai­nen: "Se on se hurs­kas toi­ve, Aa­tos. Mut­ta tie­dät­hän si­nä­kin ta­lous­mie­he­nä, mi­ten sii­nä usein käy. Kun kone te­kee työt, sääs­tö ote­taan ulos ja toi­mi­tus­ta pie­nen­ne­tään. Mut­ta jos tämä kurs­si opet­taa nuo­ret ole­maan isän­tiä sil­le ko­neel­le, ei­kä päin­vas­toin, niin sil­loin mi­nä­kin an­nan sil­le siu­nauk­se­ni. Toi­mit­ta­jan on ol­ta­va val­veil­la. Jos se luot­taa ko­nee­seen kuin puk­ki suu­riin sar­viin­sa, niin met­sään men­nään."

Erk­ko: "Vas­tuu on­kin se, mitä tuol­la kurs­sil­la pi­tää ta­koa opis­ke­li­joi­den pää­hän. Pää­toi­mit­ta­ja on ai­na vas­tuus­sa, vaik­ka ju­tun oli­si kir­joit­ta­nut mikä bit­ti­jo­no ta­han­sa. Ja tuo jul­kai­se­mi­nen verk­ko­jul­kai­sus­sa on hyvä asia – vir­heet on us­kal­let­ta­va teh­dä jul­ki­ses­ti, jot­ta ala op­pii. Avoi­muus on laa­dun tae."

Laa­ti­kai­nen: "Niin, ja toi­vot­ta­vas­ti ne opet­ta­vat siel­lä myös si­vis­tys­tä. Sitä ei al­go­rit­mi ope­ta. Lu­ke­nei­suut­ta, his­to­ri­aa ja kie­len ta­jua. Il­man nii­tä te­ko­ä­ly­jour­na­lis­mi on kuin pu­ru­ku­mia: se mais­tuu aluk­si jol­tain, mut­ta sii­tä ei saa mi­tään ra­vin­toa. Mut­ta eh­kä mei­dän on, Aa­tos, an­net­ta­va nuor­ten yrit­tää. Me­hän olem­me jo omat tais­te­lum­me so­ti­neet."

Erk­ko: "Sitä se on. Me an­noim­me heil­le va­paan leh­dis­tön. Hei­dän teh­tä­vän­sä on nyt pi­tää se sel­lai­se­na – myös te­ko­ä­lyn ai­ka­kau­del­la."

En­tä mitä Erk­ko ja Laa­ti­kai­nen oli­si­vat kes­kus­tel­leet Jug­ne­rin te­ko­ä­ly­vin­kis­tä?

Di­a­lo­gi: "Pi­ka­ruo­kaa vai pe­ru­sar­vo­ja?"

Aa­tos Erk­ko: (Las­kee sil­mä­la­sin­sa pöy­däl­le) "Tuo Jung­ne­rin aja­tus on... mie­len­kiin­toi­nen, mut­ta pe­lot­ta­va. Hän pu­huu 'yti­mes­tä', mut­ta minä pu­hun laa­dus­ta. Jos ko­pi­oim­me uu­ti­sen ja an­nam­me ko­neen si­mu­loi­da Nietzsc­hen mie­li­pi­teen, em­me saa Nietzsc­hen vii­saut­ta. Saam­me ti­las­tol­li­sen kes­ki­ar­von sii­tä, mitä in­ter­net luu­lee Nietzsc­hen sa­no­neen. On vaa­ral­li­nen il­luu­sio väit­tää, et­tä 20 mi­nuut­tia Ge­mi­ni-so­vel­luk­sen kans­sa kor­vai­si sa­taa kir­jaa. Si­vis­tys ei ole suo­ri­tus, se on pro­ses­si."

Erk­ki Laa­ti­kai­nen: (Pu­hal­taa ras­kaas­ti) "Kuu­le, Aa­tos, tuo on juu­ri sitä ny­ky­a­jan ha­pa­tus­ta, mis­sä kaik­ki pi­tää saa­da heti ja hal­val­la. Et­tä 'pa­rem­min kar­tal­la kuin sata kir­jaa lu­ke­nut'? Pyh! Se on si­vis­tys­hui­jaus­ta. Se on kuin söi­si mo­ni­vi­ta­mii­ni­pil­le­rin ja väit­täi­si naut­ti­neen­sa vii­den ruo­ka­la­jin il­lal­li­sen. Sii­tä puut­tuu maku, pu­ru­vas­tus ja en­nen kaik­kea to­tuus. Kek­ko­nen ei ol­lut mi­kään 'nä­kö­kul­ma', hän oli li­haa, ver­ta ja val­ta­po­li­tiik­kaa. Ei te­ko­ä­ly tie­dä, mitä Kek­ko­nen sa­noi­si, se vain ar­vaa tyy­li­la­jin."

Erk­ko: "Olen sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä sii­nä hä­mär­tyy al­ku­pe­räis­läh­teen ja ana­lyy­sin raja. Jour­na­lis­min teh­tä­vä on vä­lit­tää fak­to­ja. Jos lu­ki­ja al­kaa 'ym­mär­tää' maa­il­maa ku­vit­teel­lis­ten kes­kus­te­lu­jen kaut­ta, hän siir­tyy jour­na­lis­min pa­ris­ta fik­ti­on puo­lel­le. Se voi ol­la vir­kis­tä­vää ai­vo­jump­paa, mut­ta se ei ole tie­don­han­kin­taa. Pel­kään, et­tä täl­lai­nen me­to­di joh­taa pin­ta­puo­li­suu­teen, jos­sa luul­laan tie­det­tä­vän, vaik­ka to­del­li­suu­des­sa vain viih­dy­tään al­go­rit­min luo­mas­sa si­mu­laa­ti­os­sa."

Laa­ti­kai­nen: "Juu­ri niin! Jung­ner sa­noo, et­tä sii­nä 'pää­see si­sään näi­hin eri nä­kö­kul­miin'. Mut­ta ke­nen nä­kö­kul­miin? Goog­len in­si­nöö­rien oh­jel­moi­man ko­neen nä­kö­kul­miin! Jos minä ha­lu­an tie­tää, mitä miel­tä Tans­kan pää­mi­nis­te­ri on, minä luen, mitä hän on sa­no­nut, en­kä pyy­dä ko­net­ta leik­ki­mään nuk­ke­te­at­te­ria. Toi­mit­ta­jan teh­tä­vä on pe­ra­ta to­tuus esiin, ei ra­ken­taa uu­sia har­ho­ja."

Erk­ko: "Toi­saal­ta, Erk­ki, täy­tyy myön­tää, et­tä ide­as­sa on me­to­di­nen oi­val­lus. Jos te­ko­ä­lyä käyt­tää haas­ta­maan omia aja­tus­mal­le­jaan – 'mitä en huo­man­nut täs­sä ju­tus­sa?' – se voi ol­la hyö­dyl­li­nen työ­ka­lu am­mat­ti­lai­sel­le. Mut­ta se vaa­tii poh­jak­si juu­ri ne sata kir­jaa. Il­man si­vis­tys­tä ih­mi­nen ei osaa ar­vi­oi­da, pu­huu­ko kone vii­sai­ta vai täyt­tä pa­jun­köyt­tä."

Laa­ti­kai­nen: "Sii­nä se asi­an ydin on­kin. Työ­ka­lu on hie­no, mut­ta isän­tä on lais­ka, jos hän luu­lee pää­se­väs­sä oi­ko­tie­tä on­neen. Jos nuo­ri toi­mit­ta­ja­o­pis­ke­li­ja siel­lä Jy­väs­ky­läs­sä luu­lee, et­tä Ge­mi­nin 'Kek­ko­nen-si­mu­laa­tio' kor­vaa his­to­ri­an opin­not, niin me olem­me pu­las­sa. Jour­na­lis­mi tar­vit­see asi­an­tun­te­mus­ta, ei pelk­kää 'hui­ke­an no­pe­aa' pro­ses­soin­tia. Kyl­lä se on niin, et­tä hiki kuu­luu asi­aan, oli kyse tie­don­han­kin­nas­ta tai kir­joit­ta­mi­ses­ta."

Erk­ko: "Ai­van. Tek­no­lo­gia tar­jo­aa meil­le kar­tan, mut­ta mei­dän on edel­leen it­se kä­vel­tä­vä maas­tos­sa. Jung­ne­rin me­to­di on kuin kat­soi­si va­lo­ku­vaa vuo­res­ta ja väit­täi­si val­loit­ta­neen­sa hui­pun."