Tekoäly
Kuva on tuotettu Geminin Nano Banana -kuvageneraattorilla.
Siiri Koivuniemi/tekoäly
Siiri Koivuniemi
Kirjoitan parhaillaan journalistiikan kandidaatintutkielmaani, jota varten haastattelin kokeneita toimittajia. Tutkimushaastatteluissa nousi esiin useaan otteeseen mielenkiintoni herättänyt teema: kansan ja median etäisyys.
Eräs haastateltavistani pohti, että median ja kansalaisten välinen “raja-aita” on ihmisten mielissä toisinaan hyvin korkea. Osalla kansalaisista on negatiivisia mielikuvia tai epäluuloa toimittajia ja heidän toimintaansa kohtaan. Myös luottamus uutisten objektiivisuuteen ja paikkansapitävyyteen horjuu. Keskustelimme tutkimushaastatteluissa esimerkiksi poliittisten toimijoiden roolista kyseisen raja-aidan kohottamisessa, kun median edustajia syytetään “valehteleviksi vihervasemmistolaisiksi”.
Kansalaisten ja median välistä etäisyyttä voi kuvailla toisaalta myös kuiluna. Kaikki eivät koe mediaa negatiivisena: protestoinnin ja välttelyn sijaan ihmiset eivät vain löydä alkuperäisen uutismedian pariin.
Tampereen yliopisto julkaisi viime vuonna tuoreimman Reuters-instituutin Digital News Report –kyselytutkimuksen (2025) pohjalta tehdyn Suomen maaraportin. Raportissa kirjoitetaan, kuinka tekoäly muuttaa ihmisten tapoja hankkia uutisia. Maaraportissa mainitaan muun muassa tekoälypohjaiset chatbotit, jotka liitetään nuorten uutisten kuluttamiseen.
Omassakin arjessani olen törmännyt toistuvasti alkuperäisten uutisten korvaamiseen tekoälyllä sekä itseni että ympärilläni olevien muiden nuorten toimesta. Tarkoitan tällä sitä, että vastausta johonkin kysymykseen pohtiessaan käyttäjä kirjoittaa pulmansa hakukoneeseen ja saattaa tyytyä tekoälyn koostamaan vastaukseen, joka näkyy hakusivulla ylimpänä. Lähteinään tekoäly on käyttänyt eri medioiden verkkouutisia. Toinen vaihtoehto on, että käyttäjä hakeutuu keskustelemaan suoraan tekoäly-chatbotin, kuten ChatGPT:n kanssa, joka samaan tapaan hyödyntää verkossa olevaa uutisaineistoa muotoillessaan vastausta.
Kuten Tampereen yliopiston raportissa kirjoitetaan, tämä on epäedullista uutismedioille, sillä käyttäjä ei päädy etsimään vastausta uutissivustoilta, vaan saa tiedon välillisesti tekoälyn kautta. Liikenteen hiljeneminen sivustoilla vaikuttaa medioiden talouteen esimerkiksi mainostulojen kautta, kun mainokset eivät saa näyttöjä.
Pohdintojeni pohjalta kysyin tekoälyn “näkemystä” itseään koskettavaan aiheeseen. Keskustelukumppanini oli ChatGPT ja prompti seuraava: “Kasvattaako tekoäly kansalaisten ja median välistä kuilua? Jos kasvattaa, miten ja miksi?” ChatGPT:n mukaan tekoäly voi kasvattaa kuilua, mutta se ei ole väistämätöntä. Ensimmäisenä chatbot nosti esille sisällön personoinnin, joka voi johtaa aiemmin mainitun raja-aidan kasvamiseen ihmisten mielissä. Tekoäly personoi mediasisällön vastaamaan käyttäjän näkemyksiä, jolloin kansalaisten yhteinen “jaettu todellisuus” kapenee ja media näyttäytyy helposti puolueellisena. Jos algoritmin vaikutusta itselle syötettyyn uutisvirtaan ei tunnisteta, näkemys uutismedioiden objektiivisuudesta rakoilee.
Alkuperäisten uutissivustojen korvaamisesta tekoälyllä ChatGPT ei kuitenkaan maininnut mitään, vaan sai minut ajattelemaan asian toista puolta. Chatbotin mukaan tekoäly kaventaa kuilua nimenomaan parantamalla saavutettavuutta. Tekoäly voi selittää monimutkaisia aiheita käyttäjälle ymmärrettävästi tai kääntää uutisia eri kielille.
Koska halusin kuitenkin ChatGPT:n näkemyksen tekoälykoosteiden ongelmalliseen puoleen, kysyin: “Entä tiedon saaminen alkuperäisten uutisten ja uutissivustojen sijaan tekoälyn tuottamista koosteista esimerkiksi hakukoneessa tai tekoälyn kanssa käydyssä keskustelussa?”
Chatbotin mukaan ilmiö on yksi kuilun syntymisen kriittisimmistä kohdista ja muuttaa median ja kansalaisten välistä suhdetta perustavanlaatuisesti. Lähde katoaa, konteksti ja painotukset katoavat, portinvartija vaihtuu ja luottamus voi siirtyä väärään paikkaan, tekoäly listasi. Huomiot olivat mielestäni tärkeitä.
Kun lähde katoaa, auktoriteettia siirtyy journalismilta teknologialle. Millaiseksi meidän vastuumme muuttuu ja onko tekstin kirjoittajilla nimeä tai kasvoja? Konteksti ja painotukset, kuten mikä on uutisaiheessa olennaista, epävarmaa tai kiistanalaista, hämärtyvät. Todellisuus näyttää yksinkertaisemmalta ja varmemmalta. Portinvartijana toimii toimituksen sijaan tekoäly, sillä se päättää, mitä mistäkin näkökulmasta näet. Luottamus siirtyy tekoälylle, sillä se ei epäröi, kuulostaa varmalta ja tuntuu täten objektiivisemmalta.
Lopuksi ChatGPT tiivisti ilmiön suurimman riskin sanoin: “Kansalaiset saavat vastauksia ilman, että he näkevät kuka kysymykseen vastaa, millä tiedoilla ja millä ehdoilla. Se on demokraattisesti herkkä tilanne.” Chatbot kertoi ilmiöstä seikkoja, joita en olisi itse edes keksinyt ajatella.
Tekoälyn käyttö arjessa on kasvanut niin räjähdysmäisesti, että jo nyt olennainen osa uutisten kuluttamisesta on siirtynyt tekoälyvälitteiseksi erityisesti koosteiden kautta. Chatbotin kanssa käydyn keskustelun pohjalta jäin pohtimaan omaa uraani aloittelevana toimittajana, mutta myös uutismedioiden asemaa. Oletan tiedonhankinnan tekoälyavusteisesti lisääntyvän, jolloin liikenne alkuperäisillä uutissivustoilla hiljenee merkittävästi. Medioiden täytyy todella erottautua, jotta käyttäjällä on motivaatiota hypätä kuvailemani kuilun yli ja klikata sivusto auki. Kaikessa tässä emme myöskään voi unohtaa sitä, että nykyaikainen tekoäly tekee vielä virheitä, jonka takia koosteetkin voivat erehtyä.