Uutisia tarvitessaan kansa törmää raja-aitaan tai tippuu kuiluun, ja tekoälyllä on siihen osansa

Sii­ri Koi­vu­nie­mi

Kir­joi­tan par­hail­laan jour­na­lis­tii­kan kan­di­daa­tin­tut­kiel­maa­ni, jota var­ten haas­tat­te­lin ko­ke­nei­ta toi­mit­ta­jia. Tut­ki­mus­haas­tat­te­luis­sa nou­si esiin use­aan ot­tee­seen mie­len­kiin­to­ni he­rät­tä­nyt tee­ma: kan­san ja me­di­an etäi­syys.

Eräs haas­ta­tel­ta­vis­ta­ni poh­ti, et­tä me­di­an ja kan­sa­lais­ten vä­li­nen “raja-ai­ta” on ih­mis­ten mie­lis­sä toi­si­naan hy­vin kor­kea. Osal­la kan­sa­lai­sis­ta on ne­ga­tii­vi­sia mie­li­ku­via tai epä­luu­loa toi­mit­ta­jia ja hei­dän toi­min­taan­sa koh­taan. Myös luot­ta­mus uu­tis­ten ob­jek­tii­vi­suu­teen ja paik­kan­sa­pi­tä­vyy­teen hor­juu. Kes­kus­te­lim­me tut­ki­mus­haas­tat­te­luis­sa esi­mer­kik­si po­liit­tis­ten toi­mi­joi­den roo­lis­ta ky­sei­sen raja-ai­dan ko­hot­ta­mi­ses­sa, kun me­di­an edus­ta­jia syy­te­tään “va­leh­te­le­vik­si vi­her­va­sem­mis­to­lai­sik­si”.

Kan­sa­lais­ten ja me­di­an vä­lis­tä etäi­syyt­tä voi ku­vail­la toi­saal­ta myös kui­lu­na. Kaik­ki ei­vät koe me­di­aa ne­ga­tii­vi­se­na: pro­tes­toin­nin ja vält­te­lyn si­jaan ih­mi­set ei­vät vain löy­dä al­ku­pe­räi­sen uu­tis­me­di­an pa­riin.

Tam­pe­reen yli­o­pis­to jul­kai­si vii­me vuon­na tuo­reim­man Reu­ters-ins­ti­tuu­tin Di­gi­tal News Re­port –ky­se­ly­tut­ki­muk­sen (2025) poh­jal­ta teh­dyn Suo­men maa­ra­por­tin. Ra­por­tis­sa kir­joi­te­taan, kuin­ka te­ko­ä­ly muut­taa ih­mis­ten ta­po­ja hank­kia uu­ti­sia. Maa­ra­por­tis­sa mai­ni­taan muun mu­as­sa te­ko­ä­ly­poh­jai­set chat­bo­tit, jot­ka lii­te­tään nuor­ten uu­tis­ten ku­lut­ta­mi­seen.

Omas­sa­kin ar­jes­sa­ni olen tör­män­nyt tois­tu­vas­ti al­ku­pe­räis­ten uu­tis­ten kor­vaa­mi­seen te­ko­ä­lyl­lä sekä it­se­ni et­tä ym­pä­ril­lä­ni ole­vien mui­den nuor­ten toi­mes­ta. Tar­koi­tan täl­lä sitä, et­tä vas­taus­ta jo­hon­kin ky­sy­myk­seen poh­ties­saan käyt­tä­jä kir­joit­taa pul­man­sa ha­ku­ko­nee­seen ja saat­taa tyy­tyä te­ko­ä­lyn koos­ta­maan vas­tauk­seen, joka nä­kyy ha­ku­si­vul­la ylim­pä­nä. Läh­tei­nään te­ko­ä­ly on käyt­tä­nyt eri me­di­oi­den verk­kou­u­ti­sia. Toi­nen vaih­to­eh­to on, et­tä käyt­tä­jä ha­keu­tuu kes­kus­te­le­maan suo­raan te­ko­ä­ly-chat­bo­tin, ku­ten ChatGPT:n kans­sa, joka sa­maan ta­paan hyö­dyn­tää ver­kos­sa ole­vaa uu­ti­sai­neis­toa muo­toil­les­saan vas­taus­ta.

Ku­ten Tam­pe­reen yli­o­pis­ton ra­por­tis­sa kir­joi­te­taan, tämä on epä­e­dul­lis­ta uu­tis­me­di­oil­le, sil­lä käyt­tä­jä ei pää­dy et­si­mään vas­taus­ta uu­tis­si­vus­toil­ta, vaan saa tie­don vä­lil­li­ses­ti te­ko­ä­lyn kaut­ta. Lii­ken­teen hil­je­ne­mi­nen si­vus­toil­la vai­kut­taa me­di­oi­den ta­lou­teen esi­mer­kik­si mai­nos­tu­lo­jen kaut­ta, kun mai­nok­set ei­vät saa näyt­tö­jä.

Poh­din­to­je­ni poh­jal­ta ky­syin te­ko­ä­lyn “nä­ke­mys­tä” it­se­ään kos­ket­ta­vaan ai­hee­seen. Kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­ni oli ChatGPT ja promp­ti seu­raa­va: “Kas­vat­taa­ko te­ko­ä­ly kan­sa­lais­ten ja me­di­an vä­lis­tä kui­lua? Jos kas­vat­taa, mi­ten ja mik­si?” ChatGPT:n mu­kaan te­ko­ä­ly voi kas­vat­taa kui­lua, mut­ta se ei ole väis­tä­mä­tön­tä. En­sim­mäi­se­nä chat­bot nos­ti esil­le si­säl­lön per­so­noin­nin, joka voi joh­taa ai­em­min mai­ni­tun raja-ai­dan kas­va­mi­seen ih­mis­ten mie­lis­sä. Te­ko­ä­ly per­so­noi me­di­a­si­säl­lön vas­taa­maan käyt­tä­jän nä­ke­myk­siä, jol­loin kan­sa­lais­ten yh­tei­nen “ja­et­tu to­del­li­suus” ka­pe­nee ja me­dia näyt­täy­tyy hel­pos­ti puo­lu­eel­li­se­na. Jos al­go­rit­min vai­ku­tus­ta it­sel­le syö­tet­tyyn uu­tis­vir­taan ei tun­nis­te­ta, nä­ke­mys uu­tis­me­di­oi­den ob­jek­tii­vi­suu­des­ta ra­koi­lee.

Al­ku­pe­räis­ten uu­tis­si­vus­to­jen kor­vaa­mi­ses­ta te­ko­ä­lyl­lä ChatGPT ei kui­ten­kaan mai­nin­nut mi­tään, vaan sai mi­nut ajat­te­le­maan asi­an tois­ta puol­ta. Chat­bo­tin mu­kaan te­ko­ä­ly ka­ven­taa kui­lua ni­me­no­maan pa­ran­ta­mal­la saa­vu­tet­ta­vuut­ta. Te­ko­ä­ly voi se­lit­tää mo­ni­mut­kai­sia ai­hei­ta käyt­tä­jäl­le ym­mär­ret­tä­väs­ti tai kään­tää uu­ti­sia eri kie­lil­le.

Kos­ka ha­lu­sin kui­ten­kin ChatGPT:n nä­ke­myk­sen te­ko­ä­ly­koos­tei­den on­gel­mal­li­seen puo­leen, ky­syin: “En­tä tie­don saa­mi­nen al­ku­pe­räis­ten uu­tis­ten ja uu­tis­si­vus­to­jen si­jaan te­ko­ä­lyn tuot­ta­mis­ta koos­teis­ta esi­mer­kik­si ha­ku­ko­nees­sa tai te­ko­ä­lyn kans­sa käy­dys­sä kes­kus­te­lus­sa?”

Chat­bo­tin mu­kaan il­miö on yk­si kui­lun syn­ty­mi­sen kriit­ti­sim­mis­tä koh­dis­ta ja muut­taa me­di­an ja kan­sa­lais­ten vä­lis­tä suh­det­ta pe­rus­ta­van­laa­tui­ses­ti. Läh­de ka­to­aa, kon­teks­ti ja pai­no­tuk­set ka­to­a­vat, por­tin­var­ti­ja vaih­tuu ja luot­ta­mus voi siir­tyä vää­rään paik­kaan, te­ko­ä­ly lis­ta­si. Huo­mi­ot oli­vat mie­les­tä­ni tär­kei­tä.

Kun läh­de ka­to­aa, auk­to­ri­teet­tia siir­tyy jour­na­lis­mil­ta tek­no­lo­gi­al­le. Mil­lai­sek­si mei­dän vas­tuum­me muut­tuu ja on­ko teks­tin kir­joit­ta­jil­la ni­meä tai kas­vo­ja? Kon­teks­ti ja pai­no­tuk­set, ku­ten mikä on uu­ti­sai­hees­sa olen­nais­ta, epä­var­maa tai kiis­ta­na­lais­ta, hä­mär­ty­vät. To­del­li­suus näyt­tää yk­sin­ker­tai­sem­mal­ta ja var­mem­mal­ta. Por­tin­var­ti­ja­na toi­mii toi­mi­tuk­sen si­jaan te­ko­ä­ly, sil­lä se päät­tää, mitä mis­tä­kin nä­kö­kul­mas­ta näet. Luot­ta­mus siir­tyy te­ko­ä­lyl­le, sil­lä se ei epä­röi, kuu­los­taa var­mal­ta ja tun­tuu tä­ten ob­jek­tii­vi­sem­mal­ta.

Lo­puk­si ChatGPT tii­vis­ti il­mi­ön suu­rim­man ris­kin sa­noin: “Kan­sa­lai­set saa­vat vas­tauk­sia il­man, et­tä he nä­ke­vät kuka ky­sy­myk­seen vas­taa, mil­lä tie­doil­la ja mil­lä eh­doil­la. Se on de­mok­raat­ti­ses­ti herk­kä ti­lan­ne.” Chat­bot ker­toi il­mi­ös­tä seik­ko­ja, joi­ta en oli­si it­se edes kek­si­nyt aja­tel­la.

Te­ko­ä­lyn käyt­tö ar­jes­sa on kas­va­nut niin rä­jäh­dys­mäi­ses­ti, et­tä jo nyt olen­nai­nen osa uu­tis­ten ku­lut­ta­mi­ses­ta on siir­ty­nyt te­ko­ä­ly­vä­lit­tei­sek­si eri­tyi­ses­ti koos­tei­den kaut­ta. Chat­bo­tin kans­sa käy­dyn kes­kus­te­lun poh­jal­ta jäin poh­ti­maan omaa uraa­ni aloit­te­le­va­na toi­mit­ta­ja­na, mut­ta myös uu­tis­me­di­oi­den ase­maa. Ole­tan tie­don­han­kin­nan te­ko­ä­ly­a­vus­tei­ses­ti li­sään­ty­vän, jol­loin lii­ken­ne al­ku­pe­räi­sil­lä uu­tis­si­vus­toil­la hil­je­nee mer­kit­tä­väs­ti. Me­di­oi­den täy­tyy to­del­la erot­tau­tua, jot­ta käyt­tä­jäl­lä on mo­ti­vaa­ti­o­ta hy­pä­tä ku­vai­le­ma­ni kui­lun yli ja kli­ka­ta si­vus­to au­ki. Kai­kes­sa täs­sä em­me myös­kään voi unoh­taa sitä, et­tä ny­ky­ai­kai­nen te­ko­ä­ly te­kee vie­lä vir­hei­tä, jon­ka ta­kia koos­teet­kin voi­vat ereh­tyä.